Teksti: Emma Päättönen
Kansainvälisellä työssäoppimisjaksolla Sveitsissä – seuraavassa kokiksi valmistuvan Emman tuoreet kuulumiset kun takana on reilu viikko Alpeilla.
”Saapuessani Zurichiin sää oli todella lämmin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja takin käyttö oli täysin turhaa. Lunta on sittemmin sadellut muutamana päivänä, kuitenkin sulaen heti pois. Matka Weesenin pieneen ja idylliseen kylään, Walenseen alppijärven rannalle, työssäoppimispaikka Parkhotel Schwertiin taittui yllättävän helposti, ja ne maisemat – upeat, ei voi kuin ihastella.
Kotiutuminen tänne oli helppoa. Henkilökunta ravintolassa on todella mukavaa ja keittiön puolella kaikki puhuvat englantia, salinkin puolella suurin osa. Meno keittiössä on aika kansainvälistä. Välissä huudellaan suomea, englantia, saksaa tai sveitsinsaksaa sekaisin, mutta aina asiat on saatu selvitettyä – minut otettiin heti hyvin mukaan porukaan ja opetettiin talon tavoille. Tyhmiä kysymyksiä on saanut esittää ja ohjeistusta huoletta kysyä ongelmien kohdatessa.
Kanssani kuvassa on Antti – Parkhotel Schwertin suomalainen Chef
Parkhotel Schwertin ravintola on todella sievä ja viihtyisä, ja asunto jonka jaan muutaman muun harjoittelijan kanssa, on aivan hotellin vieressä.
Täällä harjoittelu tapahtuu hieman eri tavalla kuin meillä Suomessa. Opiskelijat tekevät koko opiskelun ajan harjoittelua samaan ravintolaan, käyden samalla koulua kun ovat töissä. Työskentely tapahtuu kahdessa vuorossa. Aamu alkaa puoli kymmeneltä ja kestää kahteen asti, jonka jälkeen pidetään neljän tunnin mittainen tauko. Tuona aikana ravintolassa on käytössä pienempi lista jota kylmäkkö hoitaa. Töitä tehdään pääsääntöisesti kymmeneen asti illalla ja sesongin alkaessa tarvittaessa pitempään.
Menut ovat aika laajoja ja tällä viikolla alkoi toimia lisäksi myös simpukkamenu. Suurin haaste työskentelyn alussa oli tilauksen tulkinta, kaikki bongit kun tulevat saksaksi. Niiden lisäksi on pitänyt opetella myös hieman lämpimän puolen asioita, osaan annoksista kun tehdään salaattia yms. mitkä kylmän pitää hoitaa. Nyt ensimmäisen viikon ollessa ohi muistaa jo jonkin verran annoksien nimiä, joten koko ajan ei tarvitse pyytää neuvoja.
Täällä tehdään todella paljon itse ja leipääkin olen jo päässyt leipomaan – hyvällä ohjeella se onnistui jopa minulta, mestarileipurilta. Esimerkiksi lisäkekasviksia tehdään valmiiksi tietty määrä jonka jälkeen ne vakuumi pakataan annoskoon mukaan. Aikaisemmin tehtiin ranskalaisetkin itse, mutta sopivaa perunalajiketta ei enää ole löytynyt.
Vapaa-aikaa on paljon ja iltaisin olen päässyt henkilökunnan mukana tutustumaan paikalliseen hupiin tikanheittoon. Siinä taitoni ovat olemattomat ja aiheutinkin paikallisten keskuudessa suurta hupia heittotaidoillani. Kulkeminen Weesenistä muille paikkakunnille on helppoa. Bussimatka rautatieasemalle kestää vain hetken ja junia menee jatkuvasti – olen ehtinyt jo käymään Zürichissä paikkoja katsomassa. Seuraavaksi suuntana on Chur, joka on Sveitsin vanhin kaupunki. Ohjelmassa on myös pyrähdys Liechtensteinin halki Itävaltaan. Kotimatka taittuu aikanaan suunnitelmien mukaan Milanon kautta.
Ikkunasta näkyy suoraan aurinkoiselle järvelle ja vuorille, asiat ovat mallillaan – ei voi kuin olla kiitollinen siitä että sai tällaisen mahdollisuuden.
Lisää kuulumisia myöhemmin,
Emma