Uusi vuosi ja uudet kujeet – toivottavasti. Tämäkin postaus piti tehdä jo mennä vuonna, mutta niinpä vaan jäi kaiken muun ylimääräisen ohessa. Se on nykyisen baarimestari -porukan peruskuntokausi menossa. Raudoitukset on saatu pikkuhiljaa väännettyä jiiriin ja valun aika lähestyy. Vielä sitä perustan valamiseen tarvittavaa massaa ei kuitenkaan tilata – raudoitetaan lisää ja rakennetaan ensin niitä ammatillisia verkostoja. Minkälainen porukka lauteilla ja mitä tehty tähän mennessä?
Heitänpä alkuun kysymyksen. Tunnetko itsesi ja tiedätkö parhaat piirteesi – oletko työpisteelläsi itsesi paras versio?
Ja sitten nykyiseen porukkaan. Vallitsevasta johtuen ei niin iso ryhmä kuin mihin on totuttu, mutta tekemisen ja innostuksen taso ei ole kadonnut mihinkään. Aitoja tyyppejä, jotka haluavat enemmän, sillä perusosaaminen ei vaan näille riitä – eikö se siinä ole koko jutun juoni? Baarimestari – leffoissahan mestarit lentelevät seinien läpi ja nukuttavat pelkällä katsekontaktilla.
Sen sijaa, että arvuuttelisi, niin kysytään tyypeiltä suoraan. Mitä ovat vahvuutenne? – Joustavuus, luovuus, halu kehittyä alan parhaaksi, persoonallisuus, työmoraali, asiakaslähtöisyys, tiimipelaaja, rentous, uteliaisuus, iloisuus, ammattimaisuus, järjestelmällisyys ja paljon paljon muuta. Entäpä kehittämiskohteesi (ehkä jopa suoranaiset heikkoudet)? – Tietotaidon yhdistäminen, itsevarmuus, tasalaatuisuus, luovuus, tuotetietous, paineensietokyky jne. Välihuomautuksena voisi todeta, että vuodesta toiseen nuo ”listat” ovat samanlaiset. Samojen asioiden kanssa painitaan porukan vaihtuessa. Otetaan vielä uhkakuvat. – Jaksaminen, alan tulevaisuuden näkymät, kyllästyminen, kaavoihin kangistuminen, terveys jne. Eipä mitään uutta tuollakaan saralla. Ja ne mahdollisuudet? Kaikki on edelleen mahdollista, vaikka maailma nykyään pyöriikin nopeammin.
Millainen se täydellinen moderni baarimestari on – kaiken tietävä, kaiken osaava ja vielä mukavakin? Seuraavassa tämän porukan näkemys ja pakko sanoa, että aikamoisen substanssiosaajaan paperille rustasivat – tuota kohti mennään. Mahdollista? Kyllä. Ei tapahdu yhdessä eikä kahdessa sesongissa, mutta täysin mahdollista. Sen valun pitää vaan saada rauhassa kuivaa ennen kuin aletaan kiillottaa 😉 Tässä erään ryhmän opiskelijan näkemys tulevaisuuden taikurista: ”Baarimestari on ylpeä omasta ammattitaidostaan ja näyttää sen kuitenkaan olematta ylimielinen. Oman ammattitaidon jatkuva kehittäminen on tärkeää. Nopeus, joustavuus, sosiaaliset taidot, kustannustehokkuus ja intohimo työhön ovat hyviä baarimestarin ominaisuuksia. Lisää maustetta tuo sosiaalisuuteen vahvasti liittyvä kyky viihdyttää ja saada asiakkaat tuntemaan, että ovat tulleet oikeaan paikkaan.” Ja siitä vierestä heitti tämmöisen: ”Ymmärrät roolisi yrityksessä ja mihin kaikkeen työpanoksesi vaikuttaa. Olet innovatiivinen ja valmis kehittämään omaa ja yrityksen toimintaa. Osaat käyttää sosiaalista mediaa ja toimia työssäsi ekologisesti. Haluat oikeasti olla baaritiskin takana ja sinulla on intohimoa alaa kohtaasi, olet ylpeä työstäsi.” Aikamoista, eikö!
Entäpä se moderni baarityöskentely? Miltä kuulostaisi tämä: ”Moderni baarityöskentely on sitä, että tiedät roolisi, sen mitä sinulta vaaditaan ja mitkä ovat yrityksen tavoitteet. Verkostoitumalla myös oman kuplan ympärille avaat ovia uusiin ideoihin ja näkemyksiin. Omaamalla pelisilmää, olemalla persoonallinen, läsnä ja pistämällä itsesi likoon pystyt tuottamaan asiakkaille parempia palvelukokemuksia. Uskaltamista kyseenalaistaa vanhat kaavat ja tehdä asioita omalla tavalla.”
Pellinen oli liekeissä, Juha liekitti Levillä, Slinkussa paloivat dominot, Kulumalla roihusi ja Zoomit liekehti Koskikadun pimeydessä. Aikansa kutakin – osataan tarvittaessa, mutta eipä tuota tarvitse…
Jo noiden näkemysten ja ääneen sanotun perusteella haastetta tutkinnon perusteille, ehkä jopa aavistuksen paineita? Mitä ollaan tehty so far? Avattu mm. seuraavia hassuja sanoja: laatu ja tasalaatuisuus, kokemus, elämys, luksus, etiketti jne. Koettu luomisen tuskaa. Leikitty tarjoilulämpötiloilla ja valmistekniikoilla ja alettu ymmärtää. Nuuhkittu ja maistettu, osuttu ja läikytetty. Sukellettu ominaispiirteiden ihmeelliseen maailmaan. Innostuttu kilpailutoiminnasta. Noiduttu ja parannettu maailmaa, naurettu ja vuodatettu kyyneliä, ryhmäydytty. Koettu yhteisöllisyyttä, jota etänä loikkien ei saavuteta. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon jälleen – omien kanssa on hyvä olla.
Vieraat alkavat jälleen löytää Rovaniemelle ja G204:n ovi käydä. Iso ja nöyrä Kiitos kaikille Teille, jotka edelleen jalkaudutte ruohonjuuritasolle ja mahdollistatte niin paljon – sen ovat nämäkin tyypit ansainneet. Kiitos myös Teille, jotka edelleen olette mukana, mutta ympärillä oleva ei tällä kertaa mahdollistanut asioita – ensi kerralla!!
Substanssiosaajien ja elävien käsiparien tarvehan ei ole kadonnut mihinkään – taitaa vaan korostua tulevaisuudessa, vaikka vuosi 2020 jättikin jälkensä ja muutti asioita. Matka jatkuu…
Kuvat © Ari Manninen