Baarimestarin erikoisammattitutkinnon 2012 tietopuoliset lähiopetusjaksot loppuivat viikolla 43 ja on aika ”hengähtää” toisen asteen nuorten parissa, ihan vaan baarityöskentelyn perusteisiin liittyen. Hengähtää? Valehtelisin jos väittäisin, että baarimestarin eat:n kouluviikot eivät olisi kuluttavia. Jatkuva syvällisen ammatillisen tiedon syöttäminen, ”positiivisen bensan kaataminen liekkeihin ja molekyylien pilkkominen”, on ihan oikeasti rankkaa. Niin antoisaa kuin mesujen kanssa työskentely onkin, niin mikään ei voita touhuamista ammatillisia ensi askeleitaan juomatuotteen parissa ottavien nuorten kanssa. Tekemistä ei rajoita liiallinen osaaminen ja tietämys, ja sitä myöten tietynlainen ammatillinen rajoittuneisuus, mikä tuottaa usein aivan loistavia innovatiivisia oivalluksia – asioita joihin asiantuntijakaan ei aina pysty, sillä eihän noin voi tehdä, eihän tuo voi toimia. Ja kaikkihan on myös uutta ja ihmeellistä – toisinaan myös minulle.
Huomaa Lappilainen baarilusikka jonka saatavuus on vielä heikko
Yllä olevat kuvat kertovat kaiken oleellisen – molemmissa kuvissa on samat juomat saman henkilön tekemänä muutaman minuutin viiveellä. Kuvissa oikealla on ensimmäinen, ei niin onnistunut vedos. Miksi näin? ”Homma hanskassa. Joo joo, kyllä mie osaan, on niitä tehty…” Korjataan orastava lonkkavika ja ollaan aidosti läsnä työpisteellä. Unohdetaan kiire, vaikka tuntuukin, että nopeus on toisinaan ainoa ammattitaidon mittari. Keskitytään ja tehdään kunnolla, tarkasti ja siististi, ja vielä ”kaupanpäälle” ymmärretään mitä tehdään ja miksi. Toisen yrityksen jälkeinen lopputulos on kuvissa vasemmalla. Täysin samat raaka-aineet ja ainesosat, työvälineet sekä tekijä – lopputuloksella on eroa kuin yö ja päivä.
Itse tapasin sanoa pitkään, että huonon ja hyvän tekeminen vie yhtä kauan aikaa, kunnes minulle huomautettiin, että eihän se niin mene. Huonon tekeminen vie kauemmin, sillä se pitää tehdä uudestaan hyvin. – Miksi ei tehdä heti kerralla hyvin!?
Marraskuuuu, läpi repalaisen… Jatketaan 😉