Gin Crazeksi kutsutaan 1700- luvun alkupuoliskolle sijoittuvaa ajanjaksoa, jolloin sekä ginin valmistus, että kulutus kasvoivat räjähdysmäisesti Isossa-Britanniassa, erityisesti Lontoossa ja sen ympäristössä. Alun perin gini, jonka valmistustaito omaksuttiin Lontoossa kolmekymmentävuotisen sodan (1618-1648) jälkeen, tunnettiin sen hollantilaisperäisellä nimellä Geneva.
Ensin sitä käytettiin lukuisten muiden yrttitisleiden tavoin lääkinnällisiin tarkoituksiin. Muutaman vuosikymmenen aikana juoma kuitenkin kasvatti suosiotaan varsinkin köyhän kansanosan keskuudessa. Kohta siitä olikin jo muodostunut niin kansanterveydelle, moraalille, kuin yhteiskuntajärjestykselle suurta häiriötä aiheuttanut ongelma, johon piti puuttua kovinkin viranomaistoimin. Ei ollut poikkeuksellista, että aivan pienet lapsetkin pakenivat kovaa arkea ginin tuomaan päihtymykseen. Tähän ajanjaksoon liittyen kirjassa on kuvattu parikin kuolemaan johtanutta tragediaa, jotka kaikessa julmuudessaan toimivat surullisina esimerkkeinä alkoholin väärinkäytön vaaroista. Tästä ajasta kirjassa kerrottaan useammankin luvun verran, minkä ansiosta lukija ymmärtää ginin historiallisen tarinan sekä sen, miten moderni gini on kehittynyt.
Gini on viime vuosina tullut niin suosituksi, että voidaan puhua modernista ginibuumista. Tämä on ollut havaittavissa aivan erityisesti Lontoossa, jossa esimerkiksi ginitislaamoiden määrä on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Näistä tislaamoista on kirjassa esitelty kaikki kirjoittamisen aikana toiminnassa olleet eli Beefeater, Sipsmith, Sacred Spirits Company ja Thames Distillers. Tislaamoesittelyissä näkyy kirjoittajan, Thea Bennetin, perinpohjainen tutkimustyö aiheen parista. Nämä esittelyt antavat lukijalle myös kuvan tislaajamestareiden tislausfilosofiasta, työmenetelmistä ja eri tislaamoiden eroista.
Kirjan jälkimmäisessä, laajemmassa osiossa on käsitelty juoman valmistukseen ja nauttimiseen liittyviä seikkoja. Ginin valmistuksessa raaka-aineilla on suuri merkitys ja teoksessa luonnollisesti esitellään yleisimmät ginin mausteet; manteli, väinönputki, kardemumma, kassiakaneli, sitrushedelmät ja niiden kuoret, katajanmarja, lakritsanjuuri sekä kurjenmiekka. Näiden perinteisten mausteiden lisäksi kerrotaan lyhyemmin myös monista muista, nykyaikana suosituista mausteista. Näihin kuuluvat esimerkiksi Bombay Sapphireen käytetyt melegueta- ja jaavanpippurit, Bulldog Ginin mausteena käytetyt unikonsiemenet ja longaani, Hendrick’s Ginin kurkku ja ruusun terälehdet sekä keskustelua herättäneen Hoxton Ginin eksoottiset kookos ja inkivääri. Myös ginipohjaisista cocktailista on tarinaa ja ginitonicille on kirjoitettu ihan oma lukunsa, jossa esitellään eri toniceja ja annetaan suositukset niille parhaiten sopivista gineistä. Lontoon matkailijalle on esitelty hyvä valikoima laadukkaita baareja ja pubeja ginin nauttimiseen.
Reiluun 300 sivuun on saatu niin paljon tietoa ginistä, että tämä kirja varmasti riittää ammattilaisenkin hyllyyn ainoaksi teokseksi aiheesta. Kirja on hyvin kirjoitettu ja siinä näkyy tekijän syvällinen perehtyminen teemaan. Vaikka London gin – The gin craze on mukavasti luettavissa sellaisenaan, niin on sitä myös helppo käyttää tulevina vuosina giniin liittyvänä hakuteoksena.