Asiakkaan huomioimisesta

Kas tässäpä ongelma, johon suomalaisessa baarissa (ravintolassa) törmää (törmäsin jälleen) vieläkin, ja aivan liian usein, joten ei auta kuin parkaista tämäkin ”itkuvirsi” maailmaan. Henkilökunta ei pysty keskittymään useisiin asiakkaisiin kerrallaan, tai jos pystyy, niin ei ainakaan yhtä laadukkaasti. Toisinaan taas tiettyihin asiakkaisiin keskitytään liiankin yksilöllisesti, jolloin muut asiakkaat (enemmistö) kärsivät – toiset saavat erinomaista palvelua, kun taas osa asiakkaista joutuu tyytymään jopa ala-arvoiseen kohteluun, jota joku palveluksi nimittää.

Mistä moinen johtuu – liikkuuko suomalainen baarityöntekijä vain juomarahan avustuksella? Ovatko kaverit tärkeimpiä asiakkaita ja heidän kanssaan jutusteluun voi uhrata aikaa muiden asiakkaiden kustannuksella. Miksi tilaus otetaan vain yhdeltä, maksimissaan kahdelta asiakkaalta kerrallaan. Miksi juomasekoituksia ei pystytä valmistamaan silmät auki, pää pystyssä ympäristöä tarkkaillen, uusia asiakkaita merkaten (huomioiden) ja tilauksia vastaanottaen. Eikö ammattitaito, halu, paineensietokyky, jaksaminen tai kyky organisoida omaa työtä yksinkertaisesti riitä? Miksi pasmat turhan usein menevät sekaisin, joka sitten välittyy ulospäin esim. hitaana ja ylimielisenä työskentelynä, toisinaan käsittämättöminä verbaalisina töksäytyksinä.

Miten sen sanoisi nätisti rakentavassa hengessä. Turha treenata näyttäviä kaatoja kiinalaista akrobatiaa muistuttavien sormen vääntelyiden kera, jos palveluun liittyvät perusasiat eivät ole kunnossa, mene ns. jakeluun, ole arjen aitoa rutiinia.

Onko suomalainen luonteenlaatu niin arka, että tilanteesta ei osata tai uskalleta irrottautua ja mennä eteenpäin tyylikkäästi kaikkien taiteen pelisääntöjen mukaisesti – kokeeko asiakas palvelutilanteen päättäneen ja seuraavan asiakkaan luo rientävän baarityöntekijän käytöksen töykeänä, huonona palveluna. Vastaan itse. Ei koe, jo pelkästään siihen perustaen, että asiakastahan ei kiinnostanut!? Oli miten oli, asiaan kannattaa kiinnittää huomiota, sillä tuloksellinen työskentely vaatii omat toimintamallinsa ja pelisääntönsä.

Onko asiakkaiden puutteellisen huomioinnin syy yksinkertaisesti liiallinen kiire? Omaan työskentelyyn liittyvän ajankäytön suhteen kannattaa miettiä muutamia, omasta mielestäni itsestään selviä, seikkoja. Ovatko viikonlopun kiirepiikit oikea hetki ruveta esittelemään omaa erinomaisuuttaan tuloksen teon kustannuksella? Tiski täynnä asiakkaita, ja heitä on toisinaan paljon, jotka haluaisivat saada juomansa about juuri nyt. Myynkö tuolloin helppoja, nopeasti rakentamalla valmistettuja laadukkaita juomasekoituksia, ja olen ”Suuri Baarimestari” jossain toisessa yhteydessä, esim. maanantai-illan rauhallisina hetkinä, jolloin voin luoda ”taikurimaisia elämyksiä ajan kanssa” ainoalle asiakkaalleni. Toisaalta, eikö ammattilaisen pitäisi pystyä, ja haluta, edellä mainittuun myös kiireessä, perjantainakin.

Joku fiksu on sanonut: ”Hyvä palvelu syntyy vain siltä pohjalta, että asiakas tuntee itsensä palvelutilanteessa tasavertaiseksi palveluntuottajan kanssa ja, että hänen kohtelunsa on kunnioittavaa, ammattitaitoista ja oikeudenmukaista.” Joskus tuntuu, että jopa ”vasemman pakin” pelisilmän omaamalla, pienellä tilanneherkkyydellä varustettuna, omista ammatillisista intohimoista ja tavoitteista tinkimällä (mutta ei laadun kustannuksella), moni asia hoituisi baarissa niin paljon helpommin, joutuisammin, luontevammin, joustavammin, tehokkaammin, tuottavammin ja laadukkaammin. Ammattilaiseltahan onnistuu mikä vain. Helposti ja nopeasti, ilman turhia tupinoita ja naaman vääntelyitä – eikö!?

Ja hei! Sitä kunnioitusta katsekontaktin kera ainakin maksutapahtuman ajan.

Vastaa