Suuria tunteita – à plus

Ranskalaisten työssäoppijoiden reissu Rovaniemellä on ohitse ja jalkojen alla on jo tukevasti talvimyrskyinen kotimaa; Vendée ja Atlantin rannikko. Miten reissu loppujen lopuksi meni, mitä opiskelijoille jäi reissusta käteen?

Pauline – Ravintola Oppipoika ja Chef Rajasen Kiitokset

Ennen kotiin lähtöä olivat edessä arvioinnit koskien työssäoppimisjakson ammatillisia vaatimuksia ja tavoitteita. Toteutuivatko ne? Kyllä, lähes täysin. Jos jotain jäi toteutumatta, oli siihen syynä vain ja ainoastaan, opiskelijan puutteellinen kielitaito josta johtuen hänelle ei aina voitu antaa kaikkia jakson tavoitteiden mukaisia työtehtäviä. Yleisesti ottaen voisi todeta, että nuorten työssäoppimisjaksot Rovaniemellä olivat menestys, sillä viidelle opiskelijalle tarjottiin töitä vuoden kiireisimmän ja vaativimman sesongin aikaan – ei hullumpi näyttö omasta osaamisesta. Kaikkiaan Rovaniemellä kävi pyörähtämässä kymmenen (10) kokki- ja tarjoilijaopiskelijaa joten tuo viisi kymmenestä on todella kova suoritus.

Mikä teki ranskalaisesta alan opiskelijasta niin hyvän, jopa palkan arvoisen?

Ammatillinen osaaminen (arjen tekeminen) oli kovaa tasoa, toisinaan suorastaan huippua – näki selkeästi, että he ovat työskennelleet opintojensa aikana paljon elinkeinossa. Tekeminen oli helppoa ja oma-aloitteista.

Oikeanlainen nöyryys ja halu. Kertaakaan ei kuluneen kahden kuukauden aikana kuulemma kenenkään suusta kuulunut: ”Voinko lähteä jo? Vieläkö jotain?” Kun ollaan töissä, niin ollaan töissä, ja niitä houkutuksia kyllä olisi Lapin Las Vegasin yössä ollut. Opiskelijat halusivat saada kaiken irti jaksostaan; uusista raaka-aineista, tarjoilutavoista, työtekniikoista, työkavereista, työkulttuurista, vapaa-ajasta jne. – olivat aidosti kiinnostuneista asioista ympärillään.

Avoimuus. Alun ”hiljaisuuksien” jälkeen nuorista kuoriutui elämänmyönteisiä, hymyileviä ja avoimia, suorastaan valloittavia persoonia – heidän kanssaan oli kiva touhuta. Edellinen lause on omasta suustani, mutta myös elinkeinon yhteistyöyritysten, joille suuri kiitos mukana olosta – Ravintola Nili, Lapland Hotel Sky Ounasvaara, Hotel Santa Claus Rovaniemi ja Ravintola Oppipoika. Kiitos!

Elodie ja Nina – Ravintola Nili. Muistolahjat vaihtoivat omistajaa puolin ja toisin eikä tunnemyrskyiltäkään vältytty.

Menikö kaikki kuten ”Tromsöössä”?

Ei mennyt. Mukaan mahtui arjen pikkukommelluksia ja pari kipakkaakin asennekasvatuksellista puhuttelua – nuoret ovat nuoria, oli kansallisuus sitten mikä tahansa. Autoon tuli törmättyä polkupyörällä talven ensi liukkailla – pari murtunutta kylkiluuta hymyn kera, ei vakavampaa. Yksi tuhottu moottorikelkka – ei kuulemma kääntynytkään, oli raskaampi kuin luulin. Tulikuuma tomaattikeitto blenderistä kasvoille ja katu-uskottavuutta ”uuden nenän ja leuan kera” – aika parantaa. Näin. Mukavan kiireisinä pitivät vastaanottavan organisaation 😉 Ja niistä taskuun unohtuneista asuntolan avaimista, jotka nyt ovat Ranskassa, en sano mitään.

Mitä Suomesta jäi mieleen?

Täysin erilainen työskentelykulttuuri josta he pitivät kovasti. Työt tehdään viimeisen päälle ja paineensietokykyä tarvitaan, aivan kuten kotona, mutta yleinen työskentelyilmapiiri on paljon rennompi ja siten ihan erilainen kuin Ranskassa (Suomessa kuulemma nauretaan kovasti, heitetään herjaa, kosketellaan, puhutellaan etu- ja lempinimillä jne.). Myös fakta, että kaikki tekevät kaikkea oli mieleen, ja toisinaan taas saa keskittyä vain tiettyyn asiaan, esim. jälkiruokiin koko työvuoron osalta kokonaisen menuun valmistamisen sijaan, koettiin hyväksi.

Yksi työvuoro. Enemmistö opiskelijoista piti kovasti tästä tavasta, sillä tuolloin voi suunnitella enemmän omaa elämistään kun tietää, että ilta tai aamu on vapaa. Osa taas oli sitä mieltä, että kotoinen kahden vuoron työpäivä (lounas – tauko – päivällinen/ illallinen) on parempi tapa.

Uudet maut ja tuoksut – raaka-aineet. Tutuiksi tulivat poro, karhu ja muu riista, erilaiset kalat kuten siika, runsas marjojen käyttö (lakkaa, puolukkaa, karpaloa, mustikkaa jne.) ja uudet työtekniikat kuten savustaminen – tätä juuri tultiin hakemaan.

Suomi on kallis maa – näinhän se on. Meillä on kallista, ihan liian kallista, varsinkin kun sillä rahalla ei aina edes saa hymyä.

Mukavia ihmisiä – ystävyyssuhteita syntyi. En yhtään hämmästyisi jos näkisin joku päivä useammankin heistä takaisin Rovaniemellä.

Kun kysyin mikä oli se juttu, kaikkein mieleenpainuvin kokemus täällä, niin ensimmäinen porukka vastasi: lumen puute, mikä oli heille suuri pettymys. Jälkimmäisen ryhmän vastaus taas oli lumi ja moottorikelkka. Näin se menee, yksinkertaiset asiat ovat usein niitä elämyksiä – oikeanlainen vähemmän todellakin on enemmän.

Julien – Hotel Santa Claus ja keittiön Äijien miehekkäät muistolahjat

Ophelie – Hotel Santa Claus ja hopeiset muistot

In English, please

Ca va mon Amis! It has been a pleasure knowing and working with you during these couple of months – Pauline, Pierre, Nicolas, François, Benjamin and Elodie, Nina, Pauline, Ophelie, Julien. You were a great commercial for yourself, your school and your education. Keep up that open-minded way of life with that smile you already have – you look like our business at its best! I hope that you all had a wonderful time here and never forget your trip to Lapland, Rovaniemi and Finland – see you in January 🙂

Thank you also for the whole UFA Branly (La Roche-sur-Yon) organization, and especially Mösjöö Meziere, for having us (Lapland Tourism College) as a partner in your project. This co-operation with you has really been productive, and it also will be in a future – see you all in January.

Ranskasta kuuluu kummia

Uutisia La Roche-sur-Yonista. Täällä käyneiden opiskelijoiden koulutyöhön, tekemiseen ja yleiseen olemukseen on tullut ihan uutta draivia ja uskallusta. Kysymyksiä kuulemma sinkoilee suuntaan jos toiseen koko ajan – asioille halutaan vastauksia. Englanninkielen tunneillakin on ihan uusi meininki – suu käy koko ajan!

Miten jatkuu

Seuraavat opiskelijat (2-4 opiskelijaa) Ranskasta Rovaniemelle saapuvat suurella todennäköisyydellä jo helmikuun 2012 alkupuolella. Tuon jälkeen vedetään pikkaisen happea ja jatketaan opiskelijavaihtoa taas marraskuussa.

Meidän oppilaitoksemme osalta on Ranskassa juuri nyt kaksi keväällä valmistuvaa kokkia joiden reissua voi seurata tällä sivustolla. Keväällä Ranskaan lähtee suurella todennäköisyydellä pari opiskelijaa lisää. Palkallista kesätyötäkin on jo opiskelijoillemme Ranskasta tarjottu kuumimman kesäsesongin ajaksi. Vendéen alueellahan on hiekkarantaa satoja kilometrejä ja aurinkopäiviä enemmän kuin Ranskan Välimeren puoleisella rannikolla – alue elää matkailusta ja nimenomaan kesällä, joten tekijöitä tarvitaan. Pitäisiköhän itse tarttua tuohon kesätyötarjoukseen!?

Itse lähden tammikuun lopulla piipahtamaan Ranskassa ja tuohon reissuun sisältyy mm. ravintola Le Petit Saint Thomaksen (opiskelijoidemme työssäoppimispaikka) Suomi-viikon päättävän juhlaillallisen aperitiivien väsääminen. Originaali Poronkyynel pikku twistillä… 😉

 

Vastaa