Jannen ja Väinön kansainväliset työssäoppimisjaksot alkavat olla lopuillaan – työt on tätä luettaessa jo tehty. Edessä on enää pikainen rentoutuminen Pariisissa ja paluu kotiin Rovaniemelle lauantaina 4. helmikuuta. Miten työssäoppimisjaksot sujuivat? Millainen oli ammattiosaamisen näytön arviointi ja päätös tutkinnon osan näytön arvosanasta?
Kuvassa vasemmalta: Lapin matkailuopiston Rovaniemen yksikön nuorten puolen koulutuspäällikkö Päivi Niska, Janne, Le Petit Saint Thomasin yrittäjät Magali ja David Bourmaud sekä yhteistyöoppilaitoksestamme UFA E Branlystä keittiöopettaja ja Ranskan yhteyshenkilömme Mösjöö Anthony Meziere.
Siniset siivet lennättivät allekirjoittaneen yhdessä esimiehensä kanssa Ranskaan vastaanottamaan Jannen ja Väinön ammattiosaamisen näyttöä, sekä palautetta koskien koko kahden kuukauden kansainvälistä työssäoppimisjaksoa. Ohjelmassa oli toki muutakin kuin vain edellä mainittu; mm. Le Petit St Thomas ravintolan Lappilaisten raaka-aineiden ympärille rakennettu Suomi-ilta, tutustuminen ranskalaiseen majoitus- ja ravitsemisalan koulutukseen ja yhteistyöoppilaitokseemme, jo olemassa olevien yhteistyökuvioiden jatkuvuuden varmistaminen sekä uusien rakentaminen – näistä myöhemmin omien tekstien ja kuvien kera.
Salmiakki toimii aina tuliaisena – suomalaiselle
Le Petit Saint Thomas ravintolan Suomi-illan Lappi-teemaan tuotuja raaka-aineita sulassa sovussa paikallisten makujen kanssa
Käsintehty laatusuklaa (Choco Deli) on tuliaisten kruunaamaton kuningas
Vain parhaista raaka-aineista ja niiden parhaista osista – yksi selkeä ero, liittyen työskentelyyn Ranskassa verrattuna Suomeen, oli poikien mukaan esivalmistelujen pikkutarkkuus (laadukkuus). Kuvassa Janne yhdessä Francoisin kanssa. Francois muuten kävi työssäoppimisjaksollaan Suomessa ja Sky Ounasvaaralla Eskin ja Roopen opissa.
Ammattiosaamisen näyttö
En tässä rupea koko ammattiosaamisen näyttöä ja arviointia purkamaan, vaan keskityn saatuun palautteeseen ja työssäoppimisjaksoon yleisellä tasolla – tartun esiin nousseisiin pääkohteisiin.
Molempien nuorten miesten jaksoista – tekemisestään – saama palaute oli loistavaa. Hymyilevät ja aidosti asioista kiinnostuneet, avoimet ja nöyrät suomalaiset kokit olivat tehneet vaikutuksen vaativiin työnantajiinsa. Alusta asti kaikessa oli ollut tekemisen meininki, joka jakson edetessä palkittiin luottamuksena esivalmistelujen suhteen, oman vastuualueen (esim. jälkiruokien) pyörittämisenä, huipentuen lämpimien pääruokien nostamiseen yhdessä Chefin kanssa.
*Työssäoppimispaikkoina toimineet ravintolat Le Petit Saint Thomas ja Le Balata odottavat kumpikin päätöstä Michelin tähden suhteen, tieto tulee helmikuun lopulla, joten kyseessä on todella laadukkaat oppimisympäristöt.
Kuten jo totesin, oli poikien jaksostaan saama palaute erinomainen. Toki petrattavaakin löytyi esim. raaka-aineiden käsittelyyn liittyen. Molempien kohdalla nimettiin myös yksi todellinen kehittämiskohde, toisinaan suoranainen heikkous. Kyseessä oli työskentelyn hitaus. Tämän suhteen ei kamalasti kannata vielä olla huolissaan sillä nopeus tulee elinkeinossa työskentelyn myötä ja rutiinin kehittyessä. Nykyisellään nuorten miesten työskentelyn nopeus kuitenkin on, ainakin ranskalaisessa keittiössä jossa on juostu aikojen alusta, ja tullaan juoksemaan myös jatkossa, selkeä ammatillinen hidaste. Nousiko esiin muita varsinaisia ammatillisia heikkouksia? Eipä juuri. Toki uudet ja ihmeelliset raaka-aineet, kuten merenelävät, ja kommunikointi kiireessä – puutteellisesta ranskankielen taidoista johtuen, aiheuttivat toisinaan päänvaivaa, mutta kaikkinensa hommat hoituivat hienosti. Ja hyvältähän se näytti kun Jannen ja Väinön työskentelyä vierestä omin silmin seurasi. Nuoret miehet olivat kuin kalat vedessä. Täysivaltaisia herjaa heittäviä työyhteisön jäseniä joiden touhuamista seuratessa ei voinut välttyä hyväolon tunteelta, sillä mainos / mielikuva jonka he Ranskaan jättivät itsestään, edustamastaan oppilaitoksestaan, koulutuksestaan sekä suomalaisuudesta oli loistava. Niin hyvä, että omalla tekemisellään he ovat taanneet yhteistyökuvion jatkumisen kummankin ravintolan suhteen koskien Lapin matkailuopiston kokkioppilaiden kansainvälisiä työssäoppimisjaksoja.
Jotenkin tuntui myös siltä, että pojat olivat kasvaneet henkisesti – miehistyneet ja kansainvälistyneet.
Ammatillista evästystä – menestystä toivottaen
Soon siinä Jannen osalta – Chefin leima virallisiin dokumentteihin. On aika skoolata (kts. ensimmäinen kuva) menestyksekkään jakson tiimoilta.
Väinö ja hyvin ansaitun ”valmistujaisaterian” alkupalat Le Balatassa – lautasella mm. kampasimpukkaa
Merenelävillä jatkettiin
Ja porsaaseen eri lailla laitettuna, karamellisoidun omenan ja kurpitsapyreen kera, päädyttiin
Suklaalla on hyvä lopettaa ateria kuin ateria – taidetta 🙂
Väinö ja Le Balatan yrittäjä Chef Nicolas Boucher – Nicolas oli yksi niistä harvoista joka tykkäsi salmiakista, tosin hänkin olisi käyttänyt sitä lakritsijäätelöön
Rehellinen ja realistinen itsearviointi koskien omaa ammatillista osaamista – jalo taito. Kuvassa oikealla Nicolas joka suoritti työssäoppimisjakson Rovaniemellä Ravintolassa Nilissä.
Le Balatan viihtyisää miljöötä
Väinö ja Le Balatan poppoo yhdessä Anthonyn ja Päivin kanssa
Mitä tulevaisuudessa?
Kummankin nuoren miehen kohdalla oli evästykset koskien tulevaisuutta ja ammatillista kehittymistä samanlaiset. Hankkikaa lisää kokemusta erilaisista liikeideoista ja ulkomailla työskentelystä. Kehittäkää työskentelynne nopeutta ja omaa ammatillista rutiinianne. Vielä ette ole valmiita, mutta kaksi kolme vuotta nöyrää puurtamista ja tilanne on jo ihan toinen. Niin toinen, että palkkaamisenne voisi olla ajankohtaista. Molemmille suositeltiinkin seuraavaksi ammatilliseksi askeleeksi uralla etenemisen suhteen työskentelyä Michelin tähtipaikassa. Mitäpä tuohon voi pääasiassa juomatuotteen parissa uransa luonut (puhun nyt itsestäni), omilla keittiötunneillaan alan oppilaitoksessa vihannesten kuorimisesta nauttinut ja jälkiruokaryhmään piiloutunut henkilö enää lisätä. Tulevaisuus näyttää kummankin osalta valoisalta ja onkin kiinni vain ja ainoastaan heistä itsestään: oikeanlaisesta ammatillisesta nöyryydestä, halusta, jaksamisesta… Eväät ovat olemassa, se on nyt todistettu. Loppu on kiinni kavereista itsestään. Ja ne arvosanat – ne olivat todella hyvät 😉
Lisää reissussa nähtyä ja koettua piakkoin: Le Petitin Suomi-ilta, ranskalainen viina(viini)kauppa, Trouspinette twistillä…