Teksti ja kuva: Ville Salonen
Osallistuin FinnBar 2012 messuille vasta toisena päivänä, mikä osoittautui jo parin haastattelun jälkeen oikeaksi vaihtoehdoksi, sillä tuolloin on mahdollisuus syventyä asioihin ja verkostoitua – kaikilla tahoilla kun on aikaa, mikäli halua löytyy. Vaikka uusia tuotteita ja trendejä täytyykin pitää silmällä messuja kierrellessä, on ammatillinen verkostoituminen messujen parasta antia.
Näytteilleasettajat olivat lähteneet messuille hyvin ajatuksin. Muutamalla perinteisellä pisteellä tehtiin juomista cocktaileja, mutta tänä vuonna niitä ei jaettu desikaupalla, vaan n.10 cl per asiakas. Tämä oli tehokkaasti vähentänyt ryyppyporukoiden määrä messujen ensimmäisenä päivänä. 10€ sisäänpääsymaksun oletettiin myös nostaneen kynnystä joidenkin osalta. Molemmat mainioita lisäyksiä, jotka johtivat ilmeisesti siihen, että sinne tultiin vain ”tositarkoituksella”. Omalle kohdalle mielenkiintoisia uusia trendejä olivat mm. pienistä pulloista tarjottavat cocktailit ja baaritiskillä sijaitsevassa tynnyrissä kypsennetty juoma. Jälkimmäinen sisälsi mm. ruotsalaisen viskin raakatislettä, jonka oli annettu kypsyä cocktailin muiden ainesosien kanssa tynnyrissä parin viikon ajan. Jo tämä oli tuonut miellyttäviä puun aromeja juomaan. Lisäksi samaan juomaan saatiin huomattavasti lisää syvyyttä, kun se pyöräytettiin savulla täytetyn dekanterin kautta.
Yllätyksekseni huomasin messujen toisen päivän ensimmäisten tuntien olevan erittäin huonoa aikaa verkostoitua ennestään tuntemattomien ammattilaisten kanssa. En kiertänyt messuja yksin, mutta parilla pisteellä saimme melko kylmää kyytiä. Naamamme eivät olleet riittävän tuttuja edes ystävälliseen palveluun ja uusien tuotteiden esittelyyn. Onneksi näin ei ollut kaikkialla. Pari uutta yrittäjää ottivat meidät ilolla vastaan ja esittelivät oman tuotesalkkunsa innokkaasti, niin kuin messuilla luulisikin. Kiitos vain Barbäkin herroille ja erinomaisille Suomessa uusille bittereille.
Bittereistä puheen ollen, niitä löytyi miltei jokaiselta tiskiltä jossakin muodossa. Bittereiden tulemisesta on puhuttu jo useampana vuonna, mutta ainakin näin pienen tauon jälkeen bitterit olivat löytäneet messuhallista paikkansa. Osa näytteilleasettajista ja kilpailijoista luotti edelleen itse tehtyihin bittereihin, mutta valmista tuontia on selvästi lisätty. Lisäksi Angostura Aromatic Bitters Global Cocktail Challenge 2013-kilpailu järjestettiin Suomessa ensimmäistä kertaa.
Sain kunnian toimia kyseisessä kilpailussa tuomarina ja oppia todella paljon uutta bittereiden käytöstä. Oli myös ilo katsella ja kuunnella finalistien esiintymistä vieraalla kielellä, mitä ei tarpeeksi usein käytetä kisamuotona Suomessa. Esiintymistä pidetään kilpailutilanteessa jostain syystä erittäin vaikeana osa-alueena hallita, vaikka työssämme me esiinnymme jatkuvasti. Kiireisellä baaritiskillä on aina enemmän silmäpareja seuraamassa työsuoritusta kuin messuhallin kisapiisissä konsanaan! Kymmenet ja taas kymmenet silmäparit arvioivat miltä tiskiltä he saavat nopeimmin parhaan tuotteen ja kenen työskentelyä on ilo seurata. Herrat Karttunen ja Manninen jo tätä aihetta sivusivatkin omissa kirjoituksissaan ”Oletko kysynyt itseltäsi: Miksi?” ja ”Arjen luxusta”. Meidän työmme on niin paljon enemmän kuin tuote tai edes kiitos ja ole hyvä. Vieraiden täytyy viihtyä myös omaa annostaan odotellessa eikö totta?
Kilpailijoiden keskuudesta kuulin näinkin hienosti järjestetyn kilpailun kuluessa kritiikkiä esimerkiksi aikarajoista, esiintymisestä, pisteytyksestä ja miinuspisteistä, jotka olivat kovemmat kuin kisoissa yleensä. Kuulin myös kommentin tekniikan arvioinnin puuttumisesta, joka lausujan mukaan johti tämän kilpailun kuulumiseen ”baarimestarien amatöörisarjaan”. Mahtoikohan kuitenkaan olla näin? Angostura Bitters-kilpailussa baarimestari-joukkio kuitenkin vakuutti allekirjoittaneen kilpailun esiintymisen yleisellä tasolla, vaikka kärki selvästi muista erottuikin jo pelkästään sen takia, että he olivat ainoat joilla oli vastaus kysymykseen: ”Miksi?” – Kiitos vain edellisestä kirjoituksestasi Mikael.
*Ville Salonen. Kirjoittaja on baarimestari ja toimii tällä hetkellä Pirkanmaan ammattiopistossa HotRaCa-alan opettajana. Hurahtanut rommiin ja yrittäjämäiseen toimintaan.