Ne kuuluisat vuorovaikutustaidot ym. – miksi se on edelleen niin hankalaa olla oikeasti taitava asiantuntija ja samalla aidosti mukava? Aika ryhmäytyä – Hannu Friman ja ilmeet, eleet, sanat & sävyt. Usko omaan minuuteen, arvosta itseäsi, haasta itseäsi…
Näistä asioista puhutaan ja niitä opetellaan edelleen ihan liian vähän meidän alalla. Miksi? Ja miksi tästäkin toisinaan yritetään tehdä elämää suurempaa molekyylimixologiaa…
Milloin ja missä kohtaa se meni pieleen kun palvelualoille pesiytyi, ja ne yleisesti hyväksyttiin, mm. seuraavat sanat: joo, kiitti, sori ja hä? Noihin kun vielä yhdistetään poissaoleva ammatillinen olemus välinpitämättömyyden ja suoranaisen osaamattomuuden kera, niin… – kotibaari voittaa jälleen kerran.
Pitää olla vapaus ja tunne siitä, että mulla on turvallista…
Jos arvostat muiden mielipidettä, niin reagoit palautteeseen…
Kun työyhteisön psykologinen turvallisuus on kunnossa = tuottava, innovatiivinen, ongelmanratkaisukykyinen ym. jne. porukka… ”Kaikkihan tuon tietää” – mutta miksi se sitten ei vieläkään mene noin!? Yritetäänkö edes, että menisi…
”Mä vaan on tämmöinen!” – Ei pidä paikkaansa.
Montako roolia sinulla on?
Ja kukaan ei voi sitten kuitenkaan miellyttää kaikkia…
Anna itsellesi aikaa kehittyä…
Jos voit itse päättää, niin päätä ja heti…
Baarimesujen toinen tietopuolinen lähiopetusjakso on taputeltu. Melkoista tykitystä ja itsensä likoon laittamista supervieraiden kera. Tästä se taas lähtee ja nähnyt perusteella kasassa on hyvä poppoo, jonka aito läsnäolo perustuu vapaaehtoisuutteen. Luvassa on jälleen hienoja asioita, ja niinhän sen pitääkin olla. Pureksitaan rauhassa ja jatketaan jälleen syysloman jälkeen viikolla 43.
Kuvat © Ari Manninen