Olisiko se tuossa? Kyseessä on ensimmäisen vuoden majoitus- ja ravitsemisalan perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden (opintoja takana ”jo” kuukauden verran) näkemys meidän alan tyypistä – niistä ominaisuuksista joilla työelämässä pärjää. Jos täydelliset aloittelijat (kohta noviiseja, ammattilaisia, asiantun…) pystyvät moiseen ainakin ajatuksen voimalla, niin mikseivät (kaikki) ammattilaiset, jotka toisinaan tituleeraavat itseään asiantuntijoiksi (ja ehkäpä jopa eksperteiksi) pysty muuttamaan tuota ”sanaleikkiä” käytännön arjeksi!? Syvennetään pikkaisen. Asiakaspalveluhenkinen = homma tulee aidosti sydämestä, kiva passata muita, sosiaalinen = ne kuuluisat vuorovaikutustaidot halulla ryyditettynä, ammattitaitoinen = sitä joko tietää ja osaa tai sitten sitä ei vaan tiedä ja osaa – eikö?, rohkea = tulee huomaamatta ammattitaidon karttuessa, oma-aloitteinen = kaikki edellä mainittu puhkeaa kukkaan mm. innovatiivisuutena, uuden luomisena, toiminnan kehittämisenä ja kehittymisenä. Kolme vuotta ja tutkintotodistus taskuun 😉