Katoavaa kansanperinnettä osa 2
80-luku oli paljon muutakin kuin kirjoitusvirheitä juomasekoituslistoilla (cocktail sanaan ilman k-kirjainta törmäsi vielä pitkään 90-luvullakin). Vuosikymmen toi mukanaan mm. juomasekoitusten kuvat cocktail-listoille, joiden kansista sana cocktail alkoi pikku hiljaa kadota, niin hyvässä kuin pahassa. Kahdeksankymmentäluvun alku oli vielä edeltäjänsä kaltainen, mutta vuoden 1984 tietämissä meno alkoi Miami Vicen myötä villiintyä – kaikesta yksinkertaisesti tuli vain värikkäämpää ja vauhdikkaampaa, paljon vauhdikkaampaa.
Cocktail oli sanana vaikea, ainakin pohjoisessa. Kuvassa (yllä) on vasemmalla allekirjoittaneen ensimmäisen työmaan, Sokos Hotel Koilliskunta Kemijärven tanssiravintolan coctail-lista vuodelta 1989, ja naapurikylän (Salla) Revontulen yhtä laadukas vastine.
Cocktail-lista à la 1980s
Tutustutaan 80-luvun suomalaisten ravintoloiden juomasekoituksiin Sokos Hotel Vaakuna Oulun vuoden 1984 cocktail-listan sekä Turun Hamburger Börsin listan myötä (listojen kansikuvat ovat ensimmäisessä valokuvassa).
Oulun Vaakunan listan juomat on ryhmitelty pitkälti nykykäytännön mukaisesti: Before Dinner Drinks (4 reseptiä), After Dinner Drinks (9), All Day Drinks (6) ja Non-alcoholic Drinks (4) ryhmiin. Kaikkiaan juomia on listalla 23 kappaletta. Väkevien kirjo on laajentunut, vodkan pitäessä yhä pintansa suosituimpana perustana. Huomioitavaa on, että gini on listoilta kadonnut lähes täysin. Liköörivalikoima on laajentunut entisestään ja mm. kaakao, kermalikööri ja munalikööri kuuluvat perusvalikoimaan. Pidentäjien ylivoimainen ykkönen on 80-luvun hitti; sitruunalimonadi 7-Up (korvaava vaihtoehto oli yleensä toinen sitruunalimonadi nimeltään Teem).
Vaakunan listan, kuten Börsin, visuaalinen ilme on aikakautensa näköinen; sekava ja värikäs. Vaikka toteutus toisinaan oli vähintäänkin kyseenalainen, niin myös jotain hyvää; listojen materiaali muuttui vuosikymmenen myötä kiiltäväksi ja vahvaksi paperiksi, laaduksi. Listojen koko kasvoi myös merkittävästi edellisiin vuosikymmeniin nähden, mikä helpotti niiden käyttöä (asiakkaiden taholta) ja toi mukanaan näkyvyyttä. Sisältöihin liittyen on huomioitavaa, että listoille ilmestyi paljon ravintoloiden omia juomasekoituksia, jotka aika usein olivat nimetty niiden keksijän, yrityksessä työskentelevän virtuoosin, mukaan tyyliin: ”Peeteejii” tai ”Jiipee`s Special” – aikansa näköistä ja makuista 🙂
Kaiken kaikkiaan 80-luvun listat kuvastavat hyvin tuota mauttoman muodin vuosikymmentä (puhun kokemuksesta). Drinkkilistat olivat yhtä sekavia kuin paikalliset liikennevalot, ainakin meillä päin, puhumattakaan naisväen tupeerauksista – väriä ja kokoa kyllä riitti, mutta kokonaisuus oli ehkä pikkaisen hakusessa. Juomien koristeluun liittyen on syytä mainita erilaiset sekoitustikut (”melekuttimet”) joiden kirjo oli valtava. Työpisteet täyttyivät, niin brändätyistä kuin Tiimarista ostetuista, mitä erikoisimmista sekoitustikuista joiden värimaailma oli häkellyttävä. Koristelussa käytettiin myös erilaisia viuhkoja, palmuja, varjoja, säde- ja neontikkuja, pillejä (”imuputkia”), lasin reunoista roikkuvia marakatteja, merenneitoja ja ties mitä. Nyt kun jälkeenpäin miettii, niin lähes kaikki oli tuon ajan baarissa brändätty: keraamisia astioita, jo mainitut sekoitustikut, kaatonokat, sekoituslasit ja shakerit, tuhkakupit, henkilökunnan kalsarit sukkineen…
Camel Long Drink 1988 – kaikkien aikojen drinkkikisa
Keväällä 1988 R.J. Reynolds Scandinavian ja Oy Rettig Ab:n kaikille ravintola-alan ammattilaisille järjestämä avoin drinkkikisa kertonee oleellisen tuosta vauhdikkaasta vuosikymmenestä. Kisaan saapui ällistyttävät seitsemänsataakolmekymmentäkaksi (732) reseptiä, joista Turussa käytyyn finaaliin valikoitui 10 reseptiä. Finaalissa juomasekoitukset arvioitiin kahden erillisen raadin toimesta; toisen raadin arvioidessa juoman ulkonäköä, aromia ja makua, keskittyi toinen arvioimaan juomien kaupallisia mahdollisuuksia esim. valmistuksen nopeuteen liittyen. Tämän legendaarisen drinkkikilpailun tuotokset ovat tietyllä tavalla 80-luku pienoiskoossa – kaikessa hauskuudessaan, sen ajan makuineen – joten lienee paikallaan julkaista kärkikymmeniköstä muutama juomasekoitus kuvien ja reseptien kera (Camel Long Drinks vihko, Action Oy, Mynäprint Ky 1988). Voiton vuonna 1988 vei Antti Kuisman ”Kameleontti” niminen juomasekoitus, vaan eivät olleet hassumpia muutkaan finalistit – ananas, aikansa limelohko 🙂
80-luku jää historian kirjoihin myös mm. Auringon nousujen ja laskujen, Sivuluisun ja luisujen yleensä, hyvien ja huonojen Lumipallojen, Paratiisien, miljoonien erilaisten San Franciscojen, minttu- ja lakkaviskien, vihreän grenadiinin sekä sinisen Curacao-liköörin myötä. Oma suosikkini tuolta aikakaudelta on ehdottomasti ”Beduiini” (giniä, banaanilikööriä, tuorepuristettua sitruunamehua ja keltaista Jaffaa, pidentäjä jota tuolloin käytettiin paljon) joka maistui nuoren miehen suussa – Kemijärven Falcon Discossa – aivan fantastiselta 🙂
Kolme vuosikymmentä takana
Jo tämän pienen otannan perusteella (yhteenveto perustuu huomattavasti laajempaan ”tutkimukseen”) juomatottumukset ja juomasekoituslistojen sisällöt ovat muuttuneet vuosikymmenten varrella varsin radikaalisti. Kolmen vuosikymmenen aikana gini menetti asemansa suosituimpana väkevänä alkoholina puhuttaessa juomasekoitusten valmistuksesta. Konjakki katosi lähes täysin ja profiloitui matkan varrella vanhemman kansan avec juomaksi, oli sitten kyseessä häät tai hautajaiset, joka nautitaan vain ja ainoastaan ”konjakki-lasista”. Väkevät viinit juomasekoitusten aineosina painuvat täysin unholaan. Klassikkojen rivit harvenivat ja vain muutamat niistä pysyivät listojen sivuilla, oltiin sitten pääkaupungin humussa tai Pohjois-Suomessa. Myös tietyt ainesosat ja raaka-aineet katosivat lähes kokonaan, esim. soodavesi, ja tilalle tuli uusia esim. limonadien, mehujen ja mixerien muodossa. Yleisesti ottaen makumaailmat muuttuivat selkeistä ja kuivista makeampiin ja helpompiin = kaupallisempiin, mikä pitkälti johtui tuotteiden kirjon laajenemisesta. Tuotteiden parantunut saatavuus yksinkertaisesti toi mukanaan mahdollisuuksia.
Listojen ulkoasut muuttuivat myös kaupallisempaan suuntaan mm. kuvien myötä, antaen lisäinfoa asiakkaille ja toimien uudenlaisena myynninapuvälineenä (60- ja 70-lukujen cocktail-listat lienevät aiheuttaneet lähinnä kysymyksiä ja epätietoisuutta asiakkaiden parissa). 80-luvun tyyliset cocktail-listat saavuttivat tietynlaisen ”kliimaksinsa” 90-luvun puolivälin paikkeilla, jolloin menneiden vuosikymmenten arvokkaan oloisista ”nahkakantisista kirjasista” oli aikojen kuluessa tullut värikkäitä ja vauhdikkaita läpysköjä, toisinaan jopa lehtisiä. Listoista tuli myös sisällöltään selkeästi ympäristönsä ja liikeideansa näköisiä kun tietynlainen klassikkoihin perustuva samankaltaisuus alkoi kadota.
Maailma, juomasekoitukset ja baarimestarin arki tiskin takana olivat todellakin muuttuneet.
Eteenpäin – na na na na na nineties…