Maailma on yhtä positiivisten mielikuvien temmellyskenttää, mutta voiko baarimestari olla brändi? Maailmallahan on, ja on aina ollut, ”superstar” -baarimesuja, jotka taitavasti käyttävät luomistyössään hyväksi markkinoinnin lainalaisuuksia ja sosiaalista mediaa – muuttaessaan itsensä yksilölliseksi ja erottuvaksi (?) brändiksi. Onko suomalainen baarimestari brändi, voiko tai tarvitseeko olla? Riittääkö se, että joku Lontoossa tuntee jonkun (yhden) suomalaisen baarimestarin? Voisiko suomalainen baarityöskentely ja alan koulutus olla brändejä – ovatko ne? Miksi mielikuva alan koulutuksista on mitä on? Miksi ostajan eli asiakkaan, hänellehän brändäystä tehdään eikö kollegoille, iso mielikuva suomalaisesta baarimestarista ja baarista on mitä on?
Löysin loppukesän aikana uudestaan lapsuuteni harrastuksen – pyöräilyn. Pikkujantterina tuli kuulemma Luusuan koululla rivitalojen ympärillä, matkamittarin mukaan, sotkettua parhaimmillaan yli 60km päivässä. Nykyisellään riittää reilu 30 kilsan siivu Rovaniemen pyöräteitä sahatessa ja saunaoluet ovat ansaitut. Tuon rykäsyn aikana näkee paljon, reitillä kun ovat kaupungin keskusta, ympäröivät vaarat ja Napapiiri – käytännössä kaikki ydin Rovaniemen pysähtymisen arvoiset kohteet. Vaikka kuinka yrität poljeskella avoimin mielin ja välittämättä eteenpäin, niin asioilta ei vain voi välttyä saatikka olla huomaamatta – ne kun tulevat vastaan. Miltä näyttää Rovaniemi ja Lapin sykkivä sydän ”turistin silmin” rattailta katsottuna? No, iloisen vinoltahan se näyttää – varmaan liikkeessä olevaa savimaata kaikkialla. Huomaamattomia kylttejä ja ”opasteita”, jotka vinossa sojottavat johonkin suuntaan. Haalistuneita ja vinoja kasvillisuuden takaa pilkistäviä mainoksia, puiden väliin viritettyjä lakanoita, perkaamattomia ja hoitamattomia matkailumiljöitä, rikkoutuneita asioita. Asioita, jotka vaan on jätetty, oli sitten kyseessä maatumista odotteleva puinen lava, jonkun muun omaisuutta oleva rullakko, tai vaikkapa reitin merkitsemiseen vuonna kypärä ja miekka käytetty puhki ruostunut spraytölkki. Roskiakin on – tosin paljon vähemmän kuin aiemmin. Ei voi välttyä ajatukselta, että jos on tavoiteltu Lappilaista luomua, jotakin above, niin silloin on onnistuttu. Mutta jos onkin tavoiteltu sitä kuuluisaa priimaa, josta aina puhutaan, niin välinpitämättömyyttä vai osaamattomuuttako? Niin, yksi Lappilaisuuden elementtihän on, että sen voi jättää siihen. Lumi peittää aikanaan tai sitten luonnon kesäinen vehreys naamioi tai sitten joku korjaa sen pois tai potkaisee pois näkyviltä. Joka tapauksessa se on samassa paikassa kuin mihin se silloin jätettiin. Polkupyörä ja fillarikaupunki. Kaikki haluavat vuokrata pyöriä, sillä fillarilla pääsee kaupungin keskustasta helposti Napapiirille Joulupukin luo ja sillä on myös ”easy to go around”. Ihan varmasti pääsee, mutta mihin suuntaan, mihin tästä? Missä opasteet? Miten tavoittaa meille niin rakas ja yksi maailman tunnetuimmista brändeistä, Joulupukki? Paloaseman kulmalle vielä ehkä löytää, mutta mihin siitä? Autolla samaa kohdetta etsivät – miten tältä matkan varrella olevan vetovoimakohteen pysäköintialueelta pääsee takaisin 4-tielle? Onneksi talvella ei voi pyöräillä, sillä alkavaan sesonkiin valmistautuvalla kävelykadullamme ei tuolloin pääse eteenpäin edes jalan. Ja nämä ihan vain esimerkiksi, matkailusta elävä kaupunki kun olemme.
Jossain muualla nämä, kuten aloituskuvakin, olisivat kuvaamisen arvoisia nähtävyyksiä ja niillä olisi tarina – vähän kuin nuo haaksirikkoutuneet laivat Skotlannin rannikolla.
Ja takaisin baarimestariin – millainen on ostajan mielikuva juuri sinusta, sillä sehän sinun ”brändisi” on? Oletko sinä edustamasi brändin arvoinen? Tasalaatuisuutta läpi valtakunnan, oli sitten kyseessä juomatuote tai itse tyyppi tiskin takana? Tasalaatuista koulutusta läpi valtakunnan, jota arvostetaan myös alan sisällä, olit sitten Rovaniemellä, Helsingissä tai siinä välissä? Laadukasta arjen tekemistä eikä sosiaalisen median täyttäviä elämyksellisiä mielikuvia, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Hyvin brändättyhän on asioiden helppoutta ja sujuvuutta, lupausten täyttämistä, totta ja aitoa, aina. Asioita jotka eivät synny hetkessä. Asioita jotka kestävät ja ovat olemassa vielä senkin jälkeen kun somea ei enää ole – Oho!
”Ei ihminen voi olla brändätä itseään, mutta jos hyvin käy, hänestä tulee käsite.”
– Tommy Taberman
Kuinka ala brändäisi juomatuotteen parissa työskentelevän tulevaisuuden ammattilaisen ja koko alan (uudestaan) meillä täällä Suomessa, ei jossain kaukana missä kaikki on paremmin. Jääkö nyt hyödyntämättä ollut ja olemassa oleva parhaimmillaan – menikö Joulupukki jo? Mitä jos brändi on (menee) jo tältä osin rikki ja katoavainen maine ihan oikeasti katoaa? Oletko sinä tai edustamasi yritys brändinä rikki, jotain jota jopa inhotaan? Onko suomalaisen baarityöntekijän, sen laadukkaasti, mutta vähemmän juomia valmistavan, henkilön imago rikki? Ovatko suomalainen baarimestari, baarityöskentely, baari tai alan koulutus vetovoimaisia brändejä? Pitäisikö asioita miettiä pikkaisen isompana kokonaisuutena kuin vain tyylikkäänä ständinä tai vau-valokuvana jostain jossain? Joku brändäyksessä kuitenkin on onnistunut kun juomat nykyisin juodaan somessa ja drinkit valmistetaan omassa keittiössä kaverien kanssa – bisnestä!? Kotihan se on se todellinen menestysbrändi, miellyttävä ja yhteisöllinen elämys jossa korostuvat miljöön ja seuran merkitys. Mitäpä sitä baariin (ravintolaan) lähtemään, ettei henkilökunta vaan nolostu puolestani tilaustani vastaanottaessa, mielihalujeni ja juomatottumuksieni takia.
Tällähän ei olisi muuten mitään merkitystä, mutta kun juuri nämä vievät juuri sieltä juuri sille näköalapaikalle – se toinen helposti tavoitettava näköalatasannehan on nykyisin lukkojen takana.
Uusi Lapin matkailuopiston Baarimestarin eat 2015 aloittaa opinnot ja itsensä brändäämisen viikolla 35. Itsensä ja itsensä – samalla nuo tyypit jälleen brändäävät mm. baarimestarin ammattinimikkeen, suomalaista alan koulutusta ja suorittamansa tutkinnon, Lapin matkailuopiston ja Mannisen, elinkeinon yhteistyökumppaneita, oman työyhteisönsä ja paljon muuta. Miten? Toivottavasti olemalla aidosti ja avoimesti läsnä, sitoutumalla ja tekemällä sovitun, sillä mikään ei ole parempaa itsensä ja alan brändäystä kuin tehdä asiat arjessa hyvin. Tehdä asioita asiakkaille, ei kollegoille meillä ja muualla. Tehdä asioita livenä nyt eikä virtuaalisesti (tulevaisuuden?) laajennetussa todellisuudessa. Todellisuuteen pohjautuva mainehan on kuitenkin enemmän kuin brändi tai rosoinen imago. Innostuneisuuskin toisinaan hiipuu, meriitit ja Top-jotain listaukset ihan varmasti unohtuvat – eikö 😉
Lomakarstat on jätetty lentokentän risteyksen ja lentokentän väliseen ylämäkeen. Tästä se taas lähtee – uusi lukuvuosi & toivottavasti myös uudet kujeet.
ps. Kävin hakemassa ne saunaoluet lähiAlkosta ja ääneen manasin kyseisen myymälän olutvalikoiman surkeutta. Niin, kukaan kyseisessä myymälässä ei itse harrasta olutta ja uudet tuotteet valikoimassa eivät kuulemma kierrä – oletteko kokeilleet? Niinpä.
Kuvat © Ari Manninen