Baarimestarin erikoisammattitutkinnon porukan toiseksi viimeinen lähiopetusviikko, kalenterissa on vielä tämän jälkeen yksi viikko ja pari irtonaista koulutuspäivää, jatkoi siitä mihin viimeksi jäätiin. Ryhmän tekemisestä paistaa todellinen ammattimaisuus mikä tuo mukanaan sopivan letkeää ja rentoa varmuutta, mukavan seesteisen fiiliksen. Näin se vain aina näyttää menevän – hedelmät alkava kypsyä kun yhteinen taival alkaa olla lopuillaan.
Maanantaina iskettiin heti aamusta työyhteisössä toimimisen kimppuun vierailevan asiantuntijakouluttajan johdolla. Mitä on asiantuntijajohtaminen – miten asiantuntijasta johtajaksi? Millä kierteellä pallo syötetään eteenpäin, ongelma- vai onnistumiskierteellä? Jatkuu huomenna.
Konjakkikoulussa
Suomi on edelleen niin kovin vanhoillinen konjakin suhteen – kuinka muokata syvään iskostuneita ”ainoita oikeita” käyttötapoja tuotteen suhteen? Ainako tarvitaan varpajaiset, ylennys (reservissä), potkut, kahvit, häät tai hautajaiset – ja niistä perinteisistä ”konjakkilaseista” en sano mitään. Eivätkö ne kaikki olleet jo tipahtaneet lattialle? Taidetaan pistää viikon aikana aiheen tiimoilta vielä ranttaliksi.
Jos yllä olevassa kuvassa ei ole sitä kuuluisaa ja tavoittelemisen arvoista balanssia, niin missä sitten!? Tiistaina jatketaan samalla asenteella ja ohjelmassa on mm. viisauden lähde, vai kenties jopa hulluuden? Huominen menee muuten nopeasti, sillä keskiviikkoa odotetaan kuin kuuta nousevaa…
Tarvitsiko tänään kyseenalaistaa tai älähtää opintoihin liittyen? Ei tarvinnut, sillä asiat rullaavat. Vaikka tämä kuulostaakin kuluneelta, niin sanon sen silti, sillä kuulin sen koulumme ruokalassa: ”Amerikkaaa!”
Ja “split pour” muuten toimii aina 😉