Baarimesujen lähiopetusviikko no7 pulkassa ja pulkka… Yllä on viikon viimeinen virallinen kuva – hetki – jota ennen ehti tapahtua jälleen kerran paljon ja suhteellisen vähän ajassa. Maanantaina se tämäkin viikko alkoi ja kuin tilauksesta päivän aiheeksi muotoutui tutkinnon kolmas ja viimeinen osa: Baarivastaan tehtävien toteuttaminen. Saman syssyyn ruodittiin myös kriittisesti omaa tekemisen tasoa. Puhutaanpa niistä esimiesvalmiuksista asioiden oikeilla nimillä ja pikkasen tökätään ampiaispesää. Miksi johto ei sitoudu ja innostu jos alaiset ovat intopiukeina kehittämässä työyhteisönsä toimintaa – kuka lähetti liitteen joka ei auennut?
”Tutkinnon suorittaja kehittää baarin tuotevalikoimia, toimintatapoja sekä työympäristöä yksikön liikeidean, laatutavoitteiden ja taloudellisten tavoitteiden mukaisesti.” Näin alkaa tuo jo mainittu Baarimestarin erikoisammattitutkinnon kolmas tutkinnon osa, joka lienee lähes kaikkien koulutuksen järjestäjien repertuaarissa. Itse en ainakaan ole kuullut, että missään päin Suomea tutkinnon kolmantena osana, joka muuten on valinnainen, olisi ollut esim. viinitarjoilu (yksi mahdollisista valinnoista) – niinpä, tutkinnon perusteen todellakin kaipaavat päivittämistä ja pian.
Miksi esimies ei lähde mukaan, innostu ja näytä vihreätä valoa – siksikö, että idea ei ollut oma? Siksikö, että numerot ovat edelleenkin ”valtiotason salaisuuksia” ja ne kerrotaan (avataanko myös?) vain kysyttäessä? Tietävätkö kaikki työyhteisön jäsenet oman roolinsa – tuntevatko he edustamansa yrityksen tavoitteet? Mistä johtuu, että back baarissa edelleen on ”19 konjakkia ja 18 viskiä”? Mistä johtuvat yrityksen sisäiset ristiriidat? Miksi porukka väsähtää… Raskasta, niin kovin raskasta. Aamupäivän jälkeen tekikin hyvää vain painua tiskin taakse revittelemään esimiehistä välittämättä. Selkeäksi kuitenkin kävi, jälleen kerran, että johtaminen on (edelleen?) taitolaji.
Tiistai – freeeee falliiiiin…
Työpistesuunnittelusta – mikäänhän ei ole ”herkullisempaa” kuin käydä ruotimassa kollegoiden työpisteitä. Miksi minulla ja meillä on kiire – jotain tekemistä työympäristön toimivuuden kanssa vai tulivatko ne taas kaikki samaan aikaan ja…
Kaikki sitoutuvat, haluavat, pystyvät… – arkea vai ikuinen illuusio?
Tämän kuvan perusteella Suomen hipsterein baari löytyy Rovaniemeltä – kuvassa on kyseisen maanalaisen ravintolan bongikone 😉
Keskiviikko ja vieraita keittiöstä
Tiskin toiselle puolelle asettui ”lauma valmistuvia kokkeja”, joita kiinnosti kuulla viimeisimmät kuulumiset baaritiskin paremmalta puolelta. Mahtava case – kiitos keittiöopelle joka tämän integroi. Kiitos myös kokeille aidosta läsnäolosta. Palautteen perusteella työskentely baaritiskin takana aukesikin ihan uudella tavalla. Totta, sielläkin tarvitaan ammattitaitoa 😉 Kiitos myös baarimesuille jotka onnistuneesti ”myyntimiesten” roolissa markkinoivat omaa koulutustaan ja asiantuntijuutta. Joku päivä sali ja keittiö ihan oikeasti keskustelevat, sillä tavoitehan on tälläkin saralla sama. Mitkä muuten olivat tämän kokkipoppoon lempimaut? Ja vastaus: vanilja, mango, mustikka, lakritsi, sitruuna, appelsiini, päärynä, salmiakki, banaani ja mandariini – ei karpalo, mansikka tai lime! Yhtenä työskentelynsä tärkeimpänä elementtinä tulevat keittiömesut pitivät tasalaatuisuutta ja hyvä hinta- laatusuhdetta. Kukaan ei maininnut tatuointeja.
Söör Issukka – porukoilta terveisiä 😉
Viikkoraportin toinen (ja ehkä kolmaskin) osa on sitten pelkkää olutta – ”The Brewmaster brews the beer, The Bartender makes the beer”. Napapiirin keskiviikkoilta alkoi tummua ja kylään saapuisi vielä vanha tuttu, jolla olisi mukana uusi Brand Ambassador, jonka imussa saapuisi aito panimomestari. Legendaariseen laiteasentaanjaankin tuli törmättyä.
Kuvat © Ari Manninen