heinähattuja ja…

Rapiat parikymmentä pakkasta ja punainen taivas – sinivalkoisilla siivillä paikalle lennähtää Eklundin Juho, Bacardi-Martini Finland. Agendalla jälleen selkeä viesti: kunnianhimoa, tiedonjanoa, siisteyden ja treenamisen kera – mm. noista hyveistä on asiantuntijat ja baarimestarit tehty. Ohjelmassa myös kaikkien tuntema ja osaama juomaryhmä vermutit vai joko koko tuoteryhmä on Suomessa kadonnut kartalta? Kaikkihan vermuteista puhuvat, kuten Jerry Thomasista ja kumppaneistakin. Ja vermutithan ovat hauska tapa sisustaa baari – näyttävän näköisiä isokokoisia pulloja, joilla saa helposti vuorattua back baaria. Lähetäänkö hakemaan sitä inspiraatiota?

Ja niistä vermuteista. Aika karua oli kuulema, kun porukalta tiedusteltiin heidän suhdetta vermutteihin. ”Just kaadettiin lavuaariin, pullot oli avattu joskus. ”Ei meillä niitä mene, olemassa kyllä ovat. ”Monta vuotta olleet, mutta ei niitä ole edes avattu. ”Meillä oli joskus, mutta kaadettiin pois. ”Vermutit? Aukko sivistyksessä, tunnustan. ”Enpä ole pitkää aikaan varsinaisesti käyttänyt, Negronia menee silloin tällöin. ”En niistä oikeastaan mitään tiedä. Ja sokerina pohjalla: ”On meillä muutama erilainen, siellä ne on pakkasessa…

Miksi näin? Kauas on tultu vuosikymmenistä, kun suomalaiset kantoivat vermuttia kotiin Tax Freestä toiseksi eniten maailmassa, heti italialaisten jälkeen. Voisi myös kysyä onko vermutit vastaavanlainen ammatillinen jargonin aihe kuin esim. ne kuuluisat kateprosentit tai vaikkapa elämyksellisyys. Onko meillä enää olemassa vermuttikulttuuria ja jos ei niin miksi ei – selkeä vastaus on olemassa, mutta huomaatko. Kyseisten klassisten aromimaailmojenhan pitäisi sopia kuin nenä päähän, joka täyttyy erilaisista humalista, mausteista & yrteistä, katkeroista…

Fiero ! Fiero ! Onko tässä tulevan kesän raidat?

Kuka vermuttia nykyään juo ja missä muodossa ja minkä yhteydessä? Jos minulta kysytte, niin kyseisillä tuotteilla on helppo tehdä kauppaa. 8cl sitä tai tuota, hyvät jäät, joku mukava mixeri (esim. Russchian) niskaan ja pikkasen sitrusta väriksi ja liian makeaa elämää tasapainoittamaan. 1cl sinne ja kaksi tuonne – saa siinä vääntää litran lekan kanssa.

“What grows with it, goes with it…

Onko aperitiivikulttuuri vielä voimissaan, vai onko kyseinen juomasekoitusryhmä jo matkansa päässä (ollut jo aikaa sitten?)? Ainakin itsestä tuntuu siltä, eikä vähiten toisen asteen nuorten kisavalmentajan roolissa, kun se Dry Martini ja Manhattan ym. pitää treenata joka kerta eri lailla eri kisaan saman tyypin toimesta. Hiuksia halkoen ja senttilitroja puolittaen jo kertaalleen opittu jälleen kerran hetkellisesti unohtaen. Ja kun se kuuluisa oppimisen edistäjä eli palaute (sikäli kun nuoret sitä edes saavat) on aina epälooginen ja tunteisiin sekä tuomariston omiin mieltymyksiin perustuva – ilmeisesti – tässäkin kategoriassa, niin onko se ihme, että baarityöskentelystä ja kilpailemisesta innostuneiden nuorten draivi nuupahtaa. Valmentajakaan (lue ope) ei enää pysy mukana ja alkaa nuupahtaa myös…

Kontion kasvatti tuulettaa – se on Lappi täynnä kukkuloitten kunkkuja. Hieno pipo niillä on…

Kiitos Juho ja Bacardi-Martini Finland. Ilman turhia kikkailuja oleelliseen keskittyen yleisöä kuunnellen. Niin, miksi edes pitäisi leuhottaa, kun natsat on jo aikanaan ansaittu ja ns. katu-uskottavuus olemassa. Maanläheiseen asiantuntijuuteen ja tekemiseen, avoimuuteen ja ymmärrettävyyteen me uskomme – tykättiin ja toivottavasti jatketaan. Se oli taas baarimesun pää pyörällään uuden kulman myötä ja tukka tuulesta pörröllään, kysykää vaikka Cali-Kekeltä 😉

Kuvat © Ari Manninen