Baarimestareiden lähiopetusviikko (vko12) oli juuri sitä mitä tilattiin. Ryhmän opinnoissa on nyt tultu siihen pisteeseen, että ämpäri on ns. täynnä ja asiat vaan alkavat läikkyä yli. Ryhmä ei enää siedä sinne päin tekemistä, ei itseltä eikä muilta. Osaaminen ja ymmärrys ovat jo sillä asteella, että asioiden huonosti tekeminen ja elinkeinon näennäisellä osaamisella eteneminen aiheuttavat ammatillisia kiputiloja. Kipu yltyikin niin kovaksi, että edessä oli ryhmän ensimmäinen todellinen ”työyhteisöpalaveri”, jossa intohimoisesti ruodittiin omaa ja muiden tekemistä (ja kaikki taisi lähteä liikkeelle siitä kuuluisasta siisteydestä).
Aikansa sitä jaksaa katsoa ja antaa anteeksi ei ammattimaisen tekemisen, mutta jos haluat kehittyä ja kehittää, niin tulee se hetki jolloin asiat on nostettava pöydälle ja niistä on sanottava ääneen, silläkin uhalla, että joku pahoittaa mielensä. Näin kävi tällekin ryhmälle – näin on käynyt ennemmin tai myöhemmin kaikille porukoille joita olen ollut luotsaamassa. Jos minulta kysytään, niin tuo on sitä ammatillista kasvua, ammattiylpeyttä jonka perään aina huudellaan, aitoa läsnäoloa ja sitoutumista alaan jne. – juuri niitä asioita jotka erottavan Mestarin Mikosta. Juuri niitä asioita jotka viestittävät, että oma ammatillinen tekeminen on syventynyt ja ymmärrys syntynyt. Juuri niitä asioita joita itse haluan nähdä ja kuulla veneen kipparin ominaisuudessa. On tultu siihen pisteeseen, niin opintojen suhteen kuin omalla työpisteellä toimimisen, että nyt se ihan oikeasti on sinusta itsestä kiinni (tekosyitä kuten kiire ei ole enää olemassa). Enää ei riitä vauhdikkaasti eteneminen ilman ajatusta, ei opiskelijakollegoiden tai oman työyhteisön jäsentenkään toimesta – vaikka kuinka ajateltaisiin positiivisesti ja viljeltäisiin tiskin takaista ammattijargonia tyyliin laatu, elämys, innovatiivisuus, kansainvälisyys, tulos, kate jne. Olisiko kasvu todelliseksi ammattilaiseksi alkanut!? Viikon teemahan oli laatu, joten osui ja upposi.
Tuttu näky joka aamu – tietyt asiat oppii vaan tekemällä toiston kautta
On ne niin erilaisia – joka työpisteellä oppii työskentelemään, mutta toisinaan viritykset (laitetoimittajienkin toimesta) kyllä ihmetyttävät
Osuuskauppa on entisensä 😉
Gin – kaikki samanlaisia. Ei todellakaan. Joku menee tonicin kanssa mainiosti, joku toinen taipuu paremmin juomasekoituksissa – harva molemmissa. Tässä ”suuren” testin (9 tuotemerkkiä) kolmen kärki.
Mitä on palvelu ja laatu baarityöskentelyssä? Onko vaativa asiakas hankala? Eikö suomalainen asiakas osaa (muka uskalla) vaatia – miksi?
Täydellistä sitruunansiivua metsästämässä
Mitä sillä sitruunan painolla, mehukkuudella ym. on väliä? Kyllä sillä on – mauste vai koriste, kuinka paljon tarvitaan kun lähdetään keikalle jne. Tunnetko muuten barcateringin ”lainalaisuudet” joita noudattamatta onnistut aina, ainakaan ei mene pahasti pieleen.
Hauska case – valitse itselle tuttu ja turvallinen tuote josta pystyt pitämään laadukkaan myyntipuheen jne. – ja sitten valitaan… 😉
Loch Ness jotain…
Mitä tästä pitäisi tuumata!!!? Kuvassa on kaksi samanaikaisesti valmistettua juomasekoitusta (samalla reseptillä samassa paikassa) eri henkilöiden toimesta.
Mennyt viikko oli laadukas. Jatketaan viikolla 15 jolloin pariksi päiväksi kylään tulevat tyypit joille ei puolivillainen kelpaa vaan ainoastaan laadukas edistyksellinen. Mennään tuolloin myös päiväksi keittiöön ihmettelemään molekyylejä ja paljon paljon muuta. Aurinko paistaa ja lumi sulaa kovaa vauhtia. Tutkinnon huipentava Tsekin opintomatka alkulähteelle on taas pikkaisen lähempänä. Palataan!
Kuvat © Ari Manninen ja nimetön Baarimestari joka ei halua loukata ketään 😉