Tuskin oli kiitoradan lumipöly laskeutunut, kun Karttusen imussa saapui Salosen Veli Edrington Finlandilta. Ohjelmassa konjakin, tuon kaikille niin kovin ”tutun” tisleen, ihmeellinen maailma sekä viimeisimmät kuulumiset Amerikasta, niin Bourbonien saralta kuin amerikkalaiseen ravintolabusinekseen liittyen. Mitä ne jenkin tekee muka niin hyvin, että niitä pitäisi matkia. No siksihän ne ovat niin ”hyviä”, kun niiden henkilöstökulurakenne on niin erilainen, että se mahdollistaa ”asiakaspalvonnan” – eikö? Hä! Eikö muka? Jotain muutakin? Ja keskusteluhan siitä virisi, erityisesti konjakista.
Morjens! Mitä luulette, ovatko konjakit nouseva vai laskeva tuoteryhmä? Miten meillä? Miten maailmalla? Montako konjakkia baariin tarvitaan – perustele.
Mitä se konjakki oikein on ja mihin koulukuntaa sinä kuulut sen suhteen? Niinhän se on aina tehty, mutta… – pitäisikö päivittää oma katsontakanta ja lähteä myymään uudenlaisen lähestymisen kautta? Ethän vaan rajoita asiakkaan puolesta hänen mahdollisuuksiaan tuotteisiin liittyen.
Mitä mitä mitä!?
There is a new teacher at the town 😉
Voiko tuliaiset juuri tästä parantua?
Colasiirappia keitellessä…
Lappi – aasialaiset vieraat – konjakkibrändit ja niihin liittyvä ideologia… – markkinarako ja mahdollisuus saada back baarin VSOP-rivi ja ”vahingossa” aikanaan hankittu ”läyhykonu” (läyhy = hieno, todella hieno) liikkumaan? Ja tuosta läyhystä vielä. Sehän on ollut siellä ylähyllyllä kulmassa pölyttämässä, avattuna – millonkahan se muuten avattiin, vasta muutaman hullun vuoden. Paranee kun iteksiään pulloon hönkäilee. Onkohan se muuten oikein esillä – tarpeeksi arvokkaasti ostopäätyökseen ja ideologiaan liittyen? Sen vieressä muuten on…
Konjakin markkinointi – onko ajassa kiinni, niin maailmalla kuin omalla työpisteelläsi? Onko konjakki oman lainsäädäntönsä ja ”luonnollisuutensa” vanki? Tuoteryhmä jonka pitäisi, joka voisi, herätä ja päivittää itsensä oman ideologiansa kustannuksella.
”Konjakit ollut ihan outoja ennen, vaikka niitä on meillä paljon ja lasiinkin on tullut kaadettua. Nyt tajuan, että niitä voi käyttää monimuotoisemmin. Niitä on nyt helpompi myydä ja…”
Amerikkaa vai…
Ok. Henkilöstökulurakenteet ym. ovat erilaiset jne., mutta ei se ole ilmaista sielläkään, puhuttiin sitten henkilöstöstä tai vaikkapa raaka-aineista. Se huolenpito asiakkaasta on kuitenkin niin erilaista ”viitsimistä”. Se asioiden rentous ja helppous, mutkattomuus, on vaan niin erilaista. Jenkit oikeasti ovat ymmärtäneet ravintolan funktion – miksi olemme olemassa ja mikä on tehtävämme. Amerikka oli Amerikkaa ja New York ei välttämättä ole Amerikkaa – menkää pidemmälle, niin huomaatte. Ja se Bourbon – kyllä se vaan niin on, että jenkit kittaavat jatkossa kaiken enemmän tai vähemmän itse, ainakin laadukkaimmat tuotteet.
Kiitos Veli ja Edrington – aina yhtä miellyttävää ja ajatuksia herättävää. Konjakki ei enää todellakaan ole pelkästään tastingissä mielikuvien kautta omaksuttu tuote, vaan nyt sen todellinen coeur aukesi ja samalla syntyi uusi tapa lähestyä tuota meillä suomalaisille niin ”rakasta” tuotetta. Ja Amerikka – se on Amerikkaa 😉 THÄNKS!
Jatkuu…
Kuvat © Ari Manninen