Osallistuin Fuflunsin Wine Toursin ja Consorzio Chianti Classicon järjestämälle matkalle Chianti Classicoon ja tässä vähän reissun antia.
Kevät etenee vääjäämättä Suomessakin, mutta Italian keskiosissa ollaan jo paljon pidemmällä. Chianti Classicossa, Chiantin perinteisellä viljelyalueella, ovat lumet sulaneet kuukausi sitten ja viinitarhat ovat luonnollisesti jo valmiina alkanutta kasvukautta varten. Alueen korkeuserot ovat suuret ja korkeimmalla sijaitsevat tarhat ovat yli 500 metriä merenpinnan yläpuolella. Parhaat tarhat sijaitsevat rinteillä ja vuoristoisessa maastossa tiet mutkittelevatkin niin paljon, että tämän tekstin kirjoittaminen bussin takapenkillä oli kohtuullisen hankalaa, vaikka kuljettajamme oli hämmästyttävä virtuoosi ratin takana.
Yleisesti ottaen alueen viinituotanto on vanhaa, sillä aikoinaan kreikkalaiset toivat viininviljelyn taidon Chiantin alueelle. Vuonna 1932 Chiantin ympärille perustettiin ilmeisen köykäisin perustein useita DOCG- luokiteltua aluetta, mikä aiheutti (ja aiheuttaa vieläkin) sekä hämmennystä kuluttajista että ärtymystä Chiantin perinteisen alueen, Chianti Classicon tuottajissa. Jossain vaiheessa 1960- ja 70 luvuilla Chiantin alueen viinin kysyntä kasvoi tarjontaa suuremmaksi, mikä johti laadun heikkenemiseen. Sittemmin sekä laatua että profiilia on pyritty nostamaan erilaisilla keinoilla ja nyt suunnitteilla onkin Chianti Classicon ja Chianti Classico Riservan ylittävä laatuluokitus. Muistutuksena vielä, että Chianti Classico on siis alueellinen laatuluokitus ja sen sisällä Riserva on valmistukseen ja ikäännytykseen liittyvä laatuluokitus. Alueen perinteinen rypäle on tietysti Sangiovese. Näinä päivinä laatu on Chianti Classicossa pääsääntöisesti hyvä, jopa erinomainen, ja sitä kuvastaa esimerkiksi Chianti Classicon Suomessa saamat 2 mitalisijaa Vuoden viinit 2012- kilpailun Euroopan punaviinit (hinta yli 17 euroa) – sarjassa.
Chianti Classico Academy
Pääsimme jo ennakkoon tutustumaan toukokuussa avattavaan Chianti Classico Academiaan, paikallisen viinintuottajajärjestön viralliseen viinikouluun. Koulutuskeskus on tehty entiseen luostariin ja hyvähän siitä näytti tulevan. Maistoimme kolme viiniä järjestön edustajan Simone Fabbrinin johdolla hänen kertoessaan taustatietoja Chianti Classicosta. Hienot olivat puitteet ja varsinkin vanha kappeli oli vaikuttavan näköinen.
Alueen perinteinen pullomalli ”Fiasco” jota ei enää juurikaan käytetä
Castello di Radda
Seuraavaksi tutustuimme jo kohtuullisen myöhään illalla Berettan suvun omistamaan viinitilaan, Castello di Raddaan. Tila oli moderni ja vaikuttava. Maistamistamme viineistä 2 oli Chianti Classicoita, 2 Chianti Classico Riservoita ja 1 vaatimattomammin luokiteltu IGT- tason viini. Laadultaan tämä jälkimmäinenkin viini oli erinomainen, mutta alueelle perinteisesti kuulumattoman Merlot- rypäleen käyttö teki sen laatuluokasta Toscana IGT:n.
Yllä ja alla Castello di Raddan kypsytys- ja säilytystankkeja
Castello di Raddan tasting-tuotteet
Candialle
Seuraavana aamuna oli vuorossa mielenkiintoinen kohde, sillä Candiallen viinitila on suomalais-saksalaisen perheen omistuksessa. Tilalla viinit tehdään luonnonmukaisesti, vaikka virallista sertifiointia ei olekaan haettu sen kalliiden kustannusten vuoksi. Pienen tilan vuosituotanto on 30.000 pulloa ja kun kaikki tehdään käsityönä, niin viinit ovat luonnollisesti arvokkaita.
Tilan emäntä Josephine Cramer vei meidät ystävällisesti tutkimaan viljelmiä koiransa Bollin kanssa. Rasta-turkkinen, Bollingerin samppanjan mukaan nimetty koira vei luonnollisesti aluksi suurimman huomiomme.
Liikkuva viiniköynnös 😉
Tämän jälkeen saimme erittäin asiantuntevan esittelyn viininviljelyyn liittyen. Emäntämme kertoi erilaisista pensaan sidontatavoista ja näytti, mistä kohtaa se leikataan ennen kasvukauden alkua.
Candiallen viinitilan emäntä Josephine Cramer
Hän kertoi heidän tilansa maaperän olevan pääosin Galestroa; tummaa, jopa sinertävää mullan ja kalkkikiven sekoitusta. Myös Chianti Classicon toista maaperätyyppiä, Albaresea, tilalla on vähän. Maistoimme tilan viineistä kolme: Candialle Chianti Classico 2009, Ciclope IGT Toscana 2007 ja Pli IGT Toscana 2007. Näkemäni, kokemani ja maistamani perustella voin suositella Candiallen luomuviinejä, joita myös suomalaisista ravintoloista löytyy. Käykää tsekkaamassa tilan nettisivut, sillä ne ovat myös suomeksi.
Isole e Olena
Isole e Olenan isäntä Paolo De Marchin esittely veti lähes sanattomaksi itseni lisäksi myös paljon minua kokeneemmat osallistujat. Miehen intohimo ja rakkaus viinejä sekä aluetta kohtaan oli niin suurta että West London Wine Schoolin omistaja ja viinikouluttaja Jimmy Smith sanoi pelkästään jo sen tehneen hänen matkasta osallistumisen arvoisen. Olen samaa mieltä! Paolo otti tilan haltuunsa 1976 suoraan koulun penkiltä ja on sen jälkeen tehnyt viinejä tinkimättömällä asenteella. Hän sanoi, että haluaa mieluummin harvemman ihmisen rakastavan hänen viinejään kuin useamman pitävän niistä. Tämä kuvastaa mielestäni suoraselkäistä, näkemyksellistä ja pelotonta asennetta, jota on pakko kunnioittaa. Paolon näkemykset ja ammattitaito tulivat ilmi siinä kun hän kertoi meille syvällisesti Chianti Classicon historiasta, terroirista ja yleensä viinin tekemisestä. Olihan niitä jo edellisenä iltana Consortio Chianti Classicon luona käyty läpi, mutta nyt mentiin ihan uudelle tasolle asian suhteen. Pääsimme maistamaan tilan viineistä neljän punaviinin lisäksi upeaa Vin Santoa. Laittakaa miehen nimi mieleen, ja jos ikinä on mahdollisuutta päästä maistamaan hänen viinejään tai tapaamaan herraa, niin suosittelen näkemään vaikka vähän vaivaa sen eteen! Tilan nettisivut näyttivät olevan päivitettävänä, mutta googlettamalla tilan tai Paolon nimen saa aika hyvä kuvan siitä, mikä on sen arvostusaste.
Isole e Enolan isäntä Paolo (kuvassa vasemmalla) ja Fuflunsin Filippo Magnani ajatusten vaihdossa
Villa a Sesta
Villa a Sestan tilalla pääsimme taas tutustumaan läheiseen viinipalstaan, moderniin viininvalmistusteknologiaan ja viinikellariin. Tilan omistaa Sveitsissä asuva pankkiiri, jolla näkemästäni päätellen on varaa sijoittaa sekä viiniin että taiteeseen. Mielenkiintoista oli päästä näkemään miten modernia teknologiaa on pystytty käyttämään vanhaa kunnioittaen esimerkiksi lämpötilan kontrolloinnissa. Tilalla oli myös oma viinimuseo, joka muistutti että maanviljelystähän tässä perimmiltään on kyse. Viineistä maistoimme talon sommelierin, Dodan, johdolla yhden Classicon, yhden Riservan ja yhden IGT:n sekä yhden Colli Aretinin (joka tulee Chiantin, ei Chianti Classicon, alueelta). Hyviä viinejä olivat ja opettavaista oli, että tällä kertaa niitä esitteli sommelier eikä viininvalmistaja, enologi tai vaikkapa tilanomistaja.
Quercia Al Poggio
Viimeinen vierailukohteemme oli haasteellisen ajoreitin päässä oleva Quercia Al Poggio. Tämäkin tila toimi luonnonmukaisilla periaatteilla. Se ei usein kuitenkaan riitä, koska mäkisessä maastossa luomua ei ole mahdollista toteuttaa jos tilan yläpuolella oleva viljelijä käyttää kemikaaleja, jolloin ne luonnollisesti valuvat myös alempana oleville palstoille. Quercia Al Poggion tapauksessa tästä ei ollut pelkoa, koska tila sijaitsi 400 metriä merenpinnan yläpuolella, eikä ylempänä ollut muita palstoja. Tilan köynnöksistä viimeisimmätkin oli uusittu vuonna 2005 ja se on ollut luonnonmukainen vuodesta 2010.
Tilan emäntä Michela Padula piti meille mukavan esittelyn ja tastingin. Saimme maistaa 2 Chianti Classicoa ja 2 Chianti Classico Riservaa, joista vanhempi oli vuodelta 2004, sekä Vin Santon vuodelta 2003. Viinit tekivät minuun vaikutuksen ja varsinkin Vin Santon osalta oli hienoa nähdä, kuinka alkeelliset, jopa karut tuotanto-olosuhteet voivat kulminoitua niin hienoon lopputuloksen.
Vin Santo tynnyreitä
Reissu kävi ihan työstä, sillä päiville tuli mittaa helposti 14 tuntia ja kaikkiaan maistoin lähes 50 viiniä, joista suurimman osan tasting-tilaisuuksissa, mutta osan onneksi myös epävirallisemmin ruokailun yhteydessä. Yhteenvetona voisi todeta, että Chianti Classico tuottaa hienoja, parhaimmillaan mahtavia viinejä, jotka ilmentävät sekä maaperää, rypäleitä, perinteitä että tinkimätöntä asennetta. Itselleni Italian viinit ovat viime vuosina olleet sekä oppimisen että tuskastumisen kohde ja uskon, että tämän reissun jälkeen tuska tulee olemaan pienempi, mutta nälkä kovempi.