Toinen lähiopetusviikko on takana – mitä tehtiin ja millä fiiliksellä opinnoissa eteenpäin? Kuvassa muuten on mielestäni ehkä kaikkien aikojen hienoin baarityöskentelyyn liittyvä suomalainen keksintö: messinkinen käsipaperiteline – jos itse olisin oluthana, niin tunteitani loukattaisiin 😉
Maanantai – päivä no 6
Viikko aloitettiin pienellä asennekasvatuksellisella hetkellä opiskeluihin ja yleiseen tekemiseen liittyen – koneet ns. käynnistettiin kahvasta kääntäen. Päivä kului pitkälti valmistustekniikoiden, erityisesti sekoittamisen, parissa. Samalla pähkäiltiin myös ainesosien suhteiden merkitystä ja kuin huomaamatta uppouduttiin anniskelumääräysten ja vastuullisen anniskelun maailmaan. Kysymys: kuinka hyvin elinkeinossa työskentelevät sitten loppujen lopuksi tuntevat anniskelumääräykset?
Tiistai no 7
Käytiin viikon varsinaisen teeman eli työpistesuunnittelun kimppuun vierailemalla opiskelijoiden työmailla (tutustumassa heidän omiin työympäristöihin ja liikeideoihin) sekä kilpailevissa yrityksissä.
Suomalainen perusbaari
Moni asia on suomalaisen baarin osalta mennyt hurjasti eteenpäin, mutta nostanpa kuitenkin esille muutaman jutun, helposti korjattavan ammatillisen epäkohdan, kuvien muodossa – ihan vaan sen takia, että näihin törmää edelleen ja kaikkialla. Ja hygieniasta en tässä kohtaa mainitse mitään, totean vain, että yleispuhdistusliinat eivät vieläkään näytä pysyvän porukoiden käsissä.
Baarimestari, juomatuotteen parissa työskentelevä, on myös hyllyttäjä. Tavaroiden kaappiin tai hyllyyn laittaminen vie aina saman aikaa, teit sen sitten hyvin tai huonosti – miksi ei tehdä kerralla hyvin.
Perusvarasto. Baareja suunnittelevat ammatti-ihmiset, mutta aina se varastotila vaan on nolla, ikään kuin ”unohtuu”, aivan kuten roskiksetkin.
Mitä laitetaan – mitä myydään? Myynninedistämismateriaalit alkavat pikku hiljaa löytää paikkansa ja niitä käytetään harkiten, mutta edelleen törmää vähintään hämmentäviin ”alttareihin”.
Osaamattomuutta, laiskuutta vai mitä – ainakin täysin käsittämätöntä. Mistä se johtuu, että tuolle limpparipistoolille ei tunnu löytyvän paikkaa?
Ammattilaisen työvälineitä? Jos on jokin oma juttu (valmis pohja), niin miksei tehdä sille esim. omaa etikettiä noiden maalarinteippitussiviritelmien tai etiketin päälle kirjoittamisien sijaan?
Ja tämähän me jo käsiteltiin, mutta on lempijurnutukseni. Miljoonat pienet hikiset tassut jotka kurottavat papereita kohti – ei ihme, että suomalaisesta ravintolaoluesta puuttuu vaahto.
Kyllähän se niin on, että baari tarvitsee emännän tai isännän – kyseisen henkilön puutetta kun ei voi olla huomaamatta.
Pari kysymystä
Onko suomalainen baari sellainen jossa on kaikille kaikkea, mutta ei mitään viimeisen päälle, josta johtuen tila ei riitä ja ajatus katoaa?
Mikä aiheuttaa suomalaisen baarityöntekijän haluttomuuden (kykenemättömyyden?) huolehtia tietyistä perusasioista kuten siisteydestä?
Keskiviikko no 8
Jatkettiin siitä mihin eilen jäätiin; työpistesuunnittelun ja oman sekä työyhteisön toiminnan kehittämiseen tähtäävien toimenpiteiden parissa. Mitä se Suomen kansa juo, kotiinsa kantaa valtion viinakaupasta? Vierailtiin ALKO:ssa ja saatiin varsin selkeä kuva suomalaisten juomatottumuksista, ainakin Napapiirin tuntumassa. Väki juo kirkkaita maustamattomia viljaviinoja, edullista brandyä konjakin sijaan, viskiä kunhan hinta pysyy alle 20 euron (harrastajat ja nautiskelijat ovat valmiita maksamaan haluamistaan tuotteista enemmän), kuplajuomia kun on juhla, viiniä enemmän ja enemmän (hanapakkausten vallatessa myymälät), lonkeroa ympäri vuoden, värikkäitä liköörejä nuorison ja marjaliköörejä vanhemman väen toimesta sekä hyvin vähän olutta, sillä sehän haetaan halpaan hintaan marketeista eikä suinkaan ALKO:sta.
ALKO:n toimintaan ja valikoimiin, sekä Lappilaisten juomatottumuksiin tutustumassa
Syvennettiin myös opiskelujen kannalta olennaisia tieto- ja viestintäteknisiä taitoja tutkintoon liittyvien sähköisten työalustojen osalta.
Torstai no 9
Vierailevan asiantuntijakouluttaja Mikael Karttusen (Altia Akatemia) koulutuspäivä uusien näkökulmien ja klassisten makumaailmojen ja raaka-aineiden ympäriltä. Päivän anti, niin ammatillisiin kuin opintoihin liittyen, vaatii oman bloginsa (tulossa pian).
Perjantai – päivä no 10
Hyödynnettiin eilen opittua ja päivitettiin osaamista erityisesti vermuttien ja katkeroiden osalta. Tuotteiden, jotka liian isoissa pakkauksissa, joka baarista löytyvät – tuotteisiin joita harva käyttää ja vielä harvempi osaa käyttää. Käytiin myös läpi tutkinnon ensimmäisen osaan liittyvät tehtävät (missä mennään) ja zoomattiin jo tulevaan.
Vermutit – baarin vitsaus, vai kenties mahdollisuus esim. aurinkoisella terassilla!?
Summasummarum
Takana on rankka viikko, mutta antoisa. Jos opiskelijoista vielä maanantaina oli selkeästi luettavissa sisäinen myllerrys tutkinnon ja opintojen suhteen – olenko oikeassa paikassa, onko minusta tähän, tulinko tänne vain se takia kun lukujärjestykseen oli niin merkitty – niin perjantaina oli porukan ilme jo ihan toinen. Edessä oli sitoutunut ja positiivisesti sähisevä ryhmä jolle viikon aikana oli valjennut jutun juoni. Baarimestarin ammattinimike ei tule vihellellen, vaan se vaatii omaa aktiivisuutta, sitoutumista ja kaikkia muita kliseitä – tutkinto yksinkertaisesti vaatii kovaa työtä intohimon kera.
Viikolla 12 jatketaan – ja kaikki remmissä mukana 🙂