…ja vielä parhailla paikoilla – siinä sitä on haastetta kaikille osapuolille alkaneen lukuvuoden suhteen. Vaan miten on syyslukukausi käynnistynyt Korkalonkadun kulmauksessa, Toripuistikossa Rovaniemellä, tulevien HoReCa-ammattilaisten kanssa – takanahan on kuitenkin jo reilu viikko.
Uuden lukuvuoden ja -kauden startti on vähän kuin ravintolan avaisi. Vaikka asiat on suunniteltu ja esivalmisteltu, niin aina se vain tuntuu tuloksena olevan pientä hässäkän poikasta kiireen kera – hallittu kaaos sanoisi joku.
Opetushenkilöstöä joka parhaansa mukaan orientoituu uuteen rytmiin joutenolon, jota lomaksi kutsutaan, jäljiltä. Oppilaitoksessa kesän aikana todennäköisesti lauennut pakaste jos toinenkin. Ylikierroksilla käyvät kopiokoneet ja printterit jotka tulevat laukeamaan ihan varmasti, ja siten nostamaan sykettä, kesäkuukausien aikana laskeneesta verenpaineesta puhumattakaan. Asioita hukassa, unohtuneita salasanoja, jaksottelu jota ei ymmärrä kukaan, lukujärjestys joka on… Ja ne opiskelijat?
Opintonsa aloittavat ensimmäisen vuoden tulevaisuuden tähdet jotka ovat saapuneet toteuttamaan unelmaansa – ”Tukka törrölle ja Porschella kohti auringonlaskua, ja kölvit tiskaa.” Opintojaan jatkavat toisen vuoden opiskelijat jotka miettivät tulikohan valittua oikein – ”Tarjoilijaksiko minä halusin? En muista, mutta lienen oikeassa paikassa.” Ja kolmannen vuoden opiskelijat jotka haluavat lähteä heti välittömästi nyt ulkomaille työssäoppimisjaksolle, ja mielellään Amerikkaan, ja valmistua heti huomenna. Haastavaa? Kyllä. Mukavaa? Kyllä. Tätäkö tilattiin? Kyllä.
Latinan oppikirja on kuulemma alkanut – taitaa alkaa vieläkin? – seuraavalla lauseella: ”Sisilia on saari.” Vanha kotitalouden oppikirjani ”Keitämme ja leivomme” vuodelta kypärä ja miekka alkaa näin: ”Oppilas pystyy luovaan toimintaan ja toteuttamaan itseään, kunhan hänellä ensin on tarvittavat perustiedot ja –taidot.”
Näin se menee ja siitä se taas lähtee – aivan mahtavaa jos minulta kysytään.