Lähti taju ja meni järki – miksi?

Seuraavassa on napakka viikonlopun mittainen matkaraportti Isolta Kirkolta. Mitä tapahtuu kun rautaiset alan ammattilaiset lähtevät maalta kaupunkiin viikonlopuksi virkistäytymään. Rentouduttiinko, vai oliko se jälleen sarjassamme kriittinen ”työreissu” kaikilla aisteilla.

Teksti: Päivi Niska

Tekee hyvää päästä välillä vähän haistelemaan uusia tuulia ja kun tällä kertaa ei ollut mahdollisuutta lähteä kauemmas, niin ei muuta kuin Helsinkiin. Onni suosi ja Ravintola Farangista järjestyi pöytä, ja vielä lauantai-illalle. Edeltävänä päivänä olin jo saanut ravintolasta ystävällisen puhelinsoiton jolla pöytävaraus vielä varmistettiin. Palvelua? Kyllä!

Ennen Farangia piti käydä testaamassa Mannisen Arskalta saadun vinkin perusteella Liberty or Death baari. Yhdet baarin omalta listalta (Modern Cranberry Collins sekä Bijou Emerald 11,50€/kpl) sekä testimielessä perinteinen Mojito. Oman listan tuotteet olivat juuri mukavan erilaisia, perinteinen Mojito ehkä hiukan liian makea. Ennen kuin ehdimme ihmetellä ääneen Mojiton kokonaisia jääpaloja, meille kerrottiin, että näin toimittiin jo Kuubassa aikoinaan – kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, ettei enää nykyään.

Liberty or Deathissa oli – kuulemma – vasta neljäs viikonloppu meneillään. Näytti kuitenkin siltä, että paikassa on toimittu jo kuukausia. Ikävä kyllä baarissa työskenteleviä herroja ei oikein tunnista asiakkaista. Lisäksi paikka vaatii tarkkuutta yleisen siisteyden osalta. Meininki saa olla rentoa, mutta minkä kustannuksella? Pelkkä ”paras” tuote kun ei riitä, vaan kokonaisuuden tulee olla kunnossa. Joka tapauksessa ihan mukava ja leppoisa baari, toivotan menestystä.

…Matkalla Kampin Teerenpeli Helsinkiin tuli muuten tavattua kaupungin tympein portsari, puhumattakaan liikeideasta joka ei kohdannut todellisuutta.

*Kommentti Menin päiväsellä ravintolaan oluelle. Ovella oli todella mukava poke joka hymyili, tervehti ja heitti tarinaa – toivotti tervetulleeksi. Menin iltasella uudestaan samaan ravintolaan. Ovimies oli vaihtunut. Tervehdykseeni ei vastattu, ilme oli tyly ja arvosteleva, ovikin aukesi kovin hitaasti. Eläköön erilaisuus, persoonallisuus – en mene enää. AM

Teerenpelin oman panimon Vauhtiveikko-vehnäoluessa oli kaikki kunnossa: tasapainoisen pehmeä olut (juuri sopivasti banaania?) yhdistettynä ammattitaidolla mietittyyn kokonaisuuteen. Palvelu oli ammattitaitoista, sujuvaa, ystävällistä, vaikka paikka oli ihan ammuttu täyteen.

*Kommentti Kiire – mikä ihana tekosyy tehdä asioita huonosti (sinne päin), tiuskia asiakkaille, sekoilla tiskin takana ja paljon paljon muuta. Onko asiakkaiden vika (sisään kävelevän rahan), että henkilökunnalla on kiire, homma ei ole ns. hanskassa? Mitä voisin tehdä, että selviän kiireessä? Onko ammatillinen osaamiseni riittävää, pystynkö organisoimaan työtäni, onko työpisteeni toimiva, osaanko myydä (ohjata) tilanteeseen sopivia tuotteita jne. Omaanko sitä kuuluisaa paineensietokykyä jonka työhaastattelussa ääneen sanoin vahvuudekseni. AM

Kohti Farangia. Ovella tuli vastaan seurue, jossa mukana ollut mieshenkilö totesi: ”Ihan hyvä bisneslounas” – ja mie olin viritellyt itseä koko iltapäivän jo Aasian makuihin. Onneksi kyseinen keski-ikäinen heppu oli totaalisesti väärässä. Enpä muista milloin olisin ollut niin hurmoksessa ruoasta, hyvästä palvelusta ja kaikesta muusta näkemästäni mm. Tomi Björckistä. Sain monia ideoita, joita varmaan vähän omalla tavalla testataan edustamani oppilaitoksen ravintoloissa ensi syksynä. Ruoka ja ammattitaitoinen palvelu yhdessä olivat täysi 10.

Reissu lähenee loppuaan. Muutaman kahvilan ja shoppailun, ei välttämättä tässä järjestyksessä, kautta kohti aurinkoista Kappelin terassia. Maalainen ihmettelee auringon paisteessa noin 2,5 metrin korkeudessa risteileviä siimoja ja ajattelee, että siihen varmaan on tulossa jotain taidetta roikkuman – Helsingissä kun ollaan. Eivät olleet taidetta varten vaan lokkien karkottajia. Vievät kuulemma nykyään vaikka nakin hodarista.

…Maineikas ja perinteinen kahvila parhailla paikoilla oli yllättävän sotkuinen ja huonosti hoidetun oloinen peruskahvila.

*Kommentti Tämähän alkaa olla jo alan ominaispiirre. Moni ravintola on yleisilmeeltään sotkuinen, rikkinäisten asioiden kera, osa suorastaan likaisia. Miksi? Mitä vaikeaa on esim. Carita-liinan käytössä ja pöytäpintojen pyyhkimisessä? Kuten Päivi jo totesi – se on se kokonaisuus johon kuuluvat myös hygienia ja yleinen siisteys. Onko se taas se kuuluisa kiire. AM

Hotellin lähistöllä luurannut tsekkiläistyylinen ravintola Vlatava tuli myös tutuksi, niin mennessä kuin tullessa. Jälleen kerran voi todeta, että Pilsner Urquell on parasta Prahassa, tosin Bohemian Regent maistui vallan mainiolta. Kotia kohti.

…Ja se taju lähti ja järki meni Kiitos Farangin 🙂

 

 

Vastaa