Asiaa! Ihan pakko kommentoida tuohon Arskan postaamaan videoon liittyen tätä modernia cocktailkulttuuria. Olen jo pitkään miettinyt, että asiaan täytyisi ottaa kantaa, mutta nyt kun Ari näin hienolla tavalla nosti asian esille, niin en voi enää pidätellä itseäni.
Ensinnäkin, jo pelkästään se, että tuollaiseen biisiin on herännyt idea, kertoo siitä, että kansainvälisessä baarikulttuurissa ei ihan kaikki ole kohdallaan. Jostain syystä niin kauan, kun olen baarihommia tehnyt ja minulle on sallittu pääsy baarimestareiden sisäpiiriin, olen havainnut varsinkin nuorissa baarimestareissa hyvin voimakkaan tarpeen pyrkiä kehittämään itselleen statusta, jolle ei ole realistisia perusteita. Olen syyllistynyt siihen itsekin aikoinani.
Onko kyse siitä, että itse ammatista ei löydetä riittävästi ylpeyden aihetta, vai onko kyse siitä, että ulkopuolelta tuleva arvostus ei ole riittävää pönkittämään egoamme? Ajatellaanko, että kukapa se kissan hännän nostaa jos ei kissa itse? Eipä tässä kaikessa sinällään ole mitään vikaa niin kauan kuin se on baarimestareiden keskinäistä, omissa piireissä tapahtuvaa, ns. egoilua ja selkään taputtelua. Onhan se tärkeää, että pystyy edes ajoittain tuntemaan itsensä tärkeäksi. Toisaalta olen sitä mieltä, että arvostusta ei voi luoda eikä vaatia, sen voi ainoastaan ansaita.
Asiassa aletaan mennä vikaan siinä kohtaa kun se egoilu ja keskinäinen selkään taputtelu alkaa ”vuotamaan” palvelutilanteisiin, asenteisiin illan vieraita kohtaan ja pahimmillaan jopa baarien liikeideoihin. Kun aletaan nostaa baarimestariutta palvelun ja asiakkaiden yläpuolelle. Salakapakoissa, viimeisen päälle historiaa jäljittelevissä liikeideoissa ja kemistiä muistuttavissa baarimestareissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kuten jo tuosta videostakin oli luettavissa, muuttuu tilanne ongelmalliseksi siinä vaiheessa, kun asioita ei enää tehdä siksi, että vieraat saisivat mahdollisimman hienon elämyksen, vaan siksi, että sen saisi itse baarimestari. Ja kun asiakas vielä laitetaan egotripin maksumieheksi.
Miettikää biisin sanoja: ”I’m like:’Scuse me Sir, can I get a beer?’, n’ he gave me this look like: ’Why are you even here?'” Tällaiseen nykypäivänä oikeasti törmää. Asioiden tekeminen viimeisen päälle ja täysin poikkeuksellisten elämysten tuottaminen lipsahtaa egoilun puolelle yhtä helposti kuin nerous vaihtuu hulluudeksi. Nykyajan baarimestarit ovat usein niin uppoutuneita historiaan, tuotetietouteen, työtekniikoihin ja omaan erinomaisuuteensa, että ovat unohtaneet, mistä tässä ammatissa on pohjimmiltaan kyse. Koko ammatti lakkaa olemasta jos yhtälöstä poistetaan asiakkaat, jotka tuovat rahansa baarin kassaan illasta, viikosta ja vuodesta toiseen. Olut on maailman vanhin alkoholituote ja mikä tärkeintä, maailman myydyin sellainen. Jos alat karsastaa olutta baarissasi, on se aika hyvä varoitusmerkki siitä, että nerous on kääntymässä hulluudeksi ja on aika herätä! 🙂
Cheers!
-Mikael