U Fleků – olutta koko Prahalla osa 2

Yksi Prahan tunnetuimmista nähtävyyksistä, panimoravintola ja katuosoite jonka kaikki matkaoppaat ja Prahassa käyneet mainitsevat. Oluen ystävien pyhiinvaelluskohde, olutta ymmärtämättömienkin pakollinen nähtävyys; U Fleků, panimoravintola vuodesta 1499 lähtien. Oliko ravintola vierailemisen arvoinen – kyllähän se oli.

Pivovar a Restaurace ”U Fleků”

Kyseessä on yksi Keski-Euroopan vanhimmista – puhutaan jopa maailman vanhimmasta panimoravintolasta – yhtäjaksoisesti olutta panneista panimoista, ja yksi Prahan tunnetuimmista nähtävyyksistä. Ravintolan varsinainen panimorakennus juontaa aina 1360-luvulle ja varsinainen ravintola vuoteen 1499 – kyseessä on paikka joka suorastaan huokuu historiaa, siitäkin huolimatta, että pientä pintaremonttia on matkan varrella tehty ja moni hyvä asia ”tuhottu”.

Ravintola löytyy helposti (Křemencova 11, Praha 1 / auki maanantaista sunnuntaihin klo 10:00-23:00) ja on ns. asiakasystävällinen kohde. Astu sisään ja kohtelias henkilökunta ohjaa sinut yhteen ravintolan oluthuoneista (lounge) joita on 8 kappaletta. Kaikkiaan ravintolassa on asiakaspaikkoja 1200, mm. 500 asiakaspaikkainen sisäpihalla oleva ulkotarjoilualue. Tämän tarinan valokuvat on otettu yhdessä oluthuoneista, ns. Suuressa salissa joka tunnetaan nimellä Velký sál.

Seuraavasta linkistä pääset Ravintolan kotisivuille joihin suosittelen tutustumaan ennen vierailua, etteivät tietyt kohteet, esim. ravintolan yhteydessä oleva museo jää kokematta.

Saavuimme ravintolaan puoliltapäivin, pikkaisen ennen kahtatoista, ja juuri oikeaan aikaan. Varsinaiset lounaskiireet eivät vielä olleet alkaneet joten mieleisen istumapaikan pääsi valitsemaan, myös henkilökunnan jakamaton huomio oli sinun. Puolituntia myöhemmin kaikki oli jo toisin. Henkilökunta piti sinusta edelleen huolta tinkimättömällä tyylillään – kun kolpakko on tyhjä, niin täysi ilmestyy tilalle sen suuremmin asiaa tiedustelematta.

Ravintolan vielä hetki sitten tyhjähkö Suuri sali oli täyttynyt kansakuntien kirjosta: tšekkejä (niin paikallisia kuin ulkopaikkakuntalaisia), hyvällä tavalla meluisia saksalaisia, jäykkiä venäläisiä, täysin hukassa olevia jenkkejä ja japanilaisia, hienostelevia italialaisia, sekä yksi paikallinen koira joka levittäytyi pöydän alle meidän jalkoihin – oli selkeästi käynyt ennenkin kapakassa. Kyseessä todellakin oli turistinähtävyys, ainakin päiväsaikaan. Kiireestä ja tietynlaisesta epäjärjestelmällisestä hässäkästä, hallitusta sellaisesta,  huolimatta täytyy henkilökunnalle antaa täydet pisteet. Hymy ei valokuvia räpsivien ”tollojen” (valokuvaamiseen oli selkeästi totuttu ja se hyväksyttiin) johdosta hyytynyt missään vaiheessa ja bisneksen perusluonnekin oli sisäistetty kiitettävästi – nyt on mahdollisuus tehdä kauppaa, joten otetaan rahat pois ja myydään. Hanuristi kierteli asiakkaiden seassa, olutkolpakot ja slivovitsmoukut vaihtoivat omistajaa, vatsat täyttyivät kursailemattomasta ja maukkaasta perusruoasta (kabanossi tyylinen makkara hapankaalin kera oli hyvää ja sipulikeitto suorastaan loistavaa), ihmiset nauroivat ja desibelit nousivat – ravintolassa oli hyvä meininki ja oli vasta puolipäivä. Voin vain kuvitella mitä ravintolan seinät ovat vuosisatojen varrella nähneet, jos kerta tälläkin porukalla saatiin aikaiseksi moiset pakanalliset menot.

U Flekůn hanassa virtaa ravintolan oma tumma lager Flekovský ležák 13° (5,5til-% / kantavierre 13%) hintaan 59CZK 0,4 litraa (= 2€ ja risat) jota lasketaan päivittäin reilun kahdentuhannen (2000kpl) tuopin keskiarvolla. Vaikka en tumman lageroluen ystävä olekaan, niin kyseinen tuote maistui taivaalliselta: hennon hedelmäiseltä, aavistus karamellia ja kahvia, juuri oikeassa suhteessa karvautta ja makeutta, mukavan suun myötäinen – taisi jälleen miljöö tehdä tepposet hyvällä tavalla, kolpakot kun tyhjenivät siihen malliin, että matkakumppanini nätisti huomautti asiasta, kellokin oli jo kuulemma paljon 🙂

Onko U Fleků käymisen arvoinen paikka? Ehdottomasti, jo pelkästään sen takia, että voi sanoa käyneensä siellä (vaikka kyseessä tietyllä tavalla onkin jo ”turistirysä”), puhumattakaan erinomaisesta oluesta, mutta ennen kaikkea nähdäkseen kuinka bisnestä tehdään – sehän lienee tämän jutun tarkoitus.

Matka jatkuu. Praha – final verdict…

Vastaa