liekki palaa

Morjens! Viimeiset terveiset täältä valoisasta ja lämpimästä, joskin sateisesta Ranskan Vendéestä. Työssäoppimisjakso on nyt lähtöä vaille valmis ja fiilikset ovat sen mukaiset. Rankkaa täällä kyllä on ollut, mutta kaikki työ on ollut sen arvoista. Pitkä matka on kuljettu siitä kun Ranskaan lähtöä alettiin tosissaan suunnitella. Ison paperisodan ja muutaman takapakin jälkeen tänne kuitenkin selvittiin.

Millaistako täällä on ollut? Valehtelematta voin sanoa, että aivan mahtavaa! Ei täällä ole ehtinyt Ranskaa kiertämään eikä tänne siksi ole tultukaan. Töitä täällä tehdään kuutena päivänä viikossa ja usein työpäivä pitää sisällään niin aamu- kuin iltavuoronkin. Viikon ainoa täysi vapaapäivä (maanantai) kuluukin edellisestä viikosta palautumiseen ja uuteen viikkoon valmistautumiseen. Vapaa-ajan vietto ongelmia ei siis ole ollut.

Keittiö on täällä todella pyhä paikka. Siellä ei tehdä mitään turhaa eikä pidetä ylimääräistä meteliä eikä mitään muutakaan showta. Keittiö pidetään aina siistinä ja hyvässä kunnossa. Kaikille tavaroille on omat paikkansa, joihin ne myös aina palautetaan. Mikään työväline ei siis ole koskaan hukassa, eikä kenenkään tarvitse käyttää arvokasta työaikaa vaikkapa suomustusraudan etsimiseen. Keittiössä on vain yksi pomo – Chef – ja hänen sanansa on laki. Kun hän pyytää jotain ei siihen voi vastata että: ”Minä hoidan. Juon vain kahvit eka loppuun”. Ainoa vastaus on Oui Chef, ja silloin pitää alkaa tapahtumaan.

Raaka-aineet siinä missä keittiökin ovat myös pyhiä. Kaikkea, yrteistä aina merikrottiin (kuvassa alla – yhdennäköisyys kirjoittajaan hämmästyttävä) asti tulee käsitellä huolellisesti, oikein ja todella tarkasti. Mitään ei haluta heittää hukkaan, koska kaikki raaka-aineet ovat todella hyvä laatuisia, lähellä tuotettuja ja myös kalliita. Päivän päätteeksi ei siis tarvitse viedä seitsemää isoa jätesäkillistä roskiin vaan yksi jätesäkki riittää useamman päivän tarpeisiin.

Työmotivaatio ja ammattiylpeys ovat täällä todella korkealla. Kaikki haluavat antaa kaikkensa ja olla aina hieman nopeampia kuin viime kerralla. Kaikki haluaa näyttää omat kykynsä ja tästä seurauksena onkin pakko olla hereillä koko ajan ja valmis paiskimaan kovasti töitä – muuten huomaat hyvin pian jääväsi auttamattomasti muiden jalkoihin ja olevasi käytännössä vain tiellä. Näin ollen jokainen kokki on ylpeä omasta paikastaan keittiössä, koska se on saavutettu vain kovalla työllä.

Paljon on siis nähty ja opittu niin keittiö työskentelystä ja omasta asenteesta sekä ylpeydestä alaa kohtaan. Voisi helposti kuvitella, että nyt osaa ja hallitsee kaiken. Rehellisesti sanottuna on sellainen fiilis, että nyt se matka kohti ammattilaisuutta vasta alkaa. Liekki sisällä on palanut jo pitkään, mutta nyt se roihuaa suurempana kuin koskaan.

Tämmöistäpä täällä on siis ollut. Luntakin olen kerran nähnyt 🙂 Matka kotia alkaa pian, mutta ennen Pohjolaa vietetään viikko turistin ominaisuudessa Pariisissa.

Ville

Vastaa