Terveisiä Amsterdamista

Käväisin viettämässä pitkän viikonlopun kovan bilekaupungin maineessa olevassa Amsterdamissa. No oliko siellä kovat bileet? Se selviää kun luet lisää…

Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta, kun olin kaupungissa niin, että oli aikaa oikeasti tutustua kaupungin tarjontaan. Suurin yllätys minulle oli kaupungin tunnelma, joka suurkaupungin statuksesta huolimatta oli kuin pienessä kylässä. Kaupungin arkkitehtuuri kanaaleineen ja ikivanhoine taloineen, jotka joskus 1600- ja 1700-luvuilla on rakennettu julkisivultaan mahdollisimman kapeiksi verotuksellisista syistä, teki minuun suuren vaikutuksen.

Vanhaa ja uutta rinta rinnan

Tein myös pikaisen vierailun pahamaineiselle punaisten lyhtyjen alueelle ja sieltä olisi kyllä löytynyt jos vaikka minkälaiset bileet, jos olisi ollut sillä tuulella. Totta puhuen se meininki, että kadut ovat täynnä kännisiä urpoja, joita puolialastomat naiset kukin omassa ”näyteikkunassaan” yrittävät houkutella maksullisen rakkauden pauloihin, ei todellakaan vedonnut meikäläisen tyylitajuun millään tasolla. Aika eläimellistä menoa, sanon minä. En tosin voi sietää meikäläistä vappuakaan, joten en yllättynyt tuon meiningin epämukavuudesta omalla kohdallani lainkaan.

Kaupunkivisiitin ammatillinen kohokohta oli ehdottomasti vierailu baarissa, joka on rankattu maailman 50 parhaan baarin listalla sijalle 29. Paikka on nimeltään Door 74. Kuten nimikin jo kertoo, kyseessä on jälleen yksi salakapakka-idealla toimiva baari. Idea oli tässä tapauksessa harvinaisen toimiva siitä syystä, että baari sijaitsi erittäin vilkkaalla baarikadulla, Reguliersdwarsstraat 74:ssä. Sisäänkäynti oli  täysin huomaamaton ovi, jonka pielessä oli hyvin pieni ravintolan logo ja ovikello. ”Kurkistusluukku” oli naamioitu lapuksi, jossa varoitettiin oven eteen jätettyjen polkupyörien välittömästä siirtämisestä. Nerokasta. Myönnettäköön, että oli jännittävää olla osana jotain, mistä suuri ihmisjoukko tuntui olevan autuaan tietämätön.

Huomaamaton ovi keskellä vilkasta baarikatua. Elämyksellisesti erittäin tehokasta.

Sisäänpääsy baariin täytyi varmistaa tekemällä pöytävaraus puhelinvastaajaan hyvissä ajoin samana päivänä. He eivät siis ota varauksia vastaan kuin samalle päivälle. Alkuillasta sain varausvahvistuksen puhelinsoitolla ja seurueemme toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi.

Näyttävä baari hallitsee pienehköä tilaa

Sisältä baari oli jopa odotettuakin pienempi, noin 40 asiakaspaikkaa sisällään pitävä tila. Se ei tosin menoa haitannut. Musiikki oli pehmeää jazzia ja palvelu ovelta lähtien virheetöntä. Ensimmäisellä kierroksella päätimme testata baarin omia luomuksia, eli syvennyimme drinkkilistaan. (löytyy täältä: http://www.door-74.com/home.htm) Se oli hyvin mielenkiintoinen valikoima 1800-lukuisen cocktailtyylin innoittamia juomasekoituksia. Listalta löytyi ajan hengen mukaisesti tynnyrikypsytettyä cocktailia, pullossa hiilihapotettua cocktailia, erilaisia infusioita, itsetehtyjä siirapeita ja bittereitä sekä ehkä mielenkiintoisin ”Fat Wash” -kokeilu, johon olen törmännyt. Listalla oli nimittäin ”Grilled Cheese fat washed Jelinek Apricot Brandy” (Jos jotakuta ihmetyttää tämä termi, niin kerrottakoon, että periaate on seuraava: Paistetaan pekonia tai muuta rasvaista tuotetta ja otetaan paistorasva talteen. Sekoitetaan rasva alkoholijuomaan ja pakastetaan. Kaikki rasva jäätyy levyksi alkoholin päälle, jolloin se on helppo ”kuoria” pois ja suodattaa alkoholijuoma, johon jää rasvan antama aromi ilman rasvaa…). Luonnollisesti tarjoilussa käytettiin myös ns. ”jääpalloja”  (muotilla, ei käsin, tehtyjä tosin…) silloin, kun sellainen juomaan sopi.

Jääpallo tynnyrikypsytetyssä cocktailissa, siinäpä vasta ajankuva

Toisella kierroksella lisäsimme panoksia ja päätimme tilata klassikoita. Old Fashioned, Sazerac ja Avenue Cocktail olivat toivomamme juomat. Kuten listadrinkkienkin kohdalla, myös klassikoiden osalta toteutus oli täydellisyyttä hipovaa. Old Fashioned olisi ehkä kaivannut aavistuksen lisää sokeria, mutta toisaalta se on myös vähän makuasia. Tilaamani Sazerac sen sijaan oli ehkä toistaiseksi paras ravintolassa saamani. Pyysin sen nimenomaan 50/50 konjakilla ja bourbonilla, sillä mielestäni näin juomaan saadaan kaikkein laajin makujen kirjo. Baarimestari käytti juomassa Remy Martin Coeur de Cognacia ja Angel’s Envy -bourbonia, joka oli täydellisin yhdistelmä tähän mennessä testatuista. Harmi, että tuota bourbonien Rolls Roycea ei vielä meikäläisillä markkinoilla ole saatavilla…

Japanilaistyyliset työvälineet olivat kovassa huudossa täälläkin

Toistaiseksi parhaan baarissa saamani Sazeracin vääntänyt Mestari 

Loppukanoottina sanottakoon, että Door 74 oli mielestäni sijoituksensa ”World’s 50 Best” -listalla ansainnut ja voin suositella paikkaa lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille. Mitä Amsterdamiin kaupunkina tulee, niin kaupungin tunnelma ja kahvilakulttuuri saavat paljon plussaa, mutta yöelämää leimaava ”ikuinen vappu” vaatii tietynlaisen mielentilan ja promillemäärän, jotta siitä pystyy todella nauttimaan. Eli jos etsit loputtomia bileitä, niin  niitä kyllä Amsterdamista löytyy. Ruokakulttuuri kaupungissa on hyvin kirjavaa ja parasta antia ovatkin etniset ravintolat maista, jotka muualla Euroopassa ovat harvinaisia , kuten Surinamilainen Spang Makandra tai Afganistanilainen Mantoe.

Eipä sitten muuta kuin Cheers ja seuraavaan kertaan!

-Mikael

Vastaa