Matkalla loma-Suomessa osa1
Suomi on kesäisin – auringon paistaessa – hieno maa museoita ja kesätapahtumia täynnä. Yksi ehdottomasti pysähtymisen arvoinen museo löytyy Iisalmesta: Olvi-säätiön vuonna 1988 perustama ainutlaatuinen panimomuseo. Lähin vastaavan oloinen museo löytyy kuulemma Viron Tartosta (Tartto), joten reitinvalinta oli tällä kertaa enemmän kuin helppo. Ylä-Savon kautta kohti Savonlinnan sinisiä vesiä, ja aikanaan Puulan savumuikkuja sahdin kera.
Iisalmen keskustassa Poroveden äärellä sijaitseva Olvi Oluthalli (Luunimenkatu 4) ja Panimomuseo löytyvät helposti – olut on suurta, mutta paikkakunta on pieni 😉
Sisätilojen näkymä jonka tulija kohtaa: kaksi suurta 10.000 litran mäskikattilaa. Museo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-15 ja sisäänpääsy ilmainen.
Pölijä päänsä kattilaan pistää – näkymä mäskikattilan sisältä
Ei muuta kuin sisään oluen ihmeelliseen maailmaan – jos aihe on outo, niin tilauksesta on saatavilla asiantunteva opas avaamaan eteen tulevaa (suosittelen)
Museo on täynnä ainutlaatuista esineistöä, pääosin 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkupuolelta, jonka Olvin pitkäaikainen panimomestari Herbert Groschup on kerännyt Suomesta ja Euroopasta – kuvassa etualalla on vihermallaskuokka vuodelta 1920, ja olihan siellä myös vihermallaspöyhin
Vasemmalla mallasohran siirtokärri vuosimallia 1930 ja mallaslapio, oikealla mallas- ja humalavaaka – ja mitä se mallastaminen olikaan?
Jostain kumman syystä aina niin vaikea asia alan nuorille opiskelijoille
Ja mäskäys alkakoon…
Jääimuri!? Järvistä käsi- ja hevospelillä irrotettua jäätä käytettiin aikanaan vierteen jäähdyttämiseen, jonka jälkeen jäähdytetty vierre pumpattiin käymisastioihin ja siihen lisättiin hiiva. Kuvassa taustalla on 2200 litran vetoinen avonainen tammesta valmistettu käymisamme käymisseurantatauluineen.
Kuvassa vasemmalla n. 3000 litran vetoinen varastotynnyri – tynnyrikoko kohillaan 😉 Tuon ajan oluet saivat lopullisen makunsa ja tuoksunsa tammisissa varastotynnyreissä.
Ns. spuntauslaite eli vastapainelaite jonka avulla varastotynnyreihin muodostuva hiilidioksidi pääsi purkautumaan
Tynnyrintäyttäjä vuodelta 1940
Puutynnyreitä käytettiin yleisesti vielä 1930-luvulle asti. Vanhaan aikaan panimoilla työskenteli puuseppiä joiden tehtävänä oli valmistaa ja hartsata tynnyreitä (hartsi sanaa tulee saksankielestä: ”Harz” = pihka). Tynnyrin hartsaaminen eli tynnyrin sisäpinnan piellä käsittely tiivisti pinnan (ei vuotoja) tekemällä puusta sitkeää, parantaen samalla hygieenisyyttä pitämällä tynnyripuussa olevat bakteerit kurissa. Operaatio suoritettiin sulattamalla kiinteässä muodossa olevaa hartsia (havupuiden pihkasta saatava ei-kiteinen lämmössä sulava aine) ja nostamalla sitä lämmitettyjen tynnyreiden sisäpinnoille – liika hartsi valutettiin tynnyreistä pois. Käsittelyn jälkeen tynnyrit vaa´ittiin ja niiden tilavuus leimattiin tynnyriin kylkeen. Hartsaaminen tehtiin joka kolmannen tynnyrin käyttökerran jälkeen.
Vasemmalla tynnyrin vaaitusastia ja oikealla hartsiuuni vuodelta 1920
Tehtävät samat – ulkonäkö hieman erilainen kuin nykyisin
Pullontäyttökoneita 1900-luvun puolivälin paikkeilta – pulloihin siirryttiin panimoteollisuudessa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä (Olvi käytti puutynnyreitä vielä 1930-luvulle asti)
Vasemmalla pullonliotusastia jossa lasipullot liotettiin. Liotuksen jälkeen ne pestiin ja huuhdeltiin käsin, oikealla kruununkorkituskone.
Muistatko Olvin keltaiset korit? Jokainen 1970-luvulla limpparipulloja availlut tietää, että mitään tuon ajan limonadipulloa ei saanut helposti auki – sormenpäät (sormet) kyllä aukesivat.
Paluu 1910 ja 20-luvuille
Ja eikun myymään oivaa olutta – ajatusmaailma on pysynyt samana, mutta markkinamiesten myynninedistämis- ja markkinointimateriaali on vuosien aikana elänyt. Kuvassa vasemmalla on Olvin 1980-luvun mainosverstas. 80-luvun alkupuolella mainokset vielä maalattiin käsin (aika ennen tietokoneita).
Jos Olvishopista ei meinaa tarttua mitään mukaan, niin ainakin tämä kansantajuisesti kasattu erittäin informatiivinen ”Kostea koulupenkki”-kirjanen kannattaa lunastaa – en muuten kommentoi vihkosen nimeä. ”Otettuasi pari Olvia tämäkin julkaisu alkaa tuntua lähestulkoon taivaalliselta” 😉
Yleissivistystä tämäkin
Upeasti entisöidyt olutkärryt joiden perässä jumittaisi nelostiellä mielellään – löytyvät kun kysyt. ”Oikealle muurin vartta kunnes loppuu ja sitten Olvitietä loivasti oikealle ja portista sisään…”
Ja olihan siellä paljon muutakin mielenkiintoista. Käy itse katsomassa, sillä paikka on edelleen vierailun arvoinen, vaikka et edes oluesta kamalasti välittäisi – ja varaa pysähdykselle aikaa enemmän kuin se jo kulunut kolmevarttia.
Eteenpäin, matka jatkuu kohti Savonlinnaa ja Pihlajavettä…