Baarimestareiden olutoppi sai läkähdyttävän päätöksensä kun Laitilan aloittama, Servaalin ja SABMillerin jatkama, oluttrilogia tuli laadukkaasti maaliin Sinebrychoffin ja Anikó Lehtisen toimesta. Kuluttajan vinkkelistä rakentunut syväluotaava olut(panimo)koulutuspäivä no3 antoi paljon tyhjentäviä vastauksia, mutta toi mukanaan myös yhtä paljon toiminnan kannalta oleellisia kysymyksiä. Suomalainen juo olutta, mutta kuinka sinä huomioit hänet? Mitä kuluttaja näkee ja kokee? Miten asiakas uskaltaa kokeilla oluita jos henkilökunta ei tunne niitä? Kuka opetti suomalaisen kuluttajan juomaan oluensa vaahdotta ja ihan liian kylmänä? Miksi porukka monistaa ravintoloiden jutuista parempia kopioita kotona?
EBU, IBU, APA, IPA, EIPA ja EBC. Kraanavesi, maito, kahvi ja olut – siinä ne suomalaisten suosikkijuomat ja juuri tuossa järjestyksessä. Hifi, perus, perus, raikastaja, perus… Kurpitsaa, savustettua lehmänlantaa ja vadelmamunkkeja. Vähän alaspäin ja vasemmalle.
Markkinat muuttuvat ja ravintolakäyttäytyminen sen myötä. Miksi ravintolatyöntekijä ei halua (pysty?) muuttua? Miksi ravintolan arvokkain asia, ei miljöö tai tuotteet, vaan henkilökunta on niin usein pielessä – onko? Kuka se opettikaan juomaan sen oluen vaahdotta pakastekylmänä – voisiko sama henkilö muuttaa tapahtuneen ja jo aikansa eläneen laatuvirheen? ”Minä en itse juo olutta” – niinpä. ”Ei sitä (ainaisessa) kiireessä ruveta ohjaamaan ja opastamaan” – niinpä. Jos kerran asiakkaat, ne kuuluisat kuluttajat, haluavat oppia oluesta, niin miksei myös staff – niinpä. Kuinka paljon oikeasti tiedänkään oluesta – pitäisikö tietää enemmän, osata enemmän?
Mitä tapahtuu Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa, tapahtuu meillä Suomessa kahden vuoden päästä ja toukokuussa Köpikseen juhlimaan olutta. Pääsyliput ostettiin jo lokakuussa.
Miten Barley Wine-oluet syntyivät, kuinka paljon vehnäoluen mallaspohjasta on vehnää, mitä on Baltic Porter – miten syntyivät portterit? Mistä oluen laatumielikuva muodostuu – onko sillä muka merkitystä? 0.33 litraa olutta puolen litran lasissa on ihan jees – eikö? Ei olut ja sen myyminen vaadi asiantuntemusta, eihän?
Ja jatkuu. Mikä on hiilidioksidin tehtävä? Olutta aperitiivina? Olutta ruoan kanssa – väittäisin, että moni muukin vaihtaisi ”lihan ja punkun” olueksi ja lihaksi. Mitä on olla vesipihi – 2.3 litraa -> 1 litra, jossain muualla tarvittaisiin 10 litraa. Kuinka paljon oluen valmistuksesta on puhdasta hygieniaa? Ja tarvittaessa puristetulla hedelmäisellä kävyllä Uudesta-Seelannista peitämme sen – niin minkä? Miksi muuten olut maistuu pullosta juotuna kevyemmältä?
Terveys & hyvinvointiko määrittää ostopäätöksiä? Käsintehtyä pientä & paikallista – onko kuluttaja muka valmis maksamaan lisää paikallisuudesta ja uniikista mausta? Maksaisin jos se olisi uniikkia – maksaisitko? Luomua & hyvää omatuntoa, naiset päättävät mihin mennään – mikä on naisasiakkaille tärkeää? Mitkä ovat ravintolassa viihtymisen elementit?
Amerikka – miksi? Craft – mitä? American wheat pikku hiljaa myös Suomessa. Juodaanko nykyään kotimaisia ja kansainvälisiä oluita rinnakkain – muuallakin kuin somessa? Olut, nuorten miesten ja naisten virvoitusjuoma, life style-juttu, vaan milloin olet vielä nuori? Olutko muka on yhtä mielenkiintoista kuin viini? Some-sukupolviko määrittelee mitä ja miten juodaan?
Kaikki tuo ja paljon paljon muuta mm. oluttrendien, esille laiton ja tarjoilun, laadun, hygienian ja ruokaan yhdistämisen kautta, alkoholimainonnan kiemuroita unohtamatta. Kiitos Anikó ja Sinebrychoff, Kiitos Mika – nyt tiedämme ja ihan varmasti mietimme, jatkossa toteutamme. Se olkoon laatulupauksemme 🙂
Ravintola & olut – hxxxxxxxxä seuraavia?
Kuvat © Ari Manninen