Teksti ja kuvat © Anne Saahkari
Thaimaan reissulta ja kansainväliseltä työssäoppimisjaksolta kotiuduttu yhtenä kappaleena. Nyt ois taas muutaman kuukauden verran tarkoituksena kulutella lukionpenkkejä ja koittaa saada sitä juhlimisen aihetta sitte loppukeväälle. Letkeistä reissukuvista huolimatta on siellä Phuketissa töitäkin tehty, ja todeta sai taas, miten olennaisia nämä harjoittelujaksot on sen ammatillisen oppimisen kannalta. Matkailualalla ja opashommissa eritoten – ei sitä esiintymiskokemusta, ryhmänhallintaa ja arkikieltä opi luokassa istumalla.
Kahdeksan viikkoa turisteja passanneena voikin jo jonkinnäköistä kehitystä sanoa tapahtuneen: mikrofoniin puhumista täydelle bussille ei enää tarvi kieli solmussa jännätä ja juttua tulee englanniksi paljon sujuvammalla ulosannilla. Ylipäätään ulkomailla harjoittelu ja totaalisen vieraassa kulttuurissa elely on melko avartava ja itsenäistävä kokemus – tuolta Aasiasta kun on vähän korkeampi kynnys delegoida hommia äidille tai soittaa kaverille että mitähän mie nyt teen.
Paras ”mahout” (norsunkouluttaja) ikinä – norsut muuten elää n. 70 vuotiaiksi, jonka jälkeen ne yksinkertaisesti kuolevat nälkään. Hampaita ei enää tule kuudennen hammaskerran jälkeen ja ravinnon nauttiminen on mahdotonta ilman hampaita, niin… – surullista, mutta totta.
”Joko nää nyt oot lähössä kottiin!?”
Vain häntä puuttuu
Kavereiden kesken ”Handsome”
Siam Safari Children`s Project
Mutta mikä positiivisimpana juttuna jäi mieleen, oli varmasti meidän mielettömän hyviä tyyppejä täynnä oleva työporukka. Varsinkin skandinaavisista oppaista muodostui mulle niin kuin uusi perhe, ja osan kanssa tulen varmasti olemaan tekemisissä myös tulevaisuudessa. Koko reissun sisällön voi oikeastaan tiivistääkin vastaukseen, jonka ruotsalainen työkaverini lohkaisi minun kommentoidessa työpaikan yleistä huumorintasoa:
A:”Just wondering what the heck will I become after spending two months with you…”
E: “How about, pure awesomeness?”
Erilainen joulu – kaukana kotoa
Kv-koordinaattorin kommentti
“Nyt jälkeenpäin sitä ihmettelee, että ei meinannu muka uskaltaa lähteä. Miksi ei ois uskaltanu ja miksi ei ois muka pärjänny!” Tuo Annen kommentti kertoo kaiken oleellisen. Miksi ei muka pärjäisi, miksi ei lähtisi? Seuraavassa lainaus hänen työtodistuksestaan: ”She has a genuine passion fo her work.” – Nappiin meni, jos minulta kysytään 😉
Ari
