Matkalla loma-Suomessa osa4
Niin monelta siitä oli kuultu, niin moni siellä kehotti käymään. Ruskein kilvin kruunun kera merkittyä mukavasti mutkittelevaa Kuninkaantietä, vanhaa postireittiä joka myös Suurena rantatienä tunnetaan, sinne pääsee. Rautaa siellä on tehty, kuparia taottu ja yli miljoona auraa maailmalla lähetetty…
ja ensimmäiset oranssikahvaiset sakset valmistettu. Kyseessä on tietysti Karjaan kupeessa piilotteleva Fiskarsin ruukki jonka historia juontaa aina vuoteen 1649 asti.
Fiskarsin ruukki
Oliko käymisen arvoinen paikka? Kyllä oli. Miljöö on ainutlaatuinen ja aika, ainakin kiire, jotenkin pysähtyy vehreässä ympäristössä vanhan keskellä käveleskellessä – paikka mystisesti imaisee mukaansa, vien jonnekin. On pikkuputiikkia, ravintolaa, työpajaa, museota jne. – jokaiselle jotakin? vaikka mitään ei mukaan tarttunutkaan. Vinkki: ota mukaan piknik-eväät ajan kera, sillä ympäristö suorastaan anelee levittämään korin sisällön nurmelleen ja oikeasti pysähtymään. Vaihtoehto on myös huomattavasti mukavampi kuin pöydän kärkkyminen ravintolasta tai suklaapuodissa eläkeläisryhmän alle jääminen. Näyttelyitäkin siellä oli, ja yksi kiinnosti kovasti jo pelkästään otsikon takia: Maku & muoto (ruokakulttuurin esineistö ja tilat). Vaan ei auennut kyseinen spektaakkeli, vaikka nimilista oli komea. Aulassa olleet Take away-purnukat ja rivissä patsastelleet keittokirjat väsyneen lipunmyyjän kera eivät saaneet lunastamaan lippua – mitähän sermin takana olisi ollut!?
Ja tämän sanon vielä ennen kuin annan kuvien puhua. Mistä se johtuu, että pirun monessa (liian monessa), kotimaisessa matkailukohteessa on parkkipaikka joka on kolattu jonnekin ja jätetty sinne, ja jossa liikennettä ohjataan lippusiimoin ja erilaisin kartioin suuntaan sun toiseen – itselle tuo parkkipaikka on vähän kuin ravintolan WC-tilat, se kuuluisa ensivaikutelma. Ja niistä telttavirityksistä joita ”kesäkahviloiksi” kutsutaan, ja jotka turhan usein rikkovat harmonisen kokonaisuuden (eivät kuulu joukkoon), en sano mitään muuta kuin, että Eläköön yrittäjyys!
Pulloposti on muotia – taidetta siitä ei kyllä meikäläisen mielestä saa millään jos ei sitten panosta pulloihin 😉
Ravintola Kuparipajan terassi – ei huonolla paikalla
Taidevalokuva 😉
Jos joskus omistan kesämökin, niin tällainen laituri eikä mikään ponttoniviritelmä – silläkin uhalla, että maksaa
Peltorivin idylliä – oma punainen tupa ja…
Kyllä näissä pihojen läpi menevissä hiekkateissä on oma viehätyksensä
Nähty on – suosittelen Fiskarsin ruukki – eteenpäin.