Sain tilaisuuden istahtaa erilaiseen joulupöytään FBSK Lapin tummien rommien tastingin myötä. Mullistuiko maailma? Ei, mutta tietyt ammatilliset seikat vahvistuivat ja selkenivät siinä määrin, että kokemus on kirjattava. Asiantuntijaksi, koskien tummia rommeja, en voi itseäni vieläkään kutsua, mutta mieli avartui siinä määrin, että jatkossa olen aiheen suhteen ”viisaampi”. Myös ymmärtämys noita jaloja tisleitä kohtaan saavutti uuden tason – oppia ikä kaikki, eläköön syvällinen tuotetuntemus.
Kyseessä oli FBSK Lapin järjestämä tummien rommien tasting-tilaisuus jossa oli nuuhkittavana ja maisteltavana kaksikymmentäneljä (24) erilaista tuotetta. Tuotteet arvioitiin sokkoina; sellaisenaan luonnehdinnan kera, Daiquiri juomasekoituksen ainesosana sekä pitkänä juomana Coca-Colan kera. Myös tuotteen pullon (pakkauksen) visuaalinen ilme pisteytettiin. Tehtävää voisi kuvailla haastavaksi ja aikanaan saatavia tuloksia vähintäänkin mielenkiintoisiksi. Mikä tuote pärjäsi – tulokset aikanaan näiltä ja FBSK:n sivuilta.
Laadukas tumma rommi on yksinkertaisesti hyvää sellaisenaan. Sen kummemmin erittelemättä; tuoksu ja maku ovat balanssissa ja se vain on hyvää, aistikas nautinto. Se ei saa naamaasi vääntymään irvistykseen, se saa sinut hymyilemään. Harvan tuotteen kohdalla näin kävi – kyllähän tumma rommi on aika karu ja tyly alkoholi – mutta niiden harvojen herkkujen kohdalla johon edellinen ”analyysi” osui, oli hymy leveä 🙂
Daiquirit oli tarkoitus valmistaa 4-3-1 mittasuhteilla, mutta hyvin nopeasti kävi selväksi, että parempi kaava olisi 4-2-1; 4cl rommia, 2cl tuorepuristettua sitruunamehua ja 1cl sokerisiirappia. Miksi näin? 3cl sitruunamehua yksinkertaisesti oli liian kova vastus rommeille. Se suorastaan jyräsi rommit tehden juomista samanlaisia happamia vedoksia. 4-2-1 reseptillä rommien ominaispiirteet säilyivät / korostuivat ja arvioinnista tuli mielekästä, myös Daiquiri juomasekoituksena säilytti riittävän happaman luonteensa. Edellisessä osiossa herkuiksi määritellyt tuotteet pitivät pintansa myös Daiquirin ainesosana. Muutama jo suohon poljettu tuote myös nosti osakkeitaan.
Tummaa rommia Coca-Colalla – harva muki maistui hyvältä. Herkuiksi luokitellutkaan tuotteet eivät enää välttämättä jaksaneet Coca-Colan kanssa, vaan niistä tuli mitään sanomattomia tunkkaisia juomia. Tummasta rommista kokiksen kera täytyy varmaan oikeasti tykätä sitä tilatakseen!? Juomasekoitus vaatinee myös sitrushedelmää jossain muodossa tuomaan lisää luonnetta ja makua. Tässä osiossa muuten aika moni jo ”pelin menettänyt” tuote petrasi kummasti, yllättäen ne vaan toimivat kokiksen kanssa ( vrt. Bourbon kokiksella).
Rommipullot ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta rumia ja halvan näköisiä viinapulloja – ja tämähän oli oma mielipiteeni. Onko rommi sen kuluttajille, sen synnyinsijoilla, niin arkinen asia ettei pakkaukseen juurikaan tarvitse panostaa? Onko rommi maineensa vanki – ronskien miesten rähinäviinaa? Moni herkullinen rommi lahjapullona vaatisikin mukaansa tuoteselosteen; sisältö erinomainen, älä anna pullon ulkonäön hämätä.
Summasummarum. Laadukas tumma rommi maistuu parhaimmalta sellaisenaan, aromilasista huoneenlämpöisenä nautittuna, 7-12 vuoden ikäisenä, ilman kiirettä, hyvässä seurassa, pimenevässä trooppisessa illassa – aivan kuten Rovaniemellä eilen.