Itse innostuin cocktaileista ja baarikulttuurista ensimmäistä kertaa noin kuusi vuotta sitten. Kontiorannasta kotiutumisesta lähtien olin maksanut vuokrani täyttämällä makkarahyllyjä Mäntyharjulaisessa marketissa ja viikonloput meni Mäntymotellin hotshot-tuotantolinjalla. Ensimmäisiä kertoja paikallisessa tanssiravintolassa asterixeja sekoitellessa baarityö vei kuitenkin mukanaan, johon viimeisen niitin antoi baarikoulutukset Helsinkiläisessä cocktailbaarissa, joihin aika-ajoin osallistuin. Miksi mä haluaisin hikoilla puku päällä myyntikokouksissa jos voin pitää hauskaa, olla luova, rupatella ihan tavallisille ihmisille ja onnistua välillä jopa tuottamaan heille sen kylmät väreet nostattavan elämyksen tunteen? Voisiko tämä olla elämäni uravalinta, vaikka koko suku joulupöydässä tulisi huokaamaan yhteen ääneen: ”Mikä sinusta sitten tulee isona?”
Minusta tuli baarimestari ja olen pirun ylpeä siitä. Ammattikunnan edustaja, jonka täytyy päivittäin olla esiintyjä, psykologi, taiteilija, kokki, opettaja, kirjailija ja silloin tällöin jopa turvamies. Ei kokouksia, ei rutiineja, ei pimeitä kylmiä aamuja, herätessäsi joka päivä parhaaseen valoisaan aikaan – aikaan milloin kaupoissa ei ole ruuhkaa, ja kuntosalit sekä kirjastot ovat tyhjiä. Yksikään työpäiväsi ei ole samanlainen ja jokaisesta sinulla on kerrottavana pieni tarina. Ei kuulosta tippaakaan 8-16-työltä, eikä koskaan tule kuulostamaankaan. Tervetuloa Baarimestarin ammattiin. Tää on oikeesti siistiä!
Tasaisin väliajoin kuulee vanhan alan mestarin laukovan saman kliseisen lauseen: ”Tätä työtä ei koulussa opita – nää hommat oppii tekemällä!”. Olen heidän kanssaan osittain samaa mieltä. Mutta ongelma onkin siinä, että ajatus neljästä kymmenestä työhön kulutetusta vuodesta vuoropäällikön vastuun takia on mielestäni ajanhukkaa, jos samat taidot pystyt omaksumaan opettamisen ammattilaisten ja asiantuntijoidem opastuksella, koulun penkillä ja koulun ohjaamissa harjoitteluissa. Faktahan kun on: mitä enemmän opit, sitä nopeammin opit. Tätä varten meillä on alamme koulut. Ihan vain, että olisimme ammatissamme parempia ja ylipäätään päteviä. Nopeammin ja tehokkaammin.
Alallemme voi tulla kahdella tapaa: koulutuksella tai ilman. Jos et käy kouluja, menet ravintolaan töihin ja alat oppia työn kautta ns. ”perse edellä puuhun”. Olet ollut töissä n. 3 vuotta kun olet jo täysi tekijä. Täysi tekijä toimimaan siinä ravintolassa, missä olet töissä. Juuri sen ravintolan tehtävissä. Kun taas menet koulun penkille, opit kolmen vuoden Restonomi-tutkinnossa perusasiat siivoushuollosta, tarjoilusta, asiakaspalvelusta, kokkaamisesta sekä baarityöstä. Johtamisen-, markkinoinnin- ja taloushallinnan perusteista puhumattakaan.
Kumman tien sinä valitset?
Kun taas luet itsesi noin vuodessa baarimestariksi, osaat perustiedot oluista, viineistä, cocktaileista, väkevistä, baarin taloushallinnasta, asiakaspalvelusta ja olet lisäksi verkostoitunut. Vuodessa. Osaatko nämä samat asiat työskenneltyäsi vuoden paikallisessa tanssiravintolassasi? Minä en olisi oppinut. Siksi meninkin kouluun.
Olen itse valmistunut Hyriasta Baarimestariksi ja Mikkelin Ammattikorkeakoulusta Restonomiksi. Koko homma vei minulta kolme ja puoli vuotta, jonka aikana kerkesin tehdä töitä opiskelun lisäksi kolmessa eri kaupungissa ja verkostoitua ympäri Suomen. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin ollut töissä kolme vuotta Mikkeliläisessä yökerhossa täyspäiväisesti. Siinä ei itsessään olisi ollut kyllä mitään vikaa, mutta kokematta olisi samalla jäänyt ”vaihe-rikas” opiskelijaelämä, lukemattomat uudet ystävät ja monipuolinen ammattitaito. Nyt voin työskennellä cocktailbaarissa, ravintoloiden salitoiminnoissa, vuoroesimehenä, oluthuoneilla tai vaikkapa ruokatuotannossa. Ja kaiken lisäksi, minä voin kutsua virallisesti itseäni Baarimestariksi sekä Restonomiksi. Kun siitä on oikein todistuskin. Monipuolinen osaaminen ei synny pelkästään yhdessä paikassa työskennellessä, vaan kouluttamalla itsensä alan oppilaitoksessa. Samalla kun opit perus-asiat kaikesta, sinulle avautuu todennäköisesti ”oma polkusi” ja vältyt usein siltä, että huomaat kuusi vuotta työskenneltyäsi olevasi väärällä alalla.
Nyt kun Baarimestarin Erikoisammattitutkinto on lopettamisuhan alla, mieleeni herää vain sääli opetusjärjestelmämme puolesta. Baarimestarin tutkinnon menettämisen myötä meiltä lähtee oma ammattinimikkeemme ja alamme pikkuhiljaa sulautua muun ravintola-alan massaan, ollessamme osa tarjoilijoiden tutkintoa. Erikoisosaaminen, josta jo nimemme jälkimmäinen osa ”-mestari” viestii, on vaarassa kadota. Tämä jättääkin sitten ison vastuun meille baarimestareille, baarimestarikouluttajille sekä maahantuojille. Mitä me aiomme tehdä asian eteen?
Pitäisikö agentuurien tukea baarimestarien oppimista vielä enemmän? Pitäisikö maahantuojien osoittaa kantansa asiasta päättäville tahoille? Voimmeko tehdä mitään baarimestarin erikoisammattitutkinnon säilyttämiseksi, alan blogeissa huutelun lisäksi? Pallo on heitetty. Nyt tarvitsisi jonkun ottaa vain koppi ja alkaa toimia.
Terveisin,
Jarkko Issukka
Torni American Bar & Cocktail Diary Blog