ravintolatyön sietämätön vaikeus

Ensimmäiseksi haluan onnitella sekä Arskan valmistuvaa baarimestariluokkaa että Tarjoilijoiden SM-kisoista ”pojan” kotiin vieneitä tarjoilijaopiskelijoita. Onnea! Pitäkää intohimoanne ja osaamistanne yllä! Haluaisin osoittaa sekä teille että kaikille alalla eteenpäin pyrkiville muutamia ajatuksiani asioista, jotka ravintolatyössä ovat kaikkein vaikeimpia, mutta joista ei juuri puhuta. Asioista, joissa parantaminen olisi helppoa ja merkityksellistä, mutta joihin ei juuri koskaan kiinnitetä huomiota.

1. ”Gameface”

Koska olemme ihmisiä, emme voi luonnostaan olla joka päivä pelkkää auringonpaistetta, intoa ja puhdasta lähimmäisenrakkautta säteileviä, täydellisen asiakaspalvelijan perikuvia. Kun toisaalta tiedostamme tämän, voimme olla kunnianhimoisia ja pyrkiä tekemään asialle jotain.

On helppoa antautua ajatukselle, että: ”Tunnetilani on se mikä se on, minkäs minä sille voin.” Todellisuudessa tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tunnetilan muuttamista ”tahdon voimalla” voi harjoitella aivan samalla tavalla kuin ravistamista tai sekoittamista. Mutta miten? Keinoja on varmasti vaikka kuinka monia, mutta itselläni on toiminut parhaiten seuraavanlainen ajatusleikki.

Kun on huono päivä ja mieli on maassa syystä tai toisesta, pysähdy ajattelemaan tilannetta hetkeksi vaikkapa pukuhuoneessa tai vessassa tai vaikka jo kotona ennen töihin lähtöä. Kysy itseltäsi, mikä/mitkä ovat niitä asioita, jotka tuottavat työssä hyvää mieltä. Miksi teet tätä työtä?

Minulle henkilökohtaisesti kaikkein suurin henkilökohtainen palkinto on saada asiakas hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Kysyn itseltäni mitä se vaatii, että onnistun työpäivässä niin, että noita tilanteita syntyy. Ensimmäinen vastaus on: hymyä. Niinpä ihan yksinkertaisesti päätän, että hymyilen kun kohtaan asiakkaan. Toinen vastaus on: osuvia juomasuosituksia. Niinpä päätän keskittyä asiakkaan lukemiseen ja kuuntelemiseen niin, että saan käsityksen mikä hänelle sopii. Kolmas vastaus on: Tilanteen ”yläpuolelle” nousemista, niin etten provosoidu hankalista tilanteista tai pahantuulisista ihmisistä, vaan teen kaikkeni, että osoitan kunnioitusta jokaista tapaamaani ihmistä kohtaan hänen asenteestaan riippumatta. Se asenne ei ole koskaan henkilökohtaista, eihän asiakas edes tunne minua. Niinpä päätän keskittyä jokaisen sisään tulevan henkilön kunnioittamiseen vaikka mikä olisi.

Täytyy muistaa, että ennen työpaikalle menoa syntynyt paha mieli ei voi olla asiakkaiden vika, eikä heidän tulisi siitä myöskään joutua kärsimään. Myöskään vastuuta myyntitilanteen onnistumisesta ja asiakkaan kokemuksen täydellisyydestä ei voi vierittää asiakkaan niskoille. Vaikka jotkut tahot alalla näin ajattelevatkin. Ei, kyllä se vastuu on 100-prosenttisesti meidän ammattilaisten.

Kun astun nämä asiat mielessäni asiakkaiden eteen, ei mene kuin puolesta tunnista tuntiin, kun olen jo unohtanut, että päivä oli huono ja mieli maassa. Voi olla, että alkuun tämä ei ota onnistuakseen ja paha mieli hiipii vaivihkaa takaisin. Vaatii kuitenkin vain yhden työpäivän, joka menee täysin putkeen pahasta mielestä huolimatta, että opit kuinka valtava henkinen palkkio sellaisen päivän lopussa odottaa. Se saa sinut yrittämään jatkossa aina vain kovemmin ja kovemmin. Lopulta tämä pieni ajatusleikki tapahtuu takaraivossasi ennen jokaista työvuoroa täysin automaattisesti, ilman että ajattelet koko asiaa.

Jonkun mielestä saattaa olla yliampuvaa vaatia tämmöistä ravintolatyöntekijältä, sillä olemmehan vain ihmisiä. Minä en kuitenkaan näe tätä sen kummempana vaatimuksena, kuin perusbaaritaitojen osaamistakaan. Jos on tekemässä myyntityötä, se onnistuu vain ja ainoastaan tietyn osaamisen kautta ja tämä mielentilojen hallitseminen on sitä kaikkein tärkeintä osaamista. Oman kokemukseni perusteella onnistuneen myynnin kaksi henkistä kivijalkaa ovat empatia ja kunnioitus, eikä kumpaakaan näistä pysty osoittamaan kanssaihmisille pahantuulisena.

2. Siisteys ja miellyttävä, järjestyksessä oleva ravintolatila

Toinen todella vaikea asia ravintolatyössä on paikkojen pitäminen siistinä ja järjestelmällisen näköisenä. Mikäli asiakkaat haluavat nähdä sotkua, he pysyvät kotonaan. Tämän asian tekee vaikeaksi se, että meillä ihmisillä on tapana tottua epäjärjestykseen niin, että emme enää näe sitä eikä se näinollen enää häiritse meitä. Asiakas kuitenkin näkee sen ja häntä häiritsee, voin luvata sen.

Yksi hyvä tapa ”tarkastaa” ravintolan järjestys aika ajoin, on ottaa valokuvia ja näyttää niitä videotykillä henkilökunnan palaverissa. Se jos mikä herättää jokaisen jälleen näkemään, missä vika on. Erityisen haasteellinen paikka on yleensä backbar. Jostain kumman syystä sinne on helppo kerätä kaikenlaista roinaa ja varsinkin pubeissa on monesti tapana pitää jonkinlaista henkilökunnan ”henkilökohtaista” -palstaa näkyvimmällä paikalla jossain pullohyllyn keskellä olevassa pylväässä tai vastaavassa. Siihen kerätään kaikki biletyskuvat ja lehtileikkeet ja asiakkailta saadut lippulaput, kunnes kyseinen seinä on järkyttävän näköinen rytöläjä, jossa on jotain hauskaa vain henkilökunnalle. Asiakkaan silmiin pistää vain henkilökuntaan kuuluvan nuoren naisen kunniaa härskisti loukkaava kuvamateriaali (kyseessä on henksun hauska sisäpiirivitsi, mutta asiakas ei sitä tiedä…) ja hirveä kasa jotain lippusia. Kuulostaa ilkeilyltä, mutta puhun nyt ihan tositapauksesta. Sen saman pylvään voisi sen sijaan valjastaa myyntityöhön ja sijoittaa siihen esimerkiksi viikoittain vaihtuvan juomasuosituksen tai vaikka kokonaisen drinkkilistan.

Aina silloin, kun vuorossa ei ole muuta tekemistä, on aina jotain siivottavaa tai järjesteltävää. Ja aikakin kuluu paljon nopeammin, kuin peukaloita pyöritellessä ja kahvia ryystellessä.

3. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen

Ravintola- ja varsinkin baarityössä käy helposti niin, että iso osa sosiaalisesta elämästä tapahtuu työvuorojen jälkeen aamuyöllä. Työvuoron ”purkaminen” joko omassa baarissa työkavereiden kesken tai jossain työpaikan lähellä sijaitsevassa, oviaan pidempään auki pitävässä ravitsemusliikkeessä tavallaan kuuluu työhön. Tämä on täysin ymmärrettävää, enkä ala asiaa tässä paheksumaan, sillä meistä jokainen tarvitsee niitä sosiaalisia kontakteja. Kääntöpuoli asiassa on tietysti se, että kuvaan liian usein kuuluvat runsaat määrät alkoholituotteita aiheuttavat vääjäämättä ongelmia sekä fyysiselle että henkiselle hyvinvoinnille. Ei pidä yleistää liiaksi, sillä on toki ammattilaisia, joiden vapaa-ajan ohjelmaan ei kuulu työvuoron tai työviikon ”nollaaminen” muutaman tuopin (lue: humalluttava määrä jotain alkoholijuomaa) ääressä työporukan kesken. Ne, jotka saavat pidettyä yllä tyydyttävää sosiaalista elämää ilman baarissa istuskelua, ovat onnekkaita. Kokemukseni perusteella tällaiset onnekkaat ovat kuitenkin vähemmistössä ainakin baarityöläisten keskuudessa.

Työssä ja oikeastaan koko elämässä jaksaminen riippuu neljästä asiasta: riittävästä unesta, oikeasta ravitsemuksesta, sopivan haasteellisista ja mielenkiintoisista virikkeistä, niin työssä kuin vapaa-ajalla sekä niistä mielekkäistä sosiaalisista suhteista. Voimme vaikuttaa omalla toiminnallamme näihin kaikkiin, mutta yllättävän moni laiminlyö lähes täysin kaksi ensin mainittua, kaiken jaksamisen kulmakiveä, joihin olisi oikeastaan kaikkein helpointa vaikuttaa. Liian vähän tai vääränlaista unta, pika- ja valmisruokaa tai vähintäänkin syömistä liian harvoin ja liikaa kerralla. Tämmöistähän se on baarityöläisen arki. Mutta voisiko se olla myös jotain muuta?

Olen itse kärsinyt uniongelmista hyvin pitkään, joten tiedän kokemuksesta, kuinka suuri merkitys unella on. Hyvän unen vaikutusta kaikkeen jaksamiseen aina mielialasta ihan fyysiseen toimintakykyyn asti ei voi liikaa korostaa. Siksipä kannattaisi ihan tosissaan panostaa nukkumiseen. Koska olen vuosia yrittänyt selvittää, kuinka nukkumista saisi parannettua, olen lukenut aiheesta melko paljon.

Tärkeitä asioita hyvän unen aikaan saamiseksi ovat ns. unihygienia, eli mahdollisimman rutiininomainen unirytmi, ei päiväunia tai maksimissaan 20 min, pimeä, viileä ja hyvin tuuletettu makuuhuone sekä jokin nukkumaanmenorutiini, joka kertoo aivoille, että on aika mennä lepotilaan. Juuri ennen nukkumaanmenoa on syytä välttää tietokoneen tai muiden elektronisten laitteiden käyttöä, sillä niistä huokuva sininen valo estää ns. unihormonin, eli melatoniinin tuotantoa aivoissa. Rutiiniksi ei myöskään kannata ottaa kirjojen lukemista, sillä loistavan jännärin kohdalle sattuessa kirjaa ei tohdi laskea käsistään ja uni jää entistäkin vähemmälle. Lisäksi sekä unta että kaikkea muuta jaksamista parantaa merkittävästi jokin liikunnallinen harrastus. Jotain, missä hiki lentää vähintään 30 min kerralla ja vähintään kolme kertaa viikossa. Suosittelen todella väkevästi. Nykyään on lisäksi saatavilla ihan hyllytuotteena apteekista melatoniinia, josta olen ainakin itse saanut apua varsinkin nukahtamisongelmiin. Alkoholi, sen sijaan, ei ole unilääke vaan päinvastoin estää virkistävään uneen pääsyä.

Mitä ravitsemukseen tulee, niin sanottakoon, että tärkeintä olisi pyrkiä syömään mahdollisimman usein ja vähemmän kerrallaan. Lisäksi kannattaisi välttää runsaita määriä ns. nopeita hiilihydraatteja (pasta, peruna, vaalea leipä…) varsinkin ennen työvuoroa ja työvuoron aikana. Mitä runsaammin ruokavalioon kuuluu tuoreita kasviksia ja hedelmiä, sen parempi. Moni varmasti näkee ruokailunsa muuttamisen haasteellisena, mutta kokemuksesta voin sanoa, että näihin asioihin panostaminen todella kannattaa. Parhaassa tapauksessa parantava vaikutus ulottuu aina yleiseen terveydentilaan ja erilaisiin allergioihin asti.

Jauhan näistä asioista siksi, että viittasin itsekin aikaisemmin kintaalla kaikille tämän kaltaisille höpötyksille. Sitten ryhdyin elämään saman katon alla kasvissyöjän kanssa (…syön siis PALJON kasvisruokia…), aloitin aktiivisen urheilun uudestaan ja yritän parantaa nukkumistani. Vointini, jaksamiseni ja koko elämänkatsomukseni ovat kaikki kokeneet valtavan positiivisen muutoksen, jollaisen en aiemmin uskonut olevan mahdollista. Kokeilkaa pari kuukautta, lupaan, että pieni vaivannäkö kannattaa.

Cheers

-Mikael

Vastaa