Tällä sivustolla on jo lähes kyllästymiseen asti, tämän lukukauden osalta, ollut juttua Ranskasta, mutta vielä kerran, ja tällä kertaa puhtaasti omasta näkökulmastani. Mitä yhteistyöstä ranskalaisen hotelli- ja ravintolaoppilaitoksen kanssa on jäänyt käteen ajatellen omaa työtäni ammatillisena opettajana? Kuva: Rémy Martin Louis XIII ja ainoa oikea ”pakkauskoko”
Yhteisiä linjoja vetämässä reilu vuosi sitten – ja eurooppalaisittain käsillä puhumista suuntaan sun toiseen
Paljon on aikaan saatu reilun vuoden aikana ja näin jälkikäteen on pakko taputtaa itseä olalle, että tuli tartuttua alkujaan aika epämääräiseen yhteistyöpyyntöön opiskelijoiden kansainvälisiä liikkuvuuksia koskien. Vaikka tavoitteet ja ammatillinen kieli olivat molemmilla oppilaitoksilla samat, niin eihän se heti helppoa ollut. Erilaisen kulttuurin mukanaan tuomat nyanssit varmasti alkuun ”raivostuttivat” puolin jos toisin, mutta mitä pidemmälle hanke eteni, niin sitä helpommaksi ja sujuvammiksi asiat muuttuivat – erityisesti sen jälkeen kun nimille saatiin kasvot. Vaikka liikkuvuushankkeiden pääosissa ovat opiskelijat, niin ihan yhtä tärkeää on laadukkaan lopputuloksen kannalta opettajien liikkuvuus; asiantuntijuuden vaihto. Ranskalaisia kollegoita kävikin Rovaniemellä kaikkiaan viisi kappaletta ja Rovaniemeltä Ranskassa kaikkiaan kolme opettajaa, ja kyllä, matkailu avartaa – siitä seuraavassa kuvien ja omien fiiliksien kera.
Ranska on juomatuotteen paratiisi
Mikään powerpointti, videon pätkä tai muu materiaali ei voita vierailua paikan päällä. Kun esim. juomatuotteeseen liittyen pääset kokemaan (kuulemaan, näkemään, haistamaan ja maistamaan) tuotteen sen omassa ympäristössään, miten se liittyy paikalliseen kulttuuriin, on kyseessä sellainen ammatillinen pääoma jota ei kirjojen sivuilta tai kollegoiden kanssa jutusteltaessa saada. Itsellä oli, noiden jo mainitun kahden lisäksi, vielä kolmaskin reissu Ranskaan Rémy Martinin vieraaksi. Tuon vierailun jälkeen konjakki aukenikin ihan erilailla (uudella) ja arjen opetus on aiheen osalta muuttunut täysin. Voisi todeta, että nyt ainakin pikkaisen tietää mistä puhuu, ja se pohjautuu koettuun. Rémy Martin
Konjakin lisäksi moni muukin juomatuote aukeni uudella tavalla: espresson merkitys, anisviinat, liköörit, armanjakki ja viski jonka ”valta-asemasta” Ranskassa olin vain kuullut, mutta en välttämättä kuulemaani uskonut. Myös suhtautuminen viiniin muuttui. Aiheesta on tullut leppoisampi, kun on itse nähnyt ranskalaisten arkisen, mutta intohimoisen, suhtautumisen siihen – kyllä me siitä Suomessa teemme ihan liian vaikean rastin ja ehkäpä juuri siksi niin vaikean. Jos ajatellaan ihan puhtaita ammatillisia asioita koskien viiniä, niin ruoan ja viinin yhdistäminen on nyt vankemmalla pohjalla – ajatus on selkeämpi.
Olenko kateellinen kollegoilleni jotka tuohon suuntaan lähtiessään ovat neljän viiden tunnin ajon päässä Calvadoksesta, tai tuohon suuntaan ja pari tuntia Cognaciin – kyllä olen. Viini ympärillä (kaikkialla), pientuottajia esim. liköörien osalta joka kulmalla jne. ym. Ympäröivä yksinkertaisesti on paratiisi oppimisympäristönä, ainakin minun näkövinkkelistä.
Jälleen kerran ”maailman parasta vodkaa Ranskasta” 😉 Pyla Vodka
Ranska on laadukasta alan koulutusta
On ollut hienoa nähdä toisen kulttuurin alan oppilaitoksen arkea ja päästä myös osallistumaan, ainakin sitä hämmentämään, siihen oman panoksen kautta muutaman pidetyn oppitunnin muodossa. Tavoitteet kaikkine elementteineen ovat ihan samat Ranskassa kuin Suomessakin – osaajia elinkeinon tarpeisiin. Oppilaitoksen arki on koetun ja nähdyn perusteella myös pitkälti samanlainen kuin omamme. Yhtenä huomiona voisin tähän omalta kohdalta kirjata, että minulla (meillä) ovat asiat hyvin, jos ajatellaan arjen tekemistäni opettajana – moni järjestelmän, systeemin vai mikä se nyt oli, perusasia on meillä Suomessa paljon paremmin kuin ranskalaisillani kollegoillani joihin olen menneen vuoden aikana tutustunut.
Omaa näkemystä jakamassa ranskalaisille baarimestari-opiskelijoille
Samaan aikaan toisaalla – kollega Rovaniemeltä keittiön puolella (Rami kuvassa keskellä)
Ranska on tekemistä intohimolla
Mihin ikinä menitkään, niin kaikesta paistoi intohimo omaan juttuun, ylpeyden ja toisinaan jopa häiritsevän itseluottamuksen kera. Ranskalainen ei paljon pyytele anteeksi olemassa oloaan ja kaikki onkin enemmän tai vähemmän parasta. Hyvä vai huono juttu – ainakin tuloksia tulee monella saralla ja lippu ns. liehuu. Eikö se ollut rautainen itseluottamus joka erotti huipun hyvästä?
Kun tehdään, niin tehdään kunnolla – asenteella (kuvassa tuleva ranskalainen baarimestari)
Ranska on hyvää ruokaa ja rajatonta ylpeyttä paikallisista raaka-aineista
Oikealla suomalaista koivun tuohta uusiokäytössä
Parempaa kuin edellisellä kerralla – ja täysi tusina kuten perinteeseen kuuluu
Helppo on mennä maailmalle laadukkaiden suomalaisten tuotteiden (tuliaisten) kanssa – erilaisia ja eksoottisia alkoholituotteita, suomalaista käsintehtyä suklaata, ruokaraaka-aineita…
Ranska on hyviä fiiliksiä
Ylivoimaisesti mieleenpainuvin juttu Ranskasta on kuitenkin ollut lentämään pääseminen. Pelottiko – aivan älyttömästi! Ei muuta kuin ”lennokilla” taivaalle. Ja olihan se hienoa, varsinkin kun sait muutaman minuutin ajan ohjata itse ja jopa pikkaisen kaartaa.
Onnistuneen ensilennon jälkeen on helppo hymyillä, vaikka sitten väkinäistä
Vähemmän on enemmän – pelkkä meri riittää koko ikänsä ”jänkällä” asuneelle. En yhtään ihmettele miksi esim. revontulet on niin kova juttu turisteille, jos itsekin innostuu pelkästä aaltojen pauhusta. Kuvassa kuuluisa ”Plage des Dames” ranta Isle of Noirmoutierissa.
Miten näistä näkymistä ei voisi olla pitämättä? Kuvassa vasemmalla opiskelijoidemme työssäoppimispaikka ravintola Le Petit Saint Thomas La Garnachen idyllisessä pikku kylässä.
Tässä kohtaa haluan lausua nöyrimmät Kiitokset – Merci beaucoup – elinkeinon yhteistyökumppaneillemme Rovaniemellä. Ravintola Nili, Sky Hotel Ounasvaara, Hotel Santa Claus, Ravintola Oppipoika ja Lapinmaa ravintolat (Rosso, Coffee House ja Pub Uitto) olivat omalla panoksellaan vaikuttamassa hankkeen menestyksekkääseen toteutukseen tarjoamalla työssäoppimispaikat ranskalaisille opiskelijoille joita Rovaniemellä kävi kaikkiaan kolmetoista (13) kappaletta. Opiskelijoiden työssäoppimisjaksoista on useampi teksti (”raportti”) tällä sivustolla.
Merci Francois, Nicolas, Pauline, Pierre, Benjamin, Ophelie, Elodie, Nina, Pauline, Julien, Leonardo, Melinda and Jeremy. Allez Alleeeeez!! 🙂
Ranska on ystäviä
Vastaan on tullut monia mielenkiintoisia persoonia joista osasta on viimeisen vuoden aikana tullut ihan oikeita ystäviä – itse asiassa niin hyviä ystäviä, että auton nokka saattaa kääntyä kohti Ranskaa kesälomakuukausina. Myös puhtaasti ammatilliset verkostot ovat lisääntyneet, mikä on omalta osaltaan tuonut uutta näkemystä omaan arjen tekemiseen, puhumattakaan kaikesta uudesta opitusta. Jos puhutaan ihan puhtaasti leipätyöstäni juomatuotteen parissa, niin vuosi on ollut todella antoisa – moni asia on ns. auennut, nyt ymmärrän.
Sardiinimestari itse – Mösjöö Meziere. Merci Anthony and the rest of the Lycée professional Edouard Branly staff.
Merci Magali, David and the staff of Le Petit Saint Thomas
Merci Celia, Nicolas and the staff of Le Balata
Summasummarum
Kaikki ranskalaiset ovat ylimielisiä tolloja jotka eivät puhu englanninkieltä ja koko Ranska on sanonko mistä – tällainen oli tietyllä tavalla olemassa oleva mielikuva joka perustui 80-luvun loppupuolen kahteen Inter-Rail reissuun ja huonoon kohteluun Pariisissa rautatieasemien info-pisteillä, pilaantuneeseen kanamunavoileipään Toulousessa, ihmeelliseen ilmakuivattuun kinkkuun patongin välissä, kielitaidottomiin konnareihin jne. (ehkä en vielä tuolloin ollut niin kansainvälinen kuin kuvittelin). Eihän se noin ole, tosin Pariisissa ei vieläkään mikään ole muuttunut.
Ranskalainen on leppoisa, avoin ja erittäin vieraanvarainen henkilö joka kovasti haluaa oppia englanninkieltä ja nähdä / tehdä asioita Ranskan ja ranskankielisen maailman ulkopuolella. Ranskalaisen kanssa on helppo tehdä hommia kun henkilökemiat toimivat ja tavoite on sama – tämähän nyt lienee itsestään selvyys asian kuin asian suhteen, ympäristössä kuin ympäristössä. Ranskalaiset yksinkertaisesti ovat kivoja, mutta silloin tällöin saattaa vanha siirtomaavallan ajattelumalli pirskahtaa pintaan tietynlaisena ylimielisyytenä – tuolloin voi aina aloittaa keskustelun ranskalaisten autojen laadukkuudesta talvikeleillä 😉 Ja me suomalaiset, mehän olimme täydellisiä joten mollataan vaan Pögöttejä.
Onko minusta tullut ranskalainen? Ei todellakaan, vaikka siltä saattaa paikka paikoin vaikuttaakin. Maa ja sen ihmiset vaan ovat tehneet minuun vaikutuksen, niin vähän tiesin tuosta maasta ja heistä.
…Voisin kyllä helposti muuttua ranskalaiseksi tietyksi ajaksi vuotta ja hommata kesämökkini sieltä, vuokrattava kävisi mainiosti, ja mielellään rannan läheltä.
Yhteistyö uusien ystäviemme kanssa jatkuu, joten palataan aiheeseen taas syksyllä 2012 oppilasvaihtojen merkeissä – à bientôt !
Ja kiitos Janne & Väinö – hienosti hoidettu – kohti uusia seikkailuja!