FinnBar 2012 SM Tekniikkafinaali

Tämänvuotiset FinnBar 2012 messut järjestäneen Suomen Baarimestarien ja Kannattajien Kerho ry:n (F.B.S.K.) lupaus siistimmästä ja viihdyttävämmästä tapahtumasta piti kutinsa. Kaksipäiväiset messut olivat pitkästä aikaan sellainen kohtaamispaikka, varsinkin tiistaina, jossa oli mahdollisuus tehdä kauppaa, kehittää uusia ammatillisia verkostoja alan toimijoihin sekä ylläpitää omia suhteita ilman hirvittävää musiikin kakofoniaa ja yleisön päiväkännejä – messuilua parhaimmillaan. Se hyvä asia mikä FinnBar messuilla on aina ollut, ovat drinkkikilpailut. Näilläkin messuilla oli neljät kisat jotka olivat tasoltaan kovia. Kaikkiaan kolmesta kisasta lähtee voittaja edustamaan Suomea kansainväliseen drinkkikisaan.

SM Tekniikka

Yksi kisalaji, joka on jäänyt muiden varjoon vuosien saatossa, on ollut SM Tekniikka-kisa. Kilpailuun pääsee SM-esikarsintojen kautta viisi parasta työskentelytekniikan hallinnutta kilpailijaa. Aikaisempina vuosina kisan idea on ollut valmistaa tietyt juomat oikeaoppisesti seitsemän minuutin aikarajassa, kaikkia teko- ja työskentelytapoja kunnioittaen: esim. kaksi Ivan Collinsia, Dry Martini, Vodka Sprite ja kaataa Franziskaner vehnäolut. Tämän vuoden messuille kisaformaattia oli uudistettu. Mukaan oli tuotu uusi näkökulma termiin ”ammattitaitoinen baarimestari” liittyen, mutta kuten aina, mitään ei tehdä ilman soraääniä.

Uudistetussa kisaformaatissa, alustavan kisabriiffin jälkeen, kilpailijat saivat omalla kisapaikallaan tietää valmistettavat juomat. Tämän jälkeen heillä oli seitsemän minuuttia aikaa hakea backstagella olevasta yllätyskorista tarvittavat raaka-aineet ja ainesosat. Koristetarvikkeet, alkoholit ja alkoholittomat ainesosat kilpailija sai (joutui) valita useista eri vaihtoehdoista. Seitsemän minuutin aikarajan täytyttyä, ei kilpailijalla ollut enää oikeutta hakea mitään raaka-aineita tai ainesosia juomien valmistamiseen. Tällä kertaa tehtävänä oli valmistaa kolme Negronia, kolme Mint Julepia sekä kolme Whisky Souria 40 minuutin aikarajan puitteissa. Tämä tarkoitti, että juomat olivat yhtaikaa valmiita – tuunattuina omanlaisiksi, kilpailijan näköisiksi. Itse kisatilanteesta ei arvosteltu enää varsinaista työskentelytekniikkaa.

Miten uusi kisaformaatti toimi? Hyvin, jos ei ota huomioon alkoholilainsäädäntöä ja osaltaan yleisön pitkästymistä liian pitkään kisaan.  Kisa oli mielenkiintoinen ja viihdyttävä, jos jaksoi seurata kaikkien finalistien tekemisiä samalla vertaillen miten eri lailla he valmistivat juomat. Yleisö, joka ei ole kiinnostunut drinkkikisailusta, muuten kuin, että hänen tuttavansa on kilpailemassa, ei jaksa seurata kuin kisan alun. Ehkä jatkossa rajoitettu aika maksimissaan 20–25 minuuttiin toimii paremmin ja viihdyttävyys paranee kun tekniikkafinalistit tietävät ja tuntevat kisan luonteen. Itse jäin miettimään tuota aikarajaa. Jos on sallittu käyttää 40 minuuttia kaikkiaan yhdeksän juoman valmistamiseen, miksi tehdä juomat hopulla. Miksi ei käyttää aikaa hyväksi, sillä tässä kisassa aika palvelee kilpailijaa.

Tämän vuoden nopein finalisti teki juomat käyttäen aikaa valmistukseen 13 minuuttia ja 30 sekuntia, hitaimman finalistin käyttäessä aikaa runsaat 25 minuuttia. Erityisen viihdyttäväksi kisan teki tämän vuoden SM Tekniikan voittaneen Erno Vainasen luovuus – vapaat kaadot ja rentous työskentelyssä. Vapaakaato on tyylikkään näköistä ja viestittää katsojalle ammattitaidosta. – Tässä vaiheessa palautan mieleen Mikael Karttusen kolumnin taannoisesta Shaker-lehdestä, jossa hän ruoti vapaankaadon sallimista.

Itse tekniikkafinaalissa kisan juontajat yrittivät haastatella finalisteja ja siten saada enemmän tietoa, miksi finalistit tekevät drinkkinsä juuri noin. Osa kilpailijoista oli kuitenkin niin keskittynyt kisaan, ettei sanomista paljon irronnut. Ehkä Linnan Jukka Lahdesta kuitenkin teki parhaimman stageshown flirttailemalla naisjuontajan kanssa kisan loppuvaiheessa.

Varmasti monella kisaa seuranneella arvostus tätä kisalajia kohtaan kasvoi, sillä kilpailutapahtuma oli viihdyttävä ja jopa mediaseksikäskin. Harmi etteivät Suomen huippubaarimestarit pääse samalle viivalle markkinoimaan omaa työtään ja osaamistaan kuin julkkiskokit, tekemään TV-showta laatutuotteilla – ehkä tuokin aika vielä koittaa.

Juha

Kommentti

Onko televisiossa tapahtuva majoitus- ja ravitsemisalan markkinointi, esim. ruoan valmistukseen liittyvät laadukkaasti tuotetut ohjelmat, kaiken pahan alku? Moni nuori saa kimmokkeen alalle juuri TV:n kokkiohjelmien vuoksi, mutta totuushan on sitten ihan jotain muuta kuin kotisohvalle välittynyt mielikuva jossa tukka pistetään törrölle ja ajetaan Porschella kohti auringonlaskua kölvien jäädessä tiskaamaan. Luojan Kiitos keittiön valitsevien tyyppien ammatillinen intohimo – se draivi – on valtaosalla niin kova ja aito, että karun totuuden paljastuminen ei edes hidasta ja edellä mainitun kaltaisia menestystarinoita aina silloin tällöin syntyy.

…samaan aikaan salin puolella. Suomalaiset alkoholin mainontaa ja markkinointia (sama asia?) koskevat säädökset ja asenteet ovat mitä ovat ja niiden kanssa on elettävä – alkoholihan on kaiken pahan alku. Jos kuitenkin televisioon on päästävä, niin voisiko sinne mennä esim. kilpailemaan alkoholittomien juomasekoitusten muodossa, samalla markkinoiden varsinaista työskentelyä? Sori, ei tietenkään, sillä makusiirappi hurrikaanin pohjalle jäämurskan, soodan ja kiekurapillien kera ei ole tarpeeksi haastavaa ja näyttävää – tinejä voitaisiin heitellä ja mitään muutahan meillä ei sitten kerrottavaksi olekaan. Mennään vain hyväksi havaitulla sapluunalla ja näytetään ”Rintheessä”-ohjelman kaltaisia mediaseksikkäitä tosielämän tarinoita ja ihmetellään kun… – Toisaalta totuushan on juuri tuo!? Miksi asiat tuolla keittiössä ruokaan liittyen tuntuvat (aina) olevan laadukkaampia kuin salilla juomaan liittyen?

Telkkariko se olikin se viisasten kivi?

Manninen

Mitä ajattelee asioista ”koko kansa”?  Suomalaisten alkoholiasenteet 2012

Vastaa