Maailma on täynnä erilaisia oppimisympäristöjä jotka ajan hengen mukaisesti ovat yhä useammin virtuaalisia. Erilaista e-oppimateriaalia, sähköisiä työalustoja ja kaikkialla vastaan tulevan sosiaalisen median eri muotoja. On kuitenkin olemassa yksi oppimisympäristö jota ei voita mikään kun puhutaan ravitsemisalan koulutuksesta. Ympäristö jota ei edes huippuunsa varusteltu baariluokka teknisine lisävarusteineen, laajoine tuotevalikoimineen, asiantuntijoineen, koneineen, laitteineen ja välineineen tai mukaansa tempaava vauhdikas virtuaalinen temmellyskenttä pysty päihittämään. Mikä on tuo paikka jonka liikeidean voisi purkaa kahdella sanalla: pedagoginen bisnes – tila jossa opiskelijat saavat luvan kanssa yrittää, erehtyä ja onnistua ilman elinkeinon kovia liiketaloudellisia paineita, saaden samalla ensimmäiset asiakaskokemuksensa.
Se on opetusravintola ja tässä tapauksessa edustamani koulutuksen järjestäjän (Lapin matkailuopisto, Toripuistikon yksikkö) Ravintola Oppipoika. Oikea ravintola jossa opiskelijat voivat hioa ammatillista osaamistaan – muissa oppimisympäristöissä opetettuja asioita – ilman elinkeinon mukanaan tuomia paineita. Paikka jossa asiakkaatkin ymmärtävät, että ammatillinen matka on vasta alkamassa.
Oppimisympäristö
”Oppimisympäristöjä ovat ympäristöt jotka tukevat ja edistävät oppimista. Oppimisen tulee olla tavoitteellista, suunniteltua ja ohjattua. Oppimista tukeva vuorovaikutus sekä suotuisa paikka, tila ja aika auttavat luovuuden ja innovatiivisuuden kehittymisessä.” (Opetushallitus. Työkaluja ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjen kehittämiseen)
Mitä on pedagoginen bisnes?
Tuo yllä sanottuhan on suomeksi opetusravintola. Tila jossa elinkeino ja pedagogiikka kohtaavat pedagogiikan ehdoilla. Ympäristö jossa opiskelijat ohjauksen alaisuudessa saavat mahdollisuuden kokeilla, yrittää, erehtyä ja onnistua ilman elinkeinon esim. tuloksen tekoon liittyviä vaatimuksia. Paikka jossa on lupa toimia eri lailla. Toki opetusravintolakin on liiketoimintaa, mutta luonteeltaan täysin erilaista kuin elinkeino jonka tarpeisiin tulevia osaajia koulutetaan. Täällä saa asiakkaiden kanssa harjoitella – elinkeinossahan se ei enää kuulu toiminnan luonteeseen. *Pedagogiikka on opetuksen järjestämistapa kasvatuksellisine ja näkemyksellisine periaatteineen: tavoitteet, arvot, käytännöt, menetelmät jne.
Oppimisympäristön, tässä tapauksessa ravintolan, idea perustuukin hallittuun yhteistyöhön elinkeinon kanssa. Toiminta on elinkeinon näköistä ja oloista, mutta se ei kilpaile elinkeinon kanssa, sillä kummankin tahon roolit ovat täysin erilaiset. Oppilaitos opettaa ja antaa ammatilliset eväät jotka elinkeino sitten aikanaan muokkaa itsensä näköiseksi – molemmat hyötyvät, fakta johon kaikki perustuu.
Arki pedagogisessa bisneksessä
”On aivan mahtavaa kun opiskelijat oppivat uutta ja oivaltavat mistä on kyse. Ymmärtävät miksi jotain on opetettu. Täällä pystyy tekemään erilaisia juttuja. Jokainen ryhmä tekee ravintolasta oman oloisensa. Opiskelijat pääsevät harjoittelemaa toimimista oikeassa ympäristössä. Se onnistumisen hymy on parasta.” Siinä se on kaikessa yksinkertaisuudessaan ohjaavassa asemassa opiskelijoiden kanssa työskentelevän rautaisen alan ammattilaisen sanomana. Ja tuotahan se on, tuota sen pitää olla. Yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä jota myös oppilaitoksen arjeksi kutsutaan.
Etsi yllä olevasta kuvasta virhe
Samaan aikaan toisaalla – Mestarin opissa, hymyssä suin pikku paineen alla
Ja menoksi – asiakas odottaa
Voiko asiakaspalvelua oppia virtuaalisesti?
Jos minulta kysytään, niin ei voi. Tiettyjä teknisiä tekemiseen liittyviä asioita voi oppia esim. simulaatioiden, videoiden ja valokuvien kautta. Erilaiset e-oppimateriaalit ja sosiaalisen median sovellukset, kuten blogit, ovat loistavia oppimisympäristöjä esim. tiedolliseen oppimiseen liittyen, puhumattakaan siitä kuuluisasta asenteesta ja näkemyksestä, mutta mikään ei kuitenkaan voita oikeaa tilannetta jossa ollaan aidosti läsnä. Tilannetta jossa kohdataan silmätysten asiakkaan kanssa; ilmeiden, eleiden, sanojen, sävyjen ja oman persoonan kera. Siksi onkin hienoa, että opiskelijat voivat harjoitella esim. palvelutilanteita todellisessa ja joustavassa ympäristössä oikeiden asiakkaiden kanssa. Ilman kiireisen, ja toisinaan tylynkin, elinkeinon mukanaan tuomia paineita jotka kaikki liittyvät (aina) tavalla tai toisella rahaan.
Ja oikea ympäristö toimii aina, virtuaalinen ei. Ja oikea asiakas on ihan eri juttu kuin asiakkaan virkaa toimittava luokkakaveri.
Taas valmistutaan
On jälleen se aika vuodesta kun uudet ”veronmaksajat” valmistuvat – tarjoilijoita, kokkeja, vastaanottovirkailijoita ja matkailupalvelujen tuottajia uunista ulos. Ammatilliset eväät on saatu ja harjoitukset pidetty. Täältä tullaan ja kohta asiat muuttuvat 😉 Enää teillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta harjoitella, sillä sen tilaisuuden käytitte jo oppilaitoksessa useampaan kertaan – toivottavasti otitte siitä kaiken hyödyn irti.
En toivota uusille osaajille onnea, sillä onnellahan ei ole mitään tekemistä osaamisen kanssa, mutta Menestystä kaikille. Se on teistä itsestä kiinni nyt. Kuinka paljon itseltänne vaaditte, kuinka paljon haluatte.