Milanoon ja kotiin

Teksti: Emma Päättönen

Sveitsissä vietettävä aika alkaa olla lopuillaan ja laukku pitäisi saada pakattua. Näytöt on annettu ja tunnit tehty. Vaikka kotiin on mukava palata, olisi täällä silti viihtynyt pitempään. Näitä ihmisiä tulee todella ikävä ja tänne on ehdottomasti joskus palattava.

Pääsiäinen meillä oli vilkas ja sunnuntaina ravintola oli kahta pöytää vaille täyteen varattu – aamun satoi lunta, mutta se ei menoa hidastanut ja asiakkaita riitti. Koko ravintolan henkilökunta oli töissä ja hommia tehtiin hyvällä porukalla hyvässä hengessä. Normaali miehitys keittiössä on kolme plus minä, mutta päivinä jolloin on isompia tilauksia, meitä on yleensä yhteensä viisi. Pääsiäisenä meitä oli keittiössä kaikkiaan seitsemän ja salin puolella vähintään yhtä monta. Normaalisti päivät hoidetaan salinkin puolella kolmella hengellä. Itse työskentelin kylmällä puolella ja eri salaatteja tulikin tehtyä jo sunnuntaiaamuna puolivalmiiksi toista sataa. Pääsiäisen menun jälkiruokana olivat tuulihatut ja suklaamousse ja näitä annoksia tuli tehtyä yli 50.

Myriam ja pääsiäissalaatit, alla pääsiäisen tuulihatut

Työskentely täällä on ollut todella antoisaa ja opettavaista. Paineensietokyky on kasvanut todella paljon ja annosten viimeistelyyn ja annoskokoon olen oppinut kiinnittämään enemmän huomiota. Raaka-aineet ovat tuoretta tavaraa ja niiden kunnon suhteen on nyt paljon tarkempi – täällä kaikkiin tuotteisiin merkitään päiväys. Huolellisuutta työn suhteen on tullut opittua siis roimasti. Sveitsissä ravintoloissa käy tarkastajia useasti, joten olen pyrkinyt aina huolehtimaan omalta osaltani, jottei ongelmia näissä asioissa tule.

Töissä on tullut tehtyä virheitä, niin pieniä kuin vähän isompiakin mutta niistä kaikista olen ottanut opikseni. Täällä virheitä on kuitenkin saanut tehdä ja niille on päivän päätteeksi jo voinut vähän nauraa. Hyviä muistoja on jäänyt paljon, niin töistä kuin vapaa-ajaltakin.

On ollut todella mukavaa huomata, että nyt viimeisellä viikolla ne asiat jotka alussa tuntuivat hirveän vaikeilta menevät nyt sujuvasti. Ensimmäisen viikon jälkeen tuskailin kun bongi tuli enkä ymmärtänyt yhtään mitä siinä lukee – muistilappuja tuli kirjoitettua aika monta.  Bongit kuitenkin oppi yllättävän nopeasti ulkoa, vaikka lista onkin laaja, ja esillelaittotavat jäivät myös nopeasti mieleen, vaikka joidenkin harvemmin menevien annosten kanssa sai kyllä pähkäillä. Erittäin ylpeä olen siitä, että täällä onnistuin jopa useampaan otteeseen tekemään syötävää leipää. Olikin hyvä aloittaa aivan perusasioista, kuten leipomisesta ja salaateista.

Tekemiseen on löytynyt tahti eikä kiire enää hirvitä kun tietää mitä tekee, ja osaa suunnitella missä järjestyksessä – työvaiheiden suunnittelu ja oikea järjestys on helpottanut tekemistä kummasti. Olen myös oppinut paljon uusia työtapoja ja käyttänyt välineitä mihin en ole aikaisemmin törmännyt tai nähnyt käytettävän; esimerkiksi meidän pieni käsikäyttöinen muusikone. Nostotilanteisiin olen oppinut uusia niksejä, kuten miten tuotteen saa lautaselle siististi ilman että riisit ovat pitkin pöytää. Annoksien ulkonäköön täällä kiinnitetään paljon huomiota ja itsekin olen oppinut hieman katsomaan mihin kulmaan mikäkin tuote kannattaa laittaa parhaan lopputuloksen kannalta. Vaikka käytettävät raaka-aineet ovat pitkälti samoja kuin mihin on Suomessa tottunut, on niiden valmistuksesta, esille laitosta ja lisukkeiden käytöstä oppinut monia uusia asioita – täällä käytetään muun muassa paljon tuoretta pinaattia, sieniä ja hedelmiä yms. Sveitsissä saa ravintolassa kuin ravintolassa röstiä ja sen suhteen olen törmännyt moneen erilaiseen variaatioon. Eräässä vanhassa ravintolassa rösti tarjoiltiin kananmunan kanssa josta oli luovasti tehty silmät ja kasvislisukkeista suu. Yritin tuoda tätä ideaa myös Schwertiin, mutta ajatus ei jostain syystä saanut kannatusta 😉

Saksankielikään ei enää tunnu niin vieraalta ja ymmärrän sanoja sieltä täältä. Alussa englannin puhuminen hieman kangerteli pitkän ajan jälkeen, mutta sanat palautuvat nopeasti mieleen kun kieltä käyttää. Ja jos oikeaa sanaa ei aina löydykään, on asiat aina jotain kautta ymmärretty.

Miguel, Maria, Stephanie…

Kaiken kaikkiaan olen viihtynyt täällä erittäin hyvin. Kohdannut mukavia uusia ihmisiä joiden kanssa pidän yhteyttä ehdottomasti myös tulevaisuudessa, ja ennen kaikkea olen nauttinut työnteosta. Nyt taas muistaa miksi tälle alalle alun perinkin lähti. Huomenna starttaa juna aamu kuudelta kohti Milanoa ja sitten kotiin – nähdään.

Emma

Näitä maisemia tulee ikävä – Tschüss Weesen!

Vastaa