Arjen luxusta

Ostitko tuotteen vai palvelua joka sisältää tuotteen? Miksi pelkkä tuote, joka varsin usein on huono, riittää? Onko hyvä tuote arjen luksusta? Ostaako suomalainen ravintola-asiakas aina vain tuotteen? Siinä muutama kysymys joilla Lapin matkailuopiston Baarimestarin erikoisammattitutkinnon porukka jumppasi mieltään viimeisen lähiopetusviikon aloitukseksi. Ohjelmassa oli myös asiantuntijavierailija joka ”päätti” ryhmän opinnot olueen liittyen – tuotteeseen jonka osaamisen sanotaan olevan kovin ohutta kun puhutaan suomalaisesta juomatuotteen parissa työskentelevästä ammattilaisesta.

Asiantuntijuudesta

Päivä alkoi kuitenkin oman asiantuntijuuden arvioimisella. Lainaan Seppo Helakorpea joka on määritellyt osaamisen tasot seuraavasti.

Aloittelija = Osaa kertoa mistä kyse

Noviisi = Osaa perusasiat ja tekee ohjauksen alla

Ammattilainen = Osaa käyttää ja osaa tehdä

Asiantuntija = Osaa syvällisesti ja osaa opettaa asian

Ekspertti = On valtakunnallisesti tunnustettu osaaja

Kysymys kuuluu: mihin ryhmään sinä kuulut? Miksi turhan usein baarimestari on vain ammattilainen? Hänenhän kuuluisi olla asiantuntija, jo pelkästään pystyäkseen toimimaan perehdyttäjän roolissa. Kyllähän asiakas Mestarin luo tullessaan tulee myös asiantuntijan luo. Jossain vaiheessa ammattilaisuus ei vain enää riitä, vai onko se sittenkin ihan tarpeeksi, nyt ja tulevaisuudessa!? Kuinka nousta puulaakikentän ammattilaisuudesta ison kentän asiantuntijuuteen – asenteestako (viitsimisestä) se jälleen jäi kiinni?

Luksus – tuote vai elämyksellinen kokemus?

Päivän vieras

Vieraaksi saapui Mika Kiuru Sinebrychoffilta. Agenda oli avata entisestään panimoteollisuuden kiemuroita ja valottaa mm. sopimusteknisiä asioita sekä päivittää panimoteollisuuden kuulumiset. Uskaltaisinpa väittää, että yhteistyökumppanien (Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Servaali ja Sinebrychoff) koulutusten jäljiltä tuo niin kovin arkinen asia, jota siellä täällä kaljana mukiin lorotellaan, alkaa olla kohtuullisen hyvin näpeissä kaikkiin sen eri elementteihin liittyen – uskaltaisiko sanoa ääneen, että oluen (panimotuotteen) suhteen ollaan matkalla asiantuntijuuteen?

Kuinka kasvattaa oluen myyntiä markkinoilla jotka ovat kypsät ja kylläiset – mitä yksittäinen ravintola voi tehdä? Laittaa 10 erilaista hanaa vierekkäin ja 100 erilaista erikoisolutpulloa kylmäkaappiin, ja ruveta kutsumaan itseään olutravintolaksi? Eikö yksi tai kaksi hanaa riitä kun se oikein tehdään? Miksei meidän paikkakunnalla ole olutravintoloita – olisi niin kiva mennä istumaan olutravintolaan. Onko mitään edes tehtävissä kun vastassa on vähittäiskauppa ja fakta; että alle 15% oluen myynnistä tapahtuu ravintolassa. Pelihän on menetetty, joten hinnoitellaan sitten miten sattuu. Kaljaahan se vaan on, vaikka isossa kuvassa liikeideasta riippuen, ravintolan alkoholin kokonaismyynnistä 50-75% on olutta!? Raapassaan tähän väliin yksi matemaattinen kaava lisää: kate% x kierto = €

Voisiko olut (juoma) ravintolassa olla parempaa kuin mihin olet tottunut? Voisiko laadukas olut (panimotuote) olla arjen luksusta myös ravintolassa, sillä kotonahan se sitä jo on? Uutta luksusta (suurinta ylellisyyttä) on paikallisuus, tavalliset asiat ja jutut – oluthan on paikallinen asia?

Olut. Case closed. Huomenna jatketaan. Ohjelmassa mm. juomasekoitusten valmistus- ja tarjoilutekniikoihin liittyen tulen käyttö. Myös raportteja FinnBaarista odotellaan.

Vastaa