…ja lentokentältä valkoiset taksit keskustaan. Italiasta ja italialaisista olin kuullut paljon, enkä aina niin positiivista. Omat kokemukset heistä ja maasta rajoittuivat kuitenkin vain pariin vuosia sitten tehtyyn nopeaan pyrähdykseen Pohjois-Italiassa, joten oli jo aikakin muodostaa oma mielipide, ja lähteä samalla karkuun Lapin harmaan kosteaa ja kylmää syystalvea. Nähdä Rooma ja kuol… eikö Napolihan se oli. Andiamo – Forza Forza!
Fiumicino (Leonardo da Vinci)
Lentokentältä (Fiumicino) keskustaan pääsee kaikkein helpoimmin taksilla. Heti terminaalista ulos astuttuasi on edessä rivi valkoisia takseja (viralliset taksit ovat väriltään valkoisia, ovessa on tunnuksellinen tarra, mittari sisällä ja kyltti katolla) jotka vievät sinut mihin tahansa Rooman keskustassa, suoraan hotellisi eteen, kiinteällä hinnalla. Hinnan suhteen ei ole neuvotteluvaraa: lokakuussa 2012 kyydin taksa oli 48€. Turvavyö kiinni ja liikenteeseen jossa ei kaistoja tunneta ja kaveria kunnioiteta. Lentokentältä pääsee keskustaan myös junalla Terminin asemalle – loistava vaihtoehto jos haluat säästää kympin kaksi ja raahata matkalaukkuasi ahtailla jalkakäytävillä ja mukulakivikaduilla, painua vielä metroon, etsiä uusi taksi, hikoilla jne.
Kylillä
Ja seuraavaksi pakollisten nähtävyyksien kimppuun jotka löytyvät helposti ja ovat itse asiassa kävelymatkojen päässä toisistaan. Pantheonin tai Trevin suihkulähteen löytäminen on turistille paljon helpompaa, kiitos selkeiden opasteiden, kuin esim. polkupyörällä Rovaniemen keskustasta Napapiirille Joulupukin luo siirtyminen – täällä kun ei ole opasteita, ja nekin pienet ja onnettomat mitä muka löytyy, on ilkivaltaisesti käännetty osoittamaan vääriin suuntiin. Siellä se turisti sitten pyörii Saarenkylän liikenneympyrässä oikeasti hukassa. Rovaniemi – maalarinteippimatkailukaupunki, ja nekin teippaukset vinossa. Mutta hei, Roomassahan tässä oltiin.
Pantheon
Eli kaikkien Jumalien temppeli. Siinä se jökötti mystisenä ja hyvin säilyneenä (Antiikin Rooman rakennuksista parhaiten säilynyt), mutta eihän se mikään elämys ollut – nopeasti nähty.
Trevin suihkulähde
Kaupungin suurin ja tunnetuin suihkulähde jonne turistit käyvät heittämässä kolikkonsa. Pariskunnille tiedoksi, että älkää heittäkö kuin vain kaksi kolikkoa (yksi kumpainenkin), sillä kolmen kolikon heittäminen tuo kyllä teidätkin vielä takaisin Roomaan, mutta avioeron kera – paikallisten evästys aiheen tiimoilta.
Espanjalaiset (ranskalainen ne rakennutti) portaat
Portaat kuin portaat, ja niitä Roomassa riittää – kiva näköala, mutta täydellisyyttä hipova, tuskin. Aukiolta lähtee kaupungin kallein ostoskatu Via Condotti jonka muotiliikkeisiin (kaikki huippunimet peräkkäin) ei ole asiaa ainakaan akateemisilla palkoilla ja satunnaisilla pitkävetovoitoilla. Portaat löytyvät helposti – istahda nyt ainakin savukkeen ajaksi.
Vatikaani
Vatikaani on elämys. Vatikaani on ihan oikeasti VAU! Vatikaani vaatii ihan oman bloginsa kuvineen.
Palatino
Antiikin Rooman aikainen puistoalue raunioineen joka rauhoittaa suurkaupungin sykkeeltä tarjoten mukavan breikin ainutlaatuisessa ympäristössä. Löytyy helposti Colosseumin ja Foro Romanon kyljestä. Vinkki: matkusta metrolla Circo Massimon pysäkille ja lähde kävelemään Via di San Gregoria kohti Colosseumia. Matkan varrella tulee sisäänpääsy- / lipunmyyntipiste alueelle. Tällä portilla ei kuulemma ole koskaan ole ruuhkaa, eikä ollut nytkään. Osta täältä yhdistelmälippu Palatinoon, Foro Romanoon ja Colosseumille (lokakuussa 2012 lippu maksoi 12€) – tempulla vältät mm. kammojonot Colosseumilla. Itse menimme lipulla, aikamme orientoiduttuamme Antiikin Rooman fiiliksiin Palatinon puistoalueella, sisään gladiaattoreiden areenalla alta viidessä minuutissa, ja kaikki tämä ääneen ihmettelevien ja mulkoilevien jonojen ohitse. Lippu on voimassa yhden päivän eli voit tulla ja mennä miten haluat, uudestaan ja uudestaan…
*Circus Maximus (Circo Massimo) on nykyään vain viheralueiden ympäröimä pitkulainen monttu, ei enää uljas Antiikin Rooman aikainen kilpa-ajorata ja gladiaattoriareena.
il Colosseo
Kuten jo vinkkasin, lippu tietystä myyntipisteestä ja sukkana sisään. Vaikka aikanaan 50.000 (jopa 80.000) katsojaa vetäneen amfiteatterin ylimmille riveille ei enää pääsekään, kuten ei myös alimmille tasoille orjien ja eläimien majoitustiloihin tai itse areenan tasolle, niin onhan se vaikuttava paikka. Voi vain kuvitella millaisia kinkereitä areenalla on pidetty peukkua kääntelemällä, viinin ja veren virratessa… Gladiaattoreihin en törmännyt, tai itse asiassa törmäsin kahteen, mutta he olivat lounastauolla. Toinen noista kavereista näytti justiin sellaiselta kuvien gladiaattoriprototyypiltä treenattuine lihaksineen, että en uskaltanut mennä häiritsemään tyyliin: ”Voisitko lopettaa sen paniinin mussutuksen, pistää kypärän päähän, ottaa miekan käteen ja tulla valokuvaan meikäläisen kanssa.” – Olisi pitänyt uskaltaa.
Gladiaattorit – I salut you!
Vasemman taulun täplästä lähdettiin valloittamaan maailmaa ja oikean puoleisen taulun kokoiseksi päädyttiin – tuolloin Rooman valtakunta oli suurimmillaan
Foro Romano (Forum Romanum)
Antiikin Rooman poliittinen, uskonnollinen ja kaupallinen keskus – raunioalue jonka täytyy nähdä, jonka läpi täytyy kävellä. Tepsuttele kaikessa rauhassa, istahda pylväänpalasen päälle ja anna mielikuvituksen laukata…
Campidoglio ja Capitoliumin kukkula
Ehdottomasti tämän kukkulan kautta ostoksille Via de Corsolle. Näkymä Foro Romanolle on taianomainen ja Italian ensimmäiselle kuninkaalle omistettu ”Monument Vittorori Emanuele II” kruunaa kukkulan ylityksen kaikessa marmorin vuoraamassa mahtipontisuudessaan – tuon rakennuksen jälkeen marmorinen keittiötaso, marmori yleensäkään, ei ole enää entisensä.
Siinä se on. Rooman vihatuin ja rumin rakennus joka myös kirjoituskoneena, hääkakkuna, pizzana jne. tunnetaan – ”Monument V. Emanuele II”.
Liikenteestä ja liikkumisesta
Nimimerkillä muutaman kuukauden Kabulissa 2000-luvun alussa autolla ajelleena pesee Rooman liikenne aasialaisen liikennehässäkän kuusi nolla. Jos moottoritiellä saa ajaa 130km/h, niin sitten ajetaan, ja mielellään kaistojen päällä nopeinta ohitusmahdollisuutta kärkkyen – puolelta tai toiselta. Jos kaistoja on kaupungissa kolme suuntaansa, on siellä vähintään viisi autoa vierekkäin, ja periaatehan on, että nopeimmat etenevät ja elävät. Auton saa parkkeerata mihin vaan ja miten vaan – tiketti kuulemma räpsähtää helposti, mutta kuitenkin. Tietyissä paikoissa pitää leveitä valtaväyliä ylittää kävelijän ominaisuudessa ilman valo-ohjausta – jos luoja suo, niin nähdään toisella puolella. Tehokkain liikenteen pysäyttäjä näytti olevan tietä ylittävä nunna, sillä kuka nyt… Metro on enemmän kuin yksinkertainen. Ota mukaan hyvät kävelykengät (lenkkarit), sillä Rooma on täynnä portaita, kapeita mukulakivikatuja, suuria korkeuseroja jne. – kiität itseäsi myöhemmin.
Ostokset
Parhaat ostoskadut ovat pitkä Via del Corso sivukatuineen, joka on täynnä putiikkeja molemmin puolin katua, sekä Pratista löytyvä Via Cola di Rienzo. Ostoskeskuksia ei keskustassa ole, sillä niiden rakentaminen keskustaan on kielletty kaupungin historiallisesta luonteesta johtuen, ne löytyvätkin kaupungin ulkopuolelta.
Vaatteet ovat pikkaisen edullisempi kuin Suomessa – valikoimat hurjan paljon laajempia ja tyystin erilaisia. Italialainen mies muuten on ”pari numeroa” pienempi kuin suomalainen mikä tekee ostamisesta hieman hankalampaa – pitää ihan oikeasti sovittaa eikä luottaa kokomerkintöihin. Ja naisillehan Roomasta löytyy kuulemma ihan kaikkea.
Kyllähän italialainen pukeutuu hyvin, itse asiassa pirun tyylikkäästi, tarkkaan mietittyine yksityiskohtineen – vai mitä olette mieltä kun vastaantulevan mieshenkilön lenkkareiden nauhat ja kaulaan kietaistun huivin viivojen värit ovat match.
Mitä toisi Suomeen? Jos minä saan vastata, niin herkkuja. Herkkupuoteja on vähän joka kulmalla. Tässä vastaan tulleista miellyttävin: Vinovip:n Fontana di Trevin myymälä. Loistavia kermaliköörejä, esim. melonin tai pistaasin makuista (näitä kun joku toisi Suomeen), joista on helposti vastusta väsähtäneelle Bailey`sille, tryffelisalsaa, paikallista salamia, oliiviöljyä, sherry- tai Bourbontynnyreissä kypsytettyä laadukasta grappaa… – Hyvän herkkupuodinhan tunnisti siitä, että siellä saa maistiaisia.
Italialainen asiakaspalvelija
On hymyilevä, hillitty ja myös aidosti ystävällinen. Tekee asioita pienellä viiveellä omaan tahtiin, mutta on kaikin puolin miellyttävä – paljon hymyilevämpi ja palvelualttiimpi kuin esim. espanjalainen kollegansa, mikä tuli minulle, suurelle Espanjan ja Katalonian ystävälle, isona yllätyksenä. Ja myös täällä jää sulatetaan muutamalla sanaa – kohteliaisuudella – paikallista kieltä.
Paikallinen olut
No niin – lempijuomaani eli olutta. Kyllä se italialainen lageria panee siinä missä suomalainenkin, jos ei jopa parempaa. Se on pakko sanoa, että Italiassakaan ei eteen tullut missään huonoa, väljähtyneen oloista ja näköistä vaahdotonta olutta, likaisesta ja kuluneesta lasista, oli kuppila sitten millainen tahansa – mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa kun emme pysty samaan!?? Alkaa pikku hiljaa usko mennä tuohon suomalaisten ”olutkulttuuriin” ravintoloiden osalta.
Keittäminen on kivaa…
Peronin ”Red” hanasta – Nam 😉 Ja tämä oluthuone löytyy täältä, kannattaa ehdottomasti poiketa.
…kuten myös oluen nauttiminen – Birra Peroni, Roomasta
Ruoasta ja muista makunautinnoista
Laadukkaan ruokapaikan (ravintolan) löytäminen ydinkeskustasta on haastavaa. Kaikki tarjoavat ruokaa, mutta harva ihan oikeasti hyvää. Ruoka, on myös kallista ja laatuun nähden selkeästi ylihinnoiteltua esim. Suomeen verrattuna. Tutustu netin kautta ruokapaikkoihin ennakkoon äläkä luota tuuriisi ja lähde etsimään / katsomaan mitä vastaan tulee, periaatteella kyllä me löydetään. Toisaalta, asioita antaa kumman helposti anteeksi (katsoo sormien läpi) kun syöt pikkukadulla terassilla ja vieressä rimputtelee paikallinen virtuoosi ”Amoooooreeeee mioooo, Tra tratta tratta ratta ratta ralla lalla laaa…
Painu rohkeasti pois keskusta toiselle puolelle jokea Trasteveren ja Pratin kaupunginosiin (”rioneihin”) ja hinta tipahtaa välittömästi, maku paranee ja annoskoko kasvaa. Pizza on hyvää, erityisesti kilopizza (valittu pizzapala punnitaan ja hinta määräytyy painon mukaan) pikku korttelimyymälöistä, mutta esim. liha näytti olevan ”haastava” raaka-aine, ja kala maustetaan edelleen kovin varovasti, mutta maustamisen voit tehdä itse. Pasta on myös hyvää, erityisesti sellainen jossa ei ole tomaattimurskaa jonka seurauksena se maistuu tomaatille. Jäätelö on parempaa kuin missään muualla ja parhaat jäätelöbaarit (”gelateria”), joissa tuote on hinnoiteltu oikein ja tarjolla on oikeaa kermaista jätskiä eikä sorbettia jota jäätelönä myydään, löytyvät myös turistivirroilta piilossa joen toiselta puolelta ”paikallisten kulmilta”. Ja kahvi nyt vaan on aina ollut hyvää – muista, että moni kuppi (asia yleensäkin) on baaritiskillä niin paljon halvempaa kuin pöytään kannettuna: esim. 2 Cafe lattea tiskillä nautittuna 3€, pöytään tuotuna 6,80€. Hauska tuo kahviloiden systeemi jossa ensin maksetaan ostokset tietylle henkilölle ja sitten kuitilla saadaan tuotteet toiselta henkilöltä, oli sitten kyseessä kahvi tai vaikkapa suklaatäytteinen croisantti – ja vain turistit juovat cappucinoa puolenpäivän jälkeen 😉
Parhaiten syöt Rooman ulkopuolella – paikallisten vinkki.
Tähän näkyyn ei vaan voi kyllästyä – ei edes laktoosi-intolerantikko
Drinkkeihin ja cocktaileihin ei perusbaareissa oikein törmännyt missään. Toki kaikilla baareilla oli drinkkilistansa Mojitoineen ja ”liukastelevine japanilaisineen”, mutta eipä niitä oikein näkynyt nautittavan. Ne jotka tulivat vastaan, olivat kyllä surkean ja säälittävän näköisiä ”Tiimarivirityksiä” huonosti leikattuine hedelmine ja kimaltelevine palmuineen – toivottavasti maistuivat hyviltä. Nähdyn perusteella juomatuote on viiniä eri muodoissaan, olutta, vettä kuplilla tai ilman sekä tiettyjä katkeroita ja liköörejä sellaisenaan. Toki Roomasta löytyy huippuosaamista drinkkeihin ja baarityöskentelyyn liittyen, mutta yksityisklubit ovatkin sitten asia erikseen. Kuten Mikael aikanaan kertoi Espanjan reissuunsa liittyen, moni osaaja on karistanut Italian vanhoilliset baaripiirit jaloistaan ja lähtenyt maailmalle: Barcelonaan, Lontooseen jne.
Summasummarum
Nyt kun kaupunki on ”tuttu” ja pakolliset nähtävyyden on nähty, niin sinne on ehdottomasti palattava – ikuinen kaupunkihan ei mihinkään karkaa. Sukellettava ajan kanssa korttelien hämyyn etsimään oikeaa roomalaisuutta ja urbaania Italiaa. Ja pakko se on uskoa – niinhän meille kerrottiin – että lokakuussa siellä on vielä täysi kesä 🙂 Arrivederci ! Ja niitä kolikoita Treviin heitettiin kaksi.
Hulluja nuo Roomalaiset 😉