Vuosi vaihtui ja tulevaisuuden keittiömesujen työssäopppimisjakso Ranskassa jatkuu uusin tuulin – kotiinlähtö ja ammattiosaamisen näytöt tosin alkavat pikku hiljaa siintää horisontissa. Tuoreet kuulumiset, s’il vous plait !
Väinö
Uudenvuodenkattaus meni ilmeisen hyvin, oltiin molemmat tiskin kimpussa koko ilta ja auteltiin vähän nostelussa. Asiakkaita oli kaikkiaan 80 ja ruokalajeja kahdeksan. Seuraavana päivänä oli sitten vielä toinen, hieman pienempi kattaus vanhempaa väkeä ja perheitä varten. Vuoden vaihteen jälkeen pistettiin Le Petit kiinni loman yrittäjän loman ajaksi – suursiivouksia on omalla osalla nyt kaksi, että eiköhän se pikkuhiljaa ala onnistumaan.
Kun tuota vapaata siunaantui, niin käytiin mutka Nantesissa katselemassa meininkiä, kun oli vapaapäivä. Nantesin isoimpia nähtävyyksiä oli hotellimme lähellä olleet linna ja katedraali, uskomattomia rakennuksia. Reissu menikin pitkälti vain kierrellessä ja chillaillessa.
Jouluilmettä Nantesissa 😉
Nantesin jälkeen kouluun La Roche-sur-Yoniin loppuviikoksi. Osallistuttiin eri luokkien keittiötunneille ja päästiin seuraamaan parin eri keittiöopettajankin opetusta. Koulun opetuskeittiö oli asiakasravintolan vieressä, ja siellä on monta pientä piisiä rivissä, parille ihmiselle aina yksi. Tunneilla briiffaus tapahtui työn lomassa, ja kaikki tekivät kaikkea pienen määrän. Opiskelijaryhmät mihin satuttiin milloinkin liittymään, olivat toisen ja kolmannen vuoden kokkioppilaita, mutta tekemisen tuntu ei ihan ollut sillä tasolla mihin on totuttu (enemmän täällä härvätään tunneilla) – Anthony Mezieren tunnit olivat kyllä loistavia. Koulun oppilaat tottuivat meihin aika nopeasti, ja parin viimeisen päivän aikana uusia ihmisiä tulikin koko ajan juttelemaan kanssamme, sen mitä kielitaidoiltaan pystyivät.
Ensimmäisenä päivänä grillattiin kanaa ja päästiin käsittelemään kokonaista sellaista – oppi jotain uutta kakkosvuoden kokkien kanssa
Elekielellä kun ei tuo Ranska taitu 😉 sillä päästiin pitkälle
Opettaja Anthony Meziere kertoo marinadeista eri raaka-aineille (kuva yllä) ja näyttää esimerkkiä omenapiirakan teossa (kuva alla)
Loppuviikosta palasimme Le Balataan (minun toppipaikkaan) sorvin ääreen, ja liekö viime viikolla ollut raskasta tai jotain, mutta nukuttiin semmoiset 15 tunnin yöunet ja herättiin melko virkeinä töihin. Töissä on kyllä taas mukava olla ja tässä vielä kuukauden päivät työskennellään – ei tässä vielä mihinkään kiire ole 🙂 – Väinö
Janne
Uudenvuoden jälkeen käännettiin siis keittiö ympäri (täydellinen loppusiivous) ja Le Petit sulki ovet 1.1.2012 – pienellä lomalla alkoi siis vuosi 2012. Me molemmat ollaan erityisen tyytyväisiä vuoteen 2011 ja tuleva vuosi tulee olemaan aiempiakin parempi! Edessä on vielä kuukausi täällä Rakkauden Maassa ja fiilikset – yllätys, yllätys – jälleen katossa.
Otettiin toinen päivä tammikuuta äkkiähtö Nantesiin. Yövyttiin kahden tähden hotellissa (30€ hlö/vuorokausi). Tutustuttiin uusiin ihmisiin ja sanotaanko näin, että ”jää tuli murrettua” kun loppu illasta tanssittiin eräässä baarissa uusien tuttavuuksien kanssa macarenaa – loistava reissu! Seuraavana aamuna raikkaana kohti La Roche-Sur-Yoniin jossa meitä odotti neljä päivää paikallista koulua ikäistemme kanssa. Eipä voinut sekään paremmin mennä. Päästiin heti sisälle piireihin ja uusia kavereita aivan järjetön määrä. Erityisesti tytöt kiinnostu meistä suomalaisista koulussa, niiden kanssa syötiin ruokailuissa ja juteltiin välitunneilla. Stereotypiat ranskalaisista ja heidän haluttomuudesta tutustua englantia puhuviin ihmisiin tuli myös aika pitkälti tuhottua.
Tämän jakson ehkä parhaimpia kokemuksia tuo koulussa käynti. Päivät olivat koulussa pitkiä. Vaikka keittiötunteja olikin vain n. 6 tuntia per päivä, oli herätys joka aamu klo 06:45 ja nukkumaan vasta siinä klo 23:00.
Koulun johdon hellässä huomassa
Olen ollut nyt kolme päivää töissä Väinön kanssa Le Balatassa ja aika paljon jälkkäriosastolla. Tosi mukavaa touhua ja totuttelu uuteen keittiöön kesti vain pienen hetken. Palaan Le Petitiin viimeistään torstaina takaisin ”omiin piireihin”.
Eka päivä Le Balatassa yhdessä
Janne nostaa Le Balatan Red Mullet annosta (kala vartaassa yhdessä paistetun munakoison, kesäkurpitsan sekä leipäsiivun kera)
Minulla ja Väinöllä molemmilla ei ole enää kuin alle 50 tuntia toppia jäljellä jonka suorittamiseen on aikaa reilu kolme viikkoa. Ollaankin suunniteltu loppuajalle mahdollisia reissuja Pariisiin, erityisesti silmään pisti RyanAirin äkkilähdöt Pariisista maailmalle: Dubliniin kolmellakympillä, Teneriffalle neljälläkympillä jne.
Nämä viikot täällä ovat kyllä olleet elämän parasta aikaa monesta syystä: uusia tarinoita maailmalta, uusia kavereita, uusia näkemyksiä ja kokemuksia sekä reilusti ammattitaidon kehittymistä. Sisältö ratkaisee ja sitä meillä on roimasti ja se on positiivista.
Ensi viikolla on mahdollisesti näytön suoritus meillä molemmilla ja edessä vielä reissu Mont Saint Michelelle, jota minä ja Väinö odotetaan innolla. Lisäksi kiinnostaa paljon tuleva Suomipäivä ja Suomimenu Le Petitissä tammikuun 27. päivä. Kotoa Rovaniemeltä, Lapin matkailuopistolta, on tuohon tilaisuuteen tulossa väkeäkin 🙂
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Loppuun asti motivoituneena sekä kiinnostuneena uusista haasteista – mitä tämä reissu tuokaan vielä tullessaan!?
– Janne
