Tällainen tuote tuli baarimestarien toimesta vastaan. Pelottavaksi koko jutun ja kuvan ”tuotteen” tekee se fakta, että kyseinen ”petti” löytyi suuren ja kauniin ”automarketin” hyllystä – kaikkien saatavilla? Toisinaan tuntuu, että kaikki työ jota vastuullisen anniskelun, laadukkaamman alan työskentelyn ja tuotteiden puolesta tehdään, on niin turhaa. Väistämättä tulee myös sellainen fiilis, että viski-sana, ”kaljatarroilla teipatut” ammattilaisten kuljettamat jakeluautot ja pari hauskaa pollea ovat murheista vähäisimmät. Pakko on myös kysyä ääneen – puukottaako nyt joku omaan jalkaan? Juo vähemmän, mutta laadukkaammin ja valvotusti – klisee joka ei koskaan tule toteutumaan? Toisaalta, onko vaihtoehtoja kun edellisen kaltaisia tuoteselosteita tulee vastaan ja anniskelulle elinkeinona ei edes anneta mahdollisuutta?
Haluaisin heittää muutaman kommentin suomalaisesta alkoholipolitiikasta, mutta lienee turhaa. Aiheeseen on jo niin moni taho tarttunut, toisinaan viiltävän hienosti ja kunnioitusta herättävän ammattimaisen analyyttisesti (”tiedän mistä puhun”), mutta myös lämpimikseen lätisten muualta syypäitä etsien, että annetaan olla. Turha yrittää kun ei ole mitään uutta sanottavaa. Tai jos kuitenkin yrittäisi olla fiksumpi kuin onkaan.
Tehdään kuitenkin ensin tuo banaanilikööri alta pois (”mixologistinen ylilyönti”). Mennään reseptiikan mukaisesti niin onnistutaan varmasti. Sitä paitsi, paha mennä muuttamaan painettua sanaa – tuolloinhan kyseessä ei enää olisi luottamusta herättävä ”High quality” miinus 30% kassalla.
Jaaaaaa – millä lantraisi? Mitähän sieltä iskän kaapista löytyisi? Hauska kun on valmiiksi pullossa oikea määrä tuota banaania, niin ei tarvitse sen kummemmin miettiä noita suhteita. 500ml valmista tuotetta – onnistuu tumpeloltakin. Helppoa – ei tähän ammattilaisia tarvita. Juodaan kotona – mikäänhän (missään muualla) ei kuulemma ole vaarallisempaa kuin yksin kotisohvalla. Jos jotain tapahtuisi, niin kukaan ei auttaisi. Jes!
Otetaan vielä toisestakin kuvakulmasta – turha ammattilainen työssään. Jes!
Ohje sanoo: ”ravista hyvin”. Meilthän se käy. Ravistetaan ja ravistetaan tunteella, aina tasalaatuisesti. Banaani – old school flavour is back ja vielä vaahdon kera.
Valmis – jätetään tekeytymään sillä ”tuoteselosteen” mukaan maku paranee varastoitaessa. Näin – banaanilikööriä tulossa. Enpä usko, että tähän aiheeseen enää kuitenkaan palataan kun piti tuo päiväyskin huomioida.
Juodaan kotona
Kotona? Voisihan sitä vaikka yökerhoonkin lähteä, mutta esitänpä asian näin. Musiikki ”soi” niin kovalla, että et kuule mitään. Toisaalta, eihän siellä olisi voinut edes keskustella kun mihinkään ei pääse istumaan (lue seurustelemaan) – seisotaan sitten tönittävänä jossain ja meditoidaan lasin kanssa. Silloin joskus 1950-luvulla rohkeasti kokeiltiin, että josko asiakkaat osaisivat käyttäytyä baaritiskillä ja annettiin heille lupa jäädä nauttimaan juomat tiskillä. Nythän tiskillä käydään kääntymässä (tilaamassa) ja pois, eipä siinä niitä jakkaroitakaan näkynyt. Silloin 1980 ja -90 luvulla istuttiin porukoissa pöydissä ja hauskaa oli. Tympeää palvelua – kommentti joka alkaa jo väsyttää itseäkin, mutta eipä ”mestari” tervehtinyt saatikka kiittänyt. Ei edes nanosekunnin pituista katsekontaktia ottanut kun maksoin sinne päin lasketun pintin – ei ihme, että maksupäätteitä pöllitään. Cocktailin olisin ehkä tilannut, mutta jotenkin tuntui siltä, että nyt tulee ”käyttäytyä ja tilata jotain nopeaa” ja äkkiä alta pois. Mustat seinät, pari peilin palaa ja pyörivä pallo, rikkoontuneita pintoja ja ”kuselta tuoksuva vessa” – viihtyisää. Aukioloajatkin kuulemma lyhenevät joten ei kannata. Kunnon pohjat, että tuon kaiken kestää – siitä ei murheita ota, silloin harvoin kun tulee ”juhlimaan” lähdettyä. Niinpä – onko se suomalainen juhliminen yhtä kuin ryyppäämistä, nyt ja aina. Kutsutaan ystävät kylään ja lämmitetään sauna, laitetaan itse ruokaa ja paistellaan niitä käsittämättömän vaikeasti tavoitettavia medium-pihvejä, ravistellaan drinksuja omassa keittiössä ja juodaan olutta vaahdon kera… – miksi lähteä ravintolaan kun kotonakin pystyy ja ihan liian usein paremmin (eikä ole ilmaista täälläkään).
Astuinko sen kuuluisan jonkun (alan) varpaille? Todennäköisesti, mutta onko se aina jonkun muun vika – olisiko vika joskus alan; yrittäjän tai vaikkapa tyyppien tiskin takana? Asiakkaitahan on turha ruveta syyttelemään? Sitä paitsi, itsehän aikanaan loimme hauskan ja vetovoimaisen yhden euron hinnoittelun, ajoimme VIP-kulttuurin alas unohtaen kanta-asiakkaat, otimme töihin ammattitaidottomia muodollisesti päteviä ”liikeidean näköisiä tyyppejä”, tasapäistimme miljööt ja liikeideat jne. ym. Tiedän – yrittäminen ravintola-alalla on Suomessa tehty vähintäänkin haastavaksi (lue naurettavan vaikeaksi), mutta olisiko aika lopettaa oman energian tuhlaaminen syiden etsimiseen ja muiden osoitteluun. Mitä jos vaan alettaisiin tehdä asioita laadukkaammin, erilailla, liikeidean mukaisesti tämän päivän raamien puitteissa (mitä ikinä ovatkaan) – mikä se meidän liikeidea muuten oli? Eikö osaamisperusteisuus ollutkaan päivän trendi? Eläköön työllistävä vaikutus, mutta olisiko anniskeluravintoloita ja anniskelupasseja nykyisellään liikaa?
2015
Vuosi vaihtuu ja moni asia tulee muuttumaan esim. alkoholin mainontaan liittyen. Mitäpä tuota miettimään, muuttuu todennäköisesti vielä pariin kertaan ja viimeistään ensi kesänä jälleen päivitetään, mutta tuntuu olevan kova kiire tietyillä tahoilla tehdä itsestään hölmöjä alkoholin ihmeellisessä maailmassa. Miksi tämä on niin vaikeaa? Lisää sääntöjä ja määräyksiä, joita sitten tulkitaan ja valvotaan erilailla (lue miten sattuu), katsotaan läpi sormien, tartutaan tyhjänpäiväisyyksiin, muutetaan (lue ”päivitetään”), julistetaan, uhkaillaan ja lopulta sitten jälleen korotetaan ”vastuullisesti” veroja… – miten tähän taas kerran on tultu? Kukahan tuosta vahvasta, aikanaan väkevästä, vastuullisesti-sanasta muuten enää hyötyy?
Ja ihan vaan, että loputkin tietävät – jos joku ei vielä tiedä? Markus kysymyksen alkoholin mainontaan ja mielikuviin liittyen esitti ja tällaisen vastauksen Valvirasta sai. Mennäänkö eteenpäin tältä osin? ”Finlandia-talon tapauksessa ei ole syytä epäillä, että talo olisi nimetty Finlandia-taloksi samannimisen vodkan myynninedistämistarkoituksessa. Valviran edeltäjä Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus on jo vuonna 1999 antamassaan mainontaohjeessa katsonut, että esimerkiksi Finlandia-talon tai Koskenkorvan paikkakunnan nimen ei muussa yhteydessä mainittuna voida sellaisenaan katsoa edistävän alkoholijuomien myyntiä. Sama pätee myös Karhupuistoon, Finlandia-hymniin ja SOL-siivouspalveluihin.”
Kuvat © Ari Manninen