Pietikäisen Mikko ja Norex Selected Brands – Moro! Tervetuloa vanha tuttu ja luotettava yhteistyökumppani. Räväkästi porukan kimppuun herättelemään ja omaa ammatillista roolia kirkastamaan, ymmärrystä synnyttämään. Näistä baarimestarin ”henkimaailman asioista” puhutaan nykyisellään paljonkin, mutta jos minulta kysytään, niin Suomessa ihan liian vähän – maanläheisesti perusasioihin pureutuen vain muutaman tyypin toimesta (Mikko on yksi heistä), monen sortuessa tyhjänpäiväiseen rallatteluun taivaankansia maalaillessa ja syleillessä. Kuka skannaa ja ketä? Miksi baarimestari ajattelee (tekee) asioita niin kaavamaisesti – ajatteleeko, mutta ainakin tekee?
Suomen alkoholimarkkinoilla on 10% maailman brändeistä – suuret markkinat? Siksikö Suomeen ei tule sitä ja tuota!!? X-määrä, mutta mitä ja miten. Oletko sinä omassa roolissasi ennakoiva sanansaattaja? Miten näet ja koet alkoholiyrityksen ja sen ”tyypin”? Kuka myy ja kenelle?
Mitä on baarimestarin kadonnut ammattitaito – mitä tarkoitat? Kuinka tappaa ravintolan liiketoiminta – oleellista ammattitaitoa? Miloin baarimestari hyökkää yli rajan? Kiitos Mikko ja Norex 🙂 Saatiin taas ajattelun aihetta kaiken muun puristuksessa. Ja kyllähän porukka ihan oikeasti miettii, pyörittelee ja muokkaa tekemistään oman roolin ja elinkeinon kirkastuessa. Se on sitä ammatillista kasvatusta ja kuuluisaa ymmärtämistä, josta koko ajan olen toitottanut, eikä siihen mitään poppakonsteja ja sirkushuveja tarvita. Milloin tuon ”valaistumisen” kokee ja mitä jos tuota hetkeä ei koskaan edes tule? Väsähtää vain pois. Mikä meni pieleen – vai menikö? Olinhan teknisesti pirun taitava ja nopeakin…
Norexin päivä no2 valkeni ja aamukone toi mukanaan Juha ”Pastori” Rantalan. Oli aika valaistua ainutlaatuisten kuplien suhteen ja nähdä tähtiä. Maistetaan laatua tänään ja maksetaan elämästä huomenna…
4000 kiloa -> 2500 litraa, vispilä vs närästyslääke, talon tyyli, James Bond, millainen on hyvä kupla, vielä nakuna ja aikanaan vaatteet päällä, hampaat irvessä hehtaarien perässä, syvää tummuutta ja lempeällä tasolla iskevää…
Makeampaa kiitos – makeahan on jo nykyään myös laatua…
Parmesaania, hyvä öljy ja samppaanjaa ja sitten viilennettyä konkkua savulohen kanssa…
Kiitos Pastori 🙂 – kun sitä osaa ja tietää ja niin sitä vaan osaa ja tietää. Saarna upposi tähän porukkaan kuin se kuuluisa kuumaveitsi sulaan voihin. Kuplat ja samppanjan ihmeellinen maailma ovat nyt paljon selkeämpiä ja makeampia. Ja konjakin blendaaminen – sitä aina joskus pääsee tekemään makeita juttuja jotka jäävät elämään…
Merci Beaucoup Camus for your great co-operation – Greetings from Laponie mon Amis !
Blendataanpa konjakki…
Näin. Reilu vuosi jauhettu ja alkaa olla lopullisen yhteenvedon aika – blendi on viimeistelyä vailla valmis. Vielä hetken aikaa jatketaan, ennen kuin tämän porukan matka on tässä muodossa taputeltu. Kaikki loppuu aikanaan…
Kuvat © Ari Manninen