Olut Expossa 2015

1

Tämä on tarina yksistä messuista, pitkistä työpäivistä ja saumattomasti yhteen toimivasta kaveriporukasta. Olutexpo on Helsingin kaapelitehtaalla pidettävä yksi Suomen suurimmista oluen ja vi***en ystäville suunnatuista messuista. Kyseiset messut järjestettiin nyt kolmatta kertaa ja tällä kertaa suurempana kuin koskaan. Me, eli 11 hengen ryhmä JAMK:n (Jyväskylän ammattikorkeakoulu) matkailun opiskelijoita, saimme hienon mahdollisuuden osallistua kyseisille messuille. Tästä projektista oli luvassa opintopisteitä, uusia kokemuksia, maistuvia oluita sekä hauskaa ajanviettoa opiskelukavereiden kesken.

Meistä oli tarkoitus muodostaa näiden messujen henkilökunnan runko, jonka tehtävänä olisi huolehtia, että messut etenevät suunnitellusti ja messuvieraat voivat nauttia ajastaan ilman turhautumisia. Ryhmämme koostui vahvasti jo entuudestaan toisille tutuista neljästä pojasta ja seitsemästä tytöstä. Käytännössä jossain muodossa vietämme kaiken ajan yhdessä muutenkin, mutta oikeita töitä emme ikinä ennen olleet yhdessä tehneet ennen tätä viikonloppua.

Jani, joka tapahtuman bongasi ja kysyi muita mukaansa, otti yhteyttä ensin Kimmo Ahoon, joka toimi JAMK:n päässä vastaavana. Kimmon kanssa järjestetyn tapaamisen jälkeen alkoi kuvio ja työtehtävien, kuin myös itse tapahtuman kuva pikkuhiljaa selvitä. Kimmon kautta selvisi, että Joonas Hovi niminen kaveri tulisi olemaan meidän yhteyshenkilömme tapahtuman suuntaan. Joonas on messujen pääjärjestäjän, Mikki Nymanin, oikea sekä vasen käsi. Hänen työtehtäviinsä kuului olla kartalla kaikesta, menneestä, juuri nyt tapahtuvasta ja tulevasta. Tämän kaiken lisäksi hän tulisi nyt saamaan vastuulleen timanttisen ryhmän täynnä oluesta (lue. tapahtumanjärjestyksestä ja alkoholituotteista) kiinnostuneita opiskelijoita. Lähtökohtaisesti ei kauheasti Joonasta käynyt kateeksi.

Ennen tapahtumaa tapahtunut kommunikaatio käytiin Joonaksen ja Janin välillä. Jani sitten tiedotti muita ryhmäläisiä ja näin saatiin kuukauden kestäneet ennakkovalmistelut tehtyä. Valmistelut päätettiin face-to-face tapaamisella Joonaksen kanssa Jyväskylässä viikkoa ennen tapahtumaa. Tapaamisesta jäi lähinnä vain mieleen sanat ”… valmistakaa itsenne henkisesti siihen, että kiirettä riittää ja pitkiä päiviä saa tehdä…” and little did we know. Seuraavat kappaleet kertovat meidän tarinamme osana tätä hienoa tapahtumaa.

Torstaina 22.10.

Klo 09:30 lähdimme kohti Helsinkiä Jyväskylästä Onnibussin kyydillä. Edessä oli 3,5h hulvatonta matkantekoa. Bussissa tunnelma oli odottava ja väsynyt, mutta rento. Kaikki odottivat innolla tulevaa viikonloppua ja tulevia messuja. Bussimatkasta ei sillain ole mitään jännittävää kerrottavaa. Bussi ajoi eteenpäin, aikaa kului, oli tietöitä, käytiin Lahdessa ja saavuttiin perille Helsinkiin Kampin bussiterminaaliin. Olimme Joonaksen kanssa sopineet, että saapuisimme suoraan Kaapelitehtaalle, jossa meitä odottaisi Hima&Salin lounas sekä Joonas ja Mikki.

2

Muiden vielä harjoitellessa poseerauksia, olivat Jani ja Aino jo löytäneet jostain työhanskat edes näyttääkseen tärkeiltä.

Messuja edeltävässä tapaamisessa sovittiin, että torstai olisi kevyt aloitus. Lounas, pari pikku hommaa ja sitten hotellille viemään tavaroita ja valmistautumaan hektiseen viikonloppuun. ”Pari pikku hommaa” osoittautuivat vain 10h pitkäksi työpäiväksi ja hotellille päästiin heti yöllä kahdentoista aikaan. Tästä huolimatta koko ryhmä oli hyvällä fiiliksellä koko päivän, eikä kukaan kokenut oloaan millään tavalla ahdistuneeksi, tai muuten katunut päätöstään lähteä messuille (vielä tässä vaiheessa). Torstain työpäivä koostui lähinnä messujen rakentamiseen liittyvistä hommista. Tämän lisäksi pistimme pystyyn ”korkkitehtaan”. Messuilla ei käynyt maksuvälineenä raha, vaan korkkipoletit, joita myytiin 10€ pusseissa. Jonkunhan ne korkit sinne pusseihin oli laitettava ja tähän suureen sekä hullun vastuulliseen hommaan saimme tarttua ensimmäisenä. Pienen alkusähläyksen jälkeen meistä muodostuneet korkkilinjastot (huomaa monikko) olivat viimeisen päälle hiottuja ja pusseja alkoi kertyä lattialle laskettavaksi.

Linjastojen toimiessa loistavasti, huomasi Joonas tilaisuutensa koittaneen ja alkoi nakittamaan ihmisiä muihin hommiin. Nakit viuhuivat sellaisella tahdilla, että loppuen lopuksi vain kaksi jatkoi korkkien pussittamista. Tämän lisäksi nättikäsialaiset tytöt (poikia syrjittiin) pääsivät kirjoittamaan narikkakortteja ja viikonlopun tiskivastaava T. uomas Kallinki pääsi kiinni omaan hommaansa tiskaamalla muutamia satoja viskilaseja siihen ihan kärkeen. Näiden hommien lisäksi osa rakentajista tarvitsi auttavaa kättä, henkistä tukea, moraalista apua sekä jutteluseuraa. Näistä ja seuraavien päivien työnjaoista koostui torstain työpäivä. Ensimmäinen ”helppo ja nopea” pistäytyminen alueella tuli päätökseen klo 00:00, tämän jälkeen meidät huolehdittiin taksilla hotellille ja saimme käydä näyttämässä päitämme tyynyillemme ennen seuraavan aamun klo 08:45 herätystä.

Perjantai 23.10.

Kellon soittaessa aamusta käytännössä jokainen heräsi joko kurkkukipuun, tai muuten vaan kipeään fiilikseen, upea alku viikonlopulle. Taksi haki meidät klo 09:30. Kaapelilla meitä odotti Hima&Salin aamupala, josta kaikki saivat järkyttävän määrän energiaa päivän tehtäviä varten. Aamupäivästä jokainen sai perehdytyksen omaan hommaansa. Ensimmäisenä päivänä ruokalaa hoitivat Samuli (koko viikonlopun uunimaestro), Jere, Iida, Aino sekä Emmi. Oona, Marja Ja Jessica ottivat vastuulleen vesipisteen ja tasting-infon. Tuomas aloitti vastuullisen hommansa tiskiäijänä ja Jani sekä Mimmu aloittivat sisäänkäynnillä messuvieraiden vastaanotolla ja tasting-mukien jaolla. Messuvieraat pääsivät sisään klo 14:00 ja heitä tuli jatkuvalla virralla aina klo 21:00 asti. Jokaisen pisteen työpäivän pystyi tiivistämään muutamiin ajatuksiin, quoteihin, lainauksiin, kuviin ja tunnelmiin. Tässä niistä päällimmäiset ja parhaat.

3

Elämän viisauksia ja tiskivastaava Tuomas.

4

Täynnä intoa ja odotusta, kohti ensimmäistä virallista työpäivää – Aino ja Iida vastuussa keittiön toimivuudesta.

5

1500 kertaa ”Tervetuloa! Tästä sulle tasting-lasi matkaan ja vasemmalta löytyy polettimyyntipiste. Sen jälkeen vaan sit tutustamaan tarjontaan” johtaa kuvan mukaiseen ”voitko vaan ottaa lasisi?” toimintaan (huom. kuva on lavastettu).

Messujen sisäänkäynti suljettiin klo 22:00 ja vieraiden piti olla ulkona klo 23:00. Ensimmäisen päivän kävijämäärä jo yllätti järjestäjät positiivisesti, mikä enteili lauantaista vielä kiireisempää. Kiire, lasien blokkaus, voimauttavat halaukset kaksin/ryhmässä sekä toisille hyvänhenkinen kettuilu olivat tässä vaiheessa jo muodostuneet viikonlopun kantaviksi teemoiksi. Kun vieraat ja näytteilleasettajat olivat viimein saatu kahdentoista ja yhden välissä kohti kotia, lähdimme pois alueelta. Mikki halusi viedä meidät läheiseen pubiin kiitokseksi ensimmäisen päivän työpanoksesta. Pubiksi määräytyi Angliaterre, joka onneksi sijaitsi vain kivenheiton päässä meidän hotellista. Hotellilla unta ei kauaa tarvinnut kenenkään odottaa.

Lauantai 24.10.

Ns. pääpäivä. Tälle päivälle oli luvattu kiire, todella kova kiire ja hxxxxxxxxxxxn kiire. Käytännössä samaan aikaan olisi pitänyt hoitaa kolmea eri asiaa ja samaan aikaan niiden pitäisi olla jo valmiita ja tehdä jo seuraavia asioita. Työtehtävissä tehtiin pieniä muutoksia, ruokalasta vastasivat Samuli, Jani, Jessica, Oona ja Mimmu. Tuomas jatkoi siitä, mihin edellisenä iltana jäi ja jatkoi dominointiaan tiskivastaavana. Emmi ja Aino ottivat iloisina, iloiset messuvieraat vastaan. Iida, Marja ja Jere ottivat vastuulleen vesipisteen ja tasting-infon. Kiireestä huolimatta kertakaan päivän aikana ei kuulunut turhautumista, ei yhtään kertaa narinaa ”haluan pois täältä” sekä jokainen säilytti ainakin jollain asteella järjenjuoksunsa. Kaikki hommat hoidettiin nopeasti ja tehokkaasti. Lauantaina tehtiin kävijäennätys ja porukkaa oli todella paljon.

6

Pikkuhiljaa alkaa ihmisiä kertymään – Iida ehti tässä välissä vielä käymään tauolla.

Aikataulu oli sama kuin perjantaille. Klo 14:00 pääsee sisään ja klo 23:00 pitää olla ulkona. Kehitys meidän työryhmämme sisällä jo yhden päivän aikana oli huomattava, sillä olimme valmiita omissa hommissamme jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä, kun perjantaina samat hommat, vähemmällä kävijämäärällä, veivät sinne klo 01:00 asti. Olimme tehokkaan työskentelyn myötä myös itse ehtineet päästä hieman tutustumaan messuihin ja tarjontaan, mikä…

Sunnuntai 25.10.

Aamulla, kello soi karusti tasan klo 10:00. Päivän työtehtävissä tehtiin viimeiselle päivälle myös pieniä muutoksia. Jere ja Iida pääsivät toivottamaan vieraat tervetulleiksi. Oona, Jessica ja Marja ottivat vastuulleen vesipisteen ja tasting-infon. Samuli, joka tässä vaiheessa oli jo erikoistunut täysin ammattitaitoiseksi R-menu kokiksi, jatkoi keittiössä saaden seurakseen Janin, Ainon ja Mimmun. Emmi taas toimi moniosaajana, joka tarpeen tullen tauotti kaikkialla.

Klo 12:00 tarjoiltiin Hima&Salissa brunssi, jonka lihapullat saivat hiljaisimpiinkin jonkunlaista eloa ja toivoa paremmasta huomisesta. Sunnuntaista oli luvattu leppoisaa ja selkeästi rauhallisinta päivää kaikista. Tämä piti täysin paikkansa, työpisteillä pystyttiin menemään minimimiehityksillä, minkä vuoksi kaikki pääsivät tosissaan tutustumaan messujen näytteilleasettajiin ja heidän tarjoamiin tuotteisiinsa.

Messut suljettiin sunnuntaina jo klo 20:30. Välittömästi tämän jälkeen alkoi purkaminen, ruokala työllisti ison osan porukkaa heti ja koko illaksi. Uuneista, kun edustaja unohti mainita yhden pienen yksityiskohdan, ne olisi tullut purkaa osiin ja pestä päivittäin. Joten nyt, kun uuneja oli huudatettu kolme päivää putkeen ilman yhtään pesua, oli asioita ja juttuja ehtinyt palamaan kiinni todella kovaa näiden uunien sisään. Jostain kumman syystä poikien vastuulle jäi kyseisistä osista huolehtiminen, minkä vuoksi sitten muutaman kirosanan säestämänä vuodatettiin vielä pieni määrä verta, hikeä ja kyyneleitä näiden messujen eteen.

Purkamiseen muuten meidän osalta kuului juoksevia asioita, väärin lajiteltujen roskien perkaamista ja uudelleenlajittelua (Marja ja Jessica tekivät upeaa työtä tämän suhteen) sekä kaikkien lasien pesu ja yhteen paikkaan kerääminen. Puolen yön aikaan viimein meille tultiin sanomaan, että meidän osalta hommat olisi tehty ja messut niin sanotusti paketissa. Taksi alle ja Tommy Knocker niminen paikka oli viimeisen illan anniskeluravintola. Kaikista oli aistittavissa hyvä fiilis ja ylpeys juuri suoritetusta valtavasta urakasta. Joonas ja Mikki antoivat vielä viimeiset kiitoksensa ennen kuin kukin poistui omiin suuntiinsa, kuka lähti jatkamaan, kuka lähti syömään ja kuka meni suoraan hotellille.

7

Sunnuntai-ilta ja homma paketissa – oli aika hengähtää ja käydä pyörähtämässä myös Helsingin yössä.

Maanantai 26.10.

Viimeinen aamu eikä kiirettä. Tehtävänä oli raahata itsensä ja tavaransa Kampin bussiterminaaliin puoli kahdeksi. Huoneenluovutus tapahtui kahdeltatoista ja tämän tapahtuman innoittamana päätimme olla ajoissa liikkeellä ja käydä syömässä Memphi’sissä, joka sijaitsi vielä kätevästi Kampin ostoskeskuksessa, joten siitä ruuat naamaan ja kohti bussiterminaalia. Onnibus oli tapansa mukaan hyvissä ajoin paikalla ja mukava 3,5h:n matka takaisin kotiin alkoi. Bussi ajoi eteenpäin, käytiin Lahdessa, oli tietöitä, aikaa kului ja saavuimme perille Jyväskylän matkakeskukselle.

”Messuviikonloppu oli rankka sekä henkisesti että fyysisesti. Tiesin sen jo etukäteen Joonaksen kanssa käydyn keskustelun perusteella. Lähtiessämme torstaina kohti Helsinkiä, mielessäni kävi pieni ajatus, ”mitäs jos tää menee ihan penkin alle ja tästä meidän yhteisestä työnteosta ei tule mitään. Hieno alkaa siellä selittään täysin tuntemattomille miksi nämä ihmiset on valittu ja miksi kaikki menee tappeluksi kokoajan.” Nämä mielikuvat tulivat itselleni aikaisemmista kokeiluista tehdä töitä oikeiden (ei työ) kavereiden kanssa.

Se tapa, millä nämä ihmiset vakuuttivat minut, Joonaksen ja Mikin oli jotain todella upeaa. Kaikki tekivät omat hommansa viimeisen päälle hyvin. Ottaen huomioon, että palkkiona tästä, oli ”vain” opintopisteitä, oli ihmisten työmoraali poikkeuksellisen korkea. Harvassa paikassa näkee vastaavaa edes rahallista korvausta vastaan. Kaveria autettiin aina (halusi se apua tai ei), eikä kukaan seisoskellut mikäli jossain oli jotain tehtävää. Yhtään tämän enempää en olisi keltään voinut pyytää tai uskaltaa toivoa. Yhteishenki porukassa koko messujen ajan pysyi rikkoutumattomana.

Voin ylpeänä todeta nyt, että oli iso kunnia toimia tämän projektin johtajana. Käsittämättömän iso kiitos, syvä kumarrus ja nätti niiaus teistä ihan jokaiselle. Mikkiä ja Joonasta lainaten ”ilman teitä tän tapahtuman järjestys olis ollut mahdotonta” ja te teitte siitä työpanoksellanne paremman kuin koskaan.”

– Jani
projektijohtaja

Kuvat © Me & Jani

 

Vastaa