Molekyylimixologia? Tyhjänpäiväistä paikan vaihtamista vai yksi modernin baarityöskentelyn elementti jonka voi tuoda arkeen – on siinä paljon hyvääkin. Ei muuta kuin keittiöön kokeilemaan kulinaarista juomanvalmistusta muotoa muuttamalla ja mixaamaan molekyylejä – ”luomaan asiakkaille unohtumattomia juomaelämyksiä”. Samalla tarjoutui mahdollisuus kuulla keittiön gastronominen näkemys juomanvalmistuksesta ja hyvästä baariruoasta.
Mitä on molekyylimixologia? Gatronomiaan perustuva tapa valmistaa ja tarjoilla juomia – ”ainesosien geneettisen muodostuman hyödyntäminen ja yhdistäminen parempien makujen, koostumusten ja tarjoilutapojen aikaansaamiseksi”. Ja suomeksi? Paljon teoriaa, kokeilemista & etsimistä, epäonnistumisia ja onnistumisia jne. – leikkikenttä johon voi hurahtaa helposti, eikä vähiten hauskojen laitteiden myötä.
Miksi olemassa oleva resepti ei toimikaan? Ovatko lämpötila, ilman kosteus ja veden laatu samat kuin reseptin laadinta hetkellä – Rovaniemellä asiat ovat ed. mainittuun liittyen ihan eri lailla kuin Pariisissa.
Kaikki sitä käyttää, mutta olisiko niin, että sitä joko rakastaa tai inhoaa!?
”Tämä säteilymittari on vanhasta sukellusveneestä, joka…” 😉
”Juomanne” olkaa hyvä!
Pakastekuivaaminen? Tämä voisi olla se juttu, sillä suurin osa omista marjoista jää metsään – maailmalla ”superfoodia”, meille jotain hapanta jonka niskaan on ”koirat kusseet”. Jotain jonka takia ei kannata taipua ja rikkoa selkäänsä. Oikein tehtynä pakastekuivattu marja on aivan käsittämätön hieno ”zing” juomasekoituksessa, kunhan se ei maistu pakkaselle. Mitä muuta? Kuivajäätä tarjoiluun liittyen, kaviaaria ja savua tilauksesta, oma jää ja kananmunan valkuainen – siinäpä se, jos minulta kysytään.
…Itse poimitut (ja kuivatut) marjat -> jatkojalostaminen -> oma pyree -> hinnoittelun myötä rahaa ja erottumista tarinan kera -> niitä kuuluisia elämyksellisiä makuja, ja kaikki tämä jokamiehen oikeuksilla ilmaiseksi. Milloinkahan esim. Lapin porukat ihan oikeasti ymmärtävät millaisia aarteita tuolla vaarojen kupeissa on juomatuotteeseen liittyen – kuka tarvitsee ”lohikäärmehedelmiä ja pomppupapaijoita, puhumattakaan karvattomista kiiveistä”. Keittiöhän on tämän jutun tajunnut jo aikaa sitten. Johtuukohan muuten siitä, että ”keittäjät” jakavat asioita ja heillä on yhteinen missio!?
Millaista molekyylimixologiaa? Mikä voisi olla toteuttamisen arvoista ja oleellista tekemistä omaan liikeideaan liittyen? Mitä moisella hienolta kuulostavalla valmistus- ja tarjoilutekniikalla oikein saavutetaan? MIKSI?
Jatkossa perusrompetta vyöllä? Jojo ja kruunukorkinavaaja ovat niin last seasonia!?
”Kato näin se menee…
…och samma på svenska.”
Miksi baarissa ei saa hyvää ruokaa? Miksi baarissa ei saa hyvää juomaa ja ruokaa? Miksi tarjolla on yleensä vain toinen vaihtoehdoista? Rakenne on oleellinen osa hyvää ruokaa – pitäisikö juomanki olla enemmän kuin läpikuultava ja lyhyt? Miten tehdä juomasta ”leveän herkullinen”?
Miten saisi valmistettua hyvää ruokaa hyvän juoman valmistuksen ohessa tai toisin päin? Ja ”kaikissa ruokaravintoloissahan on tyhjyyttään kumiseva baaritiski”? Ja ”kaikissa baareissahan on sama kanakori ja nälkäänsä suuhunsa suolapähkinöitä ahtavat asiakkaat”? Voisiko sitä synergiaa olla ”kilpailijoiden” ja heidän palveluiden ympärillä – juoma vs. ruoka. Miksi yrittää väkisin ja olla kaikille kaikkialla? Arvostatko myymääsi tuotetta? Jos et, niin…!?
…Kateus. Tuo suomalaisuuden yrittäjyyden perusilme ja fiilis. Miksi tehdä asioita väärällä kädellä – miksi vapaaehtoisesti alisuorittaa?
Ja siitä molekyylimixologiasta, joka oli asioiden paikan vaihtoa – joskus se vaihtaminen pitää uskaltaa viedä pidemmälle kuin molekyylit 😉
Kuvat © Ari Manninen