”Jooo – lähdetään ehdottomasti, Amerikkaan, me lähdetään kaikki.” Noin voisi pikkaisen ilkeästikin kärjistää joka syksyisen aloituksen, kun potentiaalisten kansainvälisille työssäoppimisjaksoille (työssäoppimisjakso ulkomailla) lähtevien opiskelijoiden kartoitus oppilaitoksessa alkaa. Alkuinnostuksen jälkeen into lähteä suurten vesien taakse hiipuu asteittain ja loppujen lopuksi reissuun lähtee vain kourallinen tosissaan liikkeellä olevia sitoutuneita opiskelijoita. Ehkä hyvä näin, sillä reissut eivät ole mitään piknikkejä. Yksin kaukana kotoa, täysin erilaisessa työkulttuurissa jota saattaa ohjata täysin erilainen arvomaailma jne. – haastavaa, ihan varmasti. Ne jotka reissuun kuitenkin uskaltautuvat tulevat järjestään takaisin suu positiivisessa virneessä, jaksolla kun yleensä tapahtuu vain ja ainoastaan hyviä asioita. Näin kävi myös Islannin suunnaksi ottaneen tarjoilijaksi valmistuvan Antinkin kohdalla. Seuraavassa hänen fiiliksiä toppijaksolta yhteistyökumppanimme Hilton Nordica Reykjavik palveluksessa.
”Olen Antti Uusitalo ja opiskelen tarjoilijaksi viimeistä vuotta. Päätin lähteä kv-toppiin (kansainvälinen työssäoppimsjakso) Hilton Nordica Reykjavikiin Islantiin, koska halusin uusia haasteita, ammatillisia kokemuksia ja näkemyksiä. Moni kannusti lähtemään ja siitä Kiitos. Tässä teille pienimuotoinen postaus yli kaksi kuukautta kestäneestä työharjoittelusta Islannissa, olkaa hyvä.”
”Saavuttuani Reykjavikiin, en oikeastaan osannut odottaa, mitä seuraavat kaksi kuukautta toisi tullessaan. Työt hotelilla aloitettiin pari päivää saapumisestani. Sain ystävällisen vastaanoton pehmeän laskun kera. Ja eikun hommiin!
Ensimmäisen työpäivän kesto oli vain 15 tuntia. Päivä sisälsi tarkemman perehdytyksen työympäristöön ja tiloihin, bankettitilaisuudessa työskentelyä (pikkujoulut 400 hengelle), esivalmisteluja seuraavalle päivälle ja pikkaisen baarityöskentelyä. Jonkunlainen ”kulttuurishokki” tuli samalla koettua, koska työpäivä sisälsi myös lounaan, päivällisen ja kahdet kahvitauot. Ei tämmöiseen hemmotteluun ole tottunut Suomessa, en minä ainakaan. Pikkujoulusesonki oli parhaillaan käynnissä ja silloin olikin innokkaalle ja ahkeralle suomipojalle käyttöä.
Pari viikkoa vierähti silmissä, kunnes tajusin, että Suomeen pitäisi kertoa kuulumisia. Mitä ihmettä minä kerkesinkään tehdä tuossa ajassa? No vastaus olikin aika helppo. Vapaapäivät menivät paikallisten ruokien ja juomien metsästämisessä ja maistelussa. Työmaalla pääsin pikkujoulutilaisuuksien lisäksi työskentelemään aulabaarissa ja lounas- ja päivällisaikaan hotellin ravintolassa. Pääsin jopa leikkimään piccoloa eräälle isolle tähdelle – ei kait siinä” 😉
”Huhhuh! Ollut monenmoista toimintaa edelliset neljä viikkoa ettei oikein tiedä mistä aloittaa. 251 tuntia tehtynä joka on sisältänyt mm. baarityöskentelyä, room serviceä, a la kartte-tarjoilua, misailua, bankettitarjoilua, tiskien blokkaamista eli käytännössä mitä vaan. Pääsin tarjoilemaan gaala illalliselle, jossa Islannin parhaat keittiömestarit ja sommelierit kokoontuivat ja tekivät yhdessä yhdeksän ruokalajin menun, joka oli aivan mieletön kokemus. Suomea ei ole vieläkään ikävä, on tullut opittua, ymmärrettyä, nähtyä ja maisteltua uusia asioita, asenne on tallessa, fiilikset katossa…”
”Ystävystyin monen kanssa ja kiva oli selittää esim. kuinka hulluja suomalaiset ovat saunomaan. Toki jaoin ammatillisia näkemyksiäni ja ajatuksiani muitten kanssa ja sain samalla mitalla takasin. Oli mielenkiintoista, kuinka hotellissa tehtiin samoja asioita erillä tavalla kuin Suomessa, mutta lopputulos oli sama. Minua muuten pidettiin hulluna, koska olin joulun ja uudenvuodenkin Islannissa töitten merkeissä. Mitä sitä Suomessa piipahtamaan kun hyvin viihtyy Islannissakin.”
”Islanti maana on todella mielenkiintoinen paikka, ellei välitä siitä, että välillä tuulee 18m/s, sataa lunta, vettä, rakeita ja räntää yhtä aikaa ja on liukasta. Kyllä siellä aurinkokin paistoi kirkkaana jotain 5 tuntia päivässä talvella. Paikalliset kehuikin, että ”jos et tykkää säästä, odota 15min”. Odotin 15 min ja kauhean lumisateen sijasta olikin poutaa, oikeasti.”
”Eihän minun oleiluni Islannissa perustunut pelkästään mahdottomaan työntekoon. Talo tarjosi mm. kokopäiväisen reissun, jolla pääsin katsomaan mahtavia geysirejä, kuuluisaa Gullfoss-vesiputousta ja isoja kasvihuoneita – Islannissa kasvaa lähinnä perunoita ja punajuuria kasvihuoneiden ulkopuolella. Talo järkkäsi halvalla myös kyydin ”Blue Lagoon”-nimiseen geotermiseen kylpylään, jossa keho, mieli ja sielu lepäsi. Ei ollut valittamista, Hiltonissa pidettiin hyvää huolta minusta.”
Suosittelen Islantia kv-toppina lämpimästi kaikille niille, jotka haluavat haastaa itseään, eivät pienistä hätkähdä ja tykkäävät työstään. Islannissa arvostetaan ja palkitaan ahkera työntekijä. ”Elikkä tunnit ollaan saatu täyteen ja arviointikeskustelu suoritettuna. Kiitettävä tuli niin että paukahti. Ásdis kutsui minut koululle Fine dining illalliselle jonka järjestivät kolmannen vuoden kokit ja tarjoilijat yhdessä. Viinit sopivat hyvin ruokien kanssa ja siinä harjoiteltiin samalla salilla vatitarjoilua. Tämän jälkeen käytiin koululla tutustumiskierroksella Ásdisin kanssa. Löyty teurastamoa, leipomoa, liikuntasalia, muutama opetuskeittiö, baariluokka jne. – jokseenkin tuttua. Nyt sitten muutama päivä iisisti ennen kun tuun takasin Suomeen.”
Ei mulla muuta,
Antti
ps. Jos innostuit tästä ja päätät lähteä Islantiin työharjoitteluun, niin nähdään Hiltonilla. Kyllä, sain töitä.
Teksti ja kuvat © Antti Uusitalo