Jälleen uuden ja erittäin kiinnostavalta vaikuttavan Baarimestarin Erikoisammattitutkintoa suorittavan ryhmän aloitettua Mannisen Arskan osaavissa käsissä, en voi olla työntämättä omaakin lusikkaani soppaan heti alkumetreillä. Hiljaiseloa onkin jatkunut jo liian pitkään. Tervetuloa Arvon Baarimestarit!
Olen viimeisen 18 vuoden aikana, jotka olen viettänyt baaritoiminnan ympärillä, pohtinut usein baarityön luonnetta ja syitä siihen, miksi niin käsittämättömän suuri osa tiskin takana olevista ammattilaisista ei usko työhönsä, itseensä eikä omaa juuri minkäänlaista ylpeyttä siitä, mitä saa olla tekemässä. Sanon ”saa olla tekemässä”, koska mielestäni on mitä suurin kunnia saada olla tiskin takana. Saatatte ehkä kysyä ”miksi?”, ja hyvä niin, se on juuri oikea kysymys. Itse asiassa se on ainoa oikea kysymys. Miksi baarimestareiden pitäisi kunnioittaa ammattiaan ja olla ylpeitä siitä mitä heillä on mahdolisuus tehdä?
Ajatelkaapa millaista valtaa ja sen sisältämää vastuuta baarimestarin työ tuo mukanaan. Jokainen ihminen, joka kävelee vieraaksi ravintolaamme on valmis luottamaan meihin ja antamaan itsensä ja rahansa meidän, ammattilaisten, huomaan. Se, kokevatko vieraamme meistä ensivaikutelman saatuaan meidät sen luottamuksen arvoisiksi, riippuu vain ja ainoastaan meistä itsestämme. Itse asiassa koko palvelutilanteen menestyksellisyys tai menestymättömyys kulminoituu juuri tähän lyhyeen hetkeen. Tässä vain sekunteja kestävässä hetkessä riittää vääränlainen katse tai ilme, äänensävy tai asento, mikä tahansa pienen pieni tahatonkin toiminto, joka viestii vieraalle edes vähän vääränlaista asennetta. Ja kaikki on menetetty. Eikä sitä hetkeä voi koskaan saada takaisin. Tosin tätä virtuoosimaista tasapainoilua oikeasti kestää koko palvelutilanteen ajan, jokaisen vieraan kohdalla.
Meillä on jokaisena työpäivänä mahdollisuus tehdä kymmenien, jopa satojen ihmisten päivästä ja mielialasta parempi, kuin se oli heidän tullessaan vieraiksemme. Se vain ikävä kyllä vaatii täydellistä onnistumista joka ikinen kerta. Pienikin virhe voi tuhota kaiken ja tappaa sen herkän luottamuksen, joka elää asiakaspalvelijan ja vieraan keskinäisestä kunnioituksesta. Juuri tästä syystä baarimestarin ammatti on mielestäni yksi vaikeimmista, mutta samalla yksi palkitsevimmista ja yksi tärkeimmistä ammateista maailmassa. Meillä baarimestareilla on kollektiivisesti ympäri maailman mahdollisuus luoda hyvää oloa ja parantaa maailmaa joka ikinen päivä. Välinpitämättömällä ja epäkunnioittavalla asenteella voimme tosin aivan yhtä lailla pilata noiden kymmenten tai satojen ihmisten päivän ja kollektiivisesti luoda kautta maailman pahaa oloa ja tummia pilviä mielten ylle aika laajalti. Sitä kannattaa miettiä. Itse koen suurta kunnioitusta, nöyryyttä, iloa ja jopa jonkilaista hartautta ajatellessani millaisen mahdollisuuden olen tämän työn kautta saanut. Nauttikaa siitä mahdollisuudesta.
Cheers!
-Mikael
P.S. Jos mietit miten tuo kuva nyt mihinkään liittyy, niin sanon vain, että japanilainen teeseremonia ja sieltä peräisin oleva käsite ichi-go ichi-e sopivat mielestäni jokaisen baarimestarin itsensä kehittämisen perustaksi.