Day off

Työssäoppimisjakso ulkomailla ei ole pelkkää työn tekoa aamusta iltaan, vaan joukkoon lipsahtaa myös toisinaan vapaapäivä jos toinenkin. Nuo ansaitut hengähdyshetket ovat erinomainen tilaisuus lähteä metsästämään niitä kuuluisia muistijäljen jättäviä kokemuksia jotka myös elämyksinä tunnetaan. Lähdetäänkö Napsulle Joulupukkia ja poroja morjestamaan.

Kuva: Keskimmäinen kaveri on kuulemma luonteeltaan änkyrä joka tykkää nahistella. Tyypin viimeisimmän painin lopputuloksen voi päätellä sarvien pituudesta.

Vanha tuttu – kaikkihan hänet ovat tavanneet

Viikko takana

Ranskalaisten ystäviemme ensimmäinen työviikko on takana ja kaikki hyvin – avoimella asenteella ja hyvällä työmoraalilla hymyn kera pärjää aina, niin uusien kollegoiden kuin asiakkaidenkin kanssa. Mitään suurempia ammatillisia ongelmia ei ole ollut vaikka työskentely ”kompuutterilla” (kassajärjestelmän kosketusnäyttö oudolla kielellä varustettuna) onkin haastavaa ja yhtäjaksoinen kahdeksan tunnin työvuoro pistää vielä pikkaisen väsyttämään.

Ranskassa työpäivä tehdään kahdessa vuorossa, joiden välillä on muutaman tunnin tauko, josta johtuen alan ihmisten arki on hyvinkin erilainen. Kumpi tapa sitten on parempi? Ainakin täällä vierailleet opiskelijat kokevat tältä osin meidän tapamme tehdä mielekkäämmäksi, sillä tuolla edellä mainitulla ns. kahden kattauksen mallilla olet työssäsi kiinni käytännössä koko päivän mikä rajoittaa suuresti siviilielämää. – Täysin samaa mieltä.

Suomalaisen ravintolakulttuurin osalta on yksi seikka pikkaisen ihmetyttänyt. Kun on hiljaista, on hiljaista. Kun on kiire, niin on todella kiire – asiakkaat kun tuntuvat tulevan ja lähtevän yhtä aikaa mikä on erilaista kuin kotona. Puhumattakaan siitä, että syömään tullaan ilman pöytävarausta.