uusi porukka, uusi matka…

”Jämähdän ja sitä kautta passivoidun ja kyllästyn. Poltan itseni loppuun ja samalla menetän kiinnostuksen työtäni ja alaani kohtaan. Pärjään, mutta silti olen epävarma. Näin. Olisiko tuossa jo tarpeeksi syitä – ”uhkakuvia” – lähteä opiskelemaan. Hakemaan baarimestarin ammattinimike ja syventämään omaa ammatillista osaamista. Olemassa olevaa osaamista (toisinaan hyvinkin ohutta substanssisellaista), jolla jo pärjää elinkeinossa, mutta joka ei alkuunkaan riitä puhuttaessa asiantuntijuudesta. Sitä todellista asiantuntijuuttahan elinkeino haluaa – ja sitähän mestarit ovat, heidän pitää olla. Mutta eihän niitä baarimesuja enää tule, eihän? En ala toistamaan itseäni – aiheesta lisää Shakerissa 4/2019. Se on jälleen uusi porukka lauteilla, mallia 2019, ja meno jatkuu kuten aina. Suoraan syvään päähän ja pää edellä. Mikään ei ole muuttunut, oli sitten kyseessä ns. opiskelija-aines (laadukasta kuten aina ja vapaaehtoisesti), sisällöt tai vaikkapa elinkeinon yhteistyökumppanit. Sokkelin valu ja olemassa olevan täydentäminen aloitettiin syksyllä. Alkuvuodesta alkaa seinien pystytys ja lämmöt päälle kesäksi kupongin kera. Polkaistaan porukan matka käyntiin ensimmäisen vierailevan asiantuntijakouluttajan kera. Flygari toi kulumille vanahan tutun Valfatherin…

Tuotetietous, oli sitten kyseessä juomatuoteryhmä tai vaikkapa yksittäinen pullote, on edelleen yksi alan ja yksittäisen ”baarimestarin” yleisimmistä ammatillisista kompastuskivistä. Valkoisia valheita ja suoranaisia höpöhöpömyyntipuheita – kuinka voit myydä jotain, jota et tunne? itseä ainakin jännittäisi, jos en tuntisia (lue osaisi) selkäni takana patsastelevia back baarin tuotteita. Jännittäisi aivan helkkaristi, joka kerta, kun ammattiylpeydellä edustamani yrityksen ovi aukeaisi – mitä jos? Eikö se niin mennyt, että sitä joko tietää tai ei tiedä. Sitä joko osaa tai ei osaa. Ovatko käteni ujot vai aidosti osaavat ja ylpeät? Leipäpappi vai..? Otetaan heti löysät pois ja estradille Jarkko ”AYE!” Nikkanen. Lämmöt täysille ja viskimankeli päälle. Jos joku nyt avaisi ikkunan, tuota lämpötilaa ja kosteutta kontrolloidakseen, niin teletappien rivitaloon suksisi samalla öpnauksella niin fågelit kuin flygarit ja ohra murjaisisi Ping ! Mikä on se helpottava kulma, jolla ottaa viski vastaan? Viskihän kuitenkin määrittelee kesälomakohteenkin!? Ja kaikkihan siitä puhuvat, ja koko ajan…

”No niin rakkaat frendit. Avatkaa ne ortonasaaliset käytävät ja olkaa dorkia. Millainen liemityyli? Kepeää sitrusta ja mentolimaista viileyttä, tsek. Ei ole olemassa yhtä totuutta. Mitä asiakas oikein haluaa, mitä kieltä he puhuvat?  Viski maistuu, poistuu ja sillä siisti. Kuka vedättää ja ketä – baarimesu vai viski? Viskin parhaat ystävätkö – hunaja, inkivääri ja sitrukset. Jos se maistuu Costeaun pipolle, niin sitten se maistuu. Ja se vesi (tippa tai kaksi, loraus tai vaikkapa suullinen) – mitä on etanolin ja tanniinien takana?

Millaista viskiä maailma juo, millaista viskiä Suomi juo – se oli ennen 90-10, nyt se alkaa olla 80-20. Miksi tietynlaiset viskit ovat suomalaisten kestosuosikkeja – jotain tekemistä luonnollisen makeuden kanssa? Mitä ”makeampaa”, sitä hauskempaa? Saanko savua, Kiitos – loppuvatko savuiset tuotteet pohjoisesta? Millaista viskiä ne suomalaiset, jotka eivät pidä savusta, haluavat juoda – rusinaa, suklaata, sitrushedelmää… Ruis ja Böörböni ovat globaaleja megatrendejä. Mitä tulevaisuudessa? Alkavatko kaikki tehdä ruisviskiä, Skotlannissakin?

”Märkää villasukkaa kasipallo sisällä. Ämmän pieruja päin näköä, snadia irstautta keropöntön kera. Kuvailetko tuotetta vai elettyä elämääsi – viski ja lapsuus samassa lauseessa? Punaista vai vaaleanpunaista viskiä, keltaista?

”Minttejä Bourbon -tynnyreitä pihalle potkittavaksi ja mitä tekevät saidat skotit? Tällä hetkellä Skotlannissa kypsyy n. 34.000.000 tynnyriä viskiä ja noista tynnyreistä 90% on Bourbon -tynnyreitä. Niinpä!

”Ja se tammi ja sen ominaispiirteet. Ja mitä lientä siinä tynnyrissä on aiemmin ollut?  Ja kuinka monta kertaa sitä tynnyriä on käytetty? Ja minkä kokoinen tynnyri? Tynnyri on tynnyri, ja se on dokumentoitu! Alkoholi ja vesiliukoisia komponentteja – HÄ? TÄ? Mitä vahvempi tuote, sitä…

”Ugeli hei – maistuuko tenttu? Nauti 10-12 vuotiaita tuotteita, aina 17 vuoteen asti. Iskee, tsek. Tilaa yli 20 vuotiasta viskiä, mutta ettet vain pettyisi, tsek. Ikämerkintä ei ole laadun tae, jos me ei tiedetä sitä – on vain yksi ikä. Asioiden piilottelu ei ole tyylikästä. Kun tynnyri nöyryyttää etanolia…

Mikä muuttaa aina yhden sukupolven juomatottumukset – siinäpä jälleen pähkinä.

Savu on meille positiivinen asia. ”Ja te sanotte, että te syötätte näitä lapsillenne…

Tattis! Olihan taattua Nikkasta. Aikamoista! KIITOS jälleen kerran Sööri ja Edrington Finland – ja ope oppii koko ajan lisää opiskelijoiden siivellä. Haastavimman kautta lähdettiin, aikaisemmista vuosista poiketen, mutta ratkaisu on pedakoomisesti perusteltavissa. Tätä me haluamme heti startista. Tätä minä haluan ja tätä varten olen täällä opiskelemassa – aikaa ei ole tuhlattavaksi. Kasassa on jälleen hyvä lepposa Lappilainen porukka, joka on normaalin alkuhässäkän jälkeen tasaantunut ja tekemisessä (joka muuttuu koko ajan laadukkaammaksi, sen kummemmin kipu- ja pelkotiloja aiheuttamatta) on oman paikan löytämisen jälkeen selkeä punainen lanka. Läsnäolo on aitoa ja kaikkea ohjaa yksinkertainen halu tulla omassa työssä paremmaksi. Kliseisesti voisi todeta, että hoksasivat heti. Kuten yksi porukan tyypeistä totesi: ”Tulevaisuuden näkymät ja mahdollisuudet ovat huikeat! Mitäpä tuohon lisäämään. Tehään sesonki alta pois ja jatketaan tammikuussa uusien vieraiden kera…

Kuvat © Ari Manninen