…kysyi joku jossain. No minäpä yritän avata arkea ja olla sortumatta jargoniaan, puhumattakaan siitä, että alkaisin opettamaan ja kertomaan miten asiat pitäisi tehdä – takki auki elinkeinoon porhaltava opettaja lienee yksi alan ei toivottu (tuleva?) lieveilmiö 😉 Strategioihin kirjatun avoimuuden varjolla voin kuitenkin heittää näkemyksen, joka perustuu aitoon läsnäoloon. No tännehän kuuluu hyvää ja erilaista, kun nyt menit kysymään. Majoitus- ja ravitsemisalan amisopen arki on parhaimmillaan aivan mahtavaa roihujen ruokkimista ja sitten myös niitä hetkiä kun tuntuu, että valmentaja vaihtoon. Valmentaja? Eihän opettaja ole valmentaja, ohjaaja tai opastaja, joka kevyesti tuuppii johonkin suuntaan – eihän? Opettajan ammatillinen osaaminen ja näkemys perustuvat oman alan rautaiseen tuntemiseen ammatillisine verkostoineen sekä substanssiosaamiseen. Pedakoomikan kurssikin on suoritettu ja mestari-sanaakin voi toisinaan omaan työhön liittyen käyttää. Ope on itsekin tehnyt näitä ja niitä hommia siellä elinkeinossa – tekee toisinaan vieläkin – ja tietää mistä puhuu ja mitä tekee. Ope on itsekin yrittänyt, erehtynyt ja onnistunut. Opekaan ei ollut seppä syntyessään, vaikka se siltä toisinaan saattaakin kuulostaa, vaan vierestä seurannut noviisi, joka matki ja kyllästymiseen asti toisti, jossain vaiheessa hoksasi ja lopulta ymmärsi. Ope muuten pystyy nykyisellään perustelemaan ammatillisen näkemyksensä, joka kestää kyseenalaistamisen, jos se perustuu johonkin konkreettiseen. Openkin piti syttyä alalle vai pitikö?
Mitä tuleman pitää? Saattaa olla, että haukkaan nyt liian ison suupalan ja yritän olla fiksumpi kuin olen, mutta mitäs menit kysymään. Ammatillinen koulutuskenttä on melkoisessa murroksessa ja siihen on vain sopeuduttava. En edes yritä alkaa aihetta ja kaikkien huulilla olevaa ammatillista reformia sen kummemmin analysoimaan. Maailma muuttuu ja koulumaailma sen mukana. Muutos on hyvästä, mutta jossain vaiheessa muutoksen soisi myös valmistuvan. Kuulostaa kliseiseltä, mutta miksi muuttaa olemassa olevaa ja toimivaa? Jos muutos perustuu siihen, että ammatillisen koulutuksen järjestäjä ei tunne omaa elinkeinoaan ja tunnista kentällä tarvittavaa osaamista, niin silloinhan jossain on ollut perustavanlainen virhe jo pitkään. Se, että nyt vuonna 2016(7) pitää yleisesti puhua työelämäkumppanuuksien kehittämisestä, saatikka rakentamisista, tuntuu uskomattomalta. Eihän ammatillisen koulutuksen järjestäjällä ole muuta tehtävää koskaan ollutkaan kuin kouluttaa osaajia elinkeinon ja työelämän tarpeisiin – eihän? Elinkeinosta kuuluu vuosi toisensa perään sama viesti: todellisista ammattilaisista huutava pula. Mikä tässä mättää? Meiltähän valmistuu koko ajan kaikesta jotain osaavia ja jotain kaikesta tietäviä osaajia, joista elinkeino sitten muokkaa itsensä näköisiä. Homman pitäisi olla ns. hanskassa – eikö? Vai olisiko moniosaaminen viety jo niin (liian) pitkälle, että se todellinen substanssi, jota elinkeino sitten kuitenkin haluaa ja tarvitsee, on hukassa. Ei elinkeinossa (enää) tarvita jotain tiettyä substanssiosaamista – eihän? Se, että asiakkaat tietävät ja osaavat koko ajan enemmän, ja siten myös vaativat, on vain läppä. Ne ovat vaan niitä IPA-, viini- ja viskiPenoja, jotka enemmin tai myöhemmin ikävä kyllä sattuvat kohdalle. Ne ovat niitä asiakkaiksi naamioituneita alan taikureita, jotka vaan tulevat kiusaamaan henksua ja höpöttelemään rakenteista ja makupareista niitä näitä – ei vaatiminen ole kiusaamista, eihän?
Vähemmän & ketterämmin, joustavasti enemmän valinnanvapautta asiakasta tarkemmin kuunnellen kaikki elinkeinossa hoitaen – tässäkö kohtaa se lopullisesti menee pieleen? Ihan varmasti ammatillisella koulutuskentällä on liikaa näyttötutkintoja ym. päällekkäisyyksiä, ja on hyvä, että niitä vähennetään ja yhdistellään, mutta eikö nyt jos koskaan ole esim. meidän alalla tilaus puhtaalle substanssiosaamiselle esim. Baarimestarin eat:n muodossa? Sitähän kenttä haluaa ja tarvitsee? Kaikkea pintapuolisesti – sehän sitten kuitenkin on lopputulema? – raapaiseva laaja-alaisuus kuulostaa jotenkin niin kaikki pelaa harmaalta. Joltakin joka on jo olemassa. Joltakin joka ei riittänytkään vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.
Ei meidän alalla ole sen kummemmin tutkittavaa, mietittävää kyllä sitäkin enemmän. Oleellisin kysymys juuri nyt lienee seuraava – miksi ala ei vedä? Hullua, sillä meidän alallahan työllistyy ja heti. Mikä markkinoinnissa on mennyt pieleen vai onko sitä edes ollut? Unohtuiko suunnitelma B kun kaikki oli hyvin ja alalla meni jälleen hetken aikaa kovaa. Miksi se ekan vuoden tyypin kytenyt hiillos ei sitten koskaan syttynytkään siihen roihuun? Miksi alan oppilaitokset eivät enää ole vaikeasti saavutettavia ja yleisesti arvostettuja haastavia opinahjoja, joiden käytävillä singahtelee enemmän kuin kärsimättömiä ja ammattiylpeitä tyyppejä, joille tämä ja nyt ei vaan tänäänkään riittänyt. On noita nuoria käytävillä vieläkin, mutta sitä vaan toivoo, että kaikki syttyisivät ja sitoutuisivat. Jos ei nyt ihan heti niin viimeistään myöhemmin, sillä alahan on mahtava ja ilman noita tyyppejä maailma olisi tylsä piste.
Kyseessä on sitten kuitenkin varsin yksinkertainen business, joka perustuu mietittyihin ja treenattuihin kuvioihin, laadukkaaseen tasalaatuiseen käsillä tekemiseen – ei tätä tarvitse edelleenkään sen kummemmin tutkia, analysoida kylläkin jos tarkoituksena on oppia ymmärtämään. Tekemisen perusluonne ei ole aikojen kuluessa muuttunut, eikä tule muuttumaan, vaikka kuinka loikittaisiin ja trendit tulisivat ja menisivät. Vieras on vieras ja hymy on hymy. Koulutettu ja sitoutunut alan osaaja on se juttu ja sillä siisti. Aistinvaraisuutta tässä muodossa ei virtuaalimaailmassa tulla koskaan kokemaan ja sillä siisti. Elävä henkilö, jonka vieraaksi ja passattavaksi mennään, on se juttu. Jos esim. oikeat robotit olisivat se juttu, niin nehän olisivat jo aikaa sitten vallanneet baaritiskien taustat ja varmasti olisivat illasta toiseen tasalaatuisia, mutta aika helkkarin tylsiä – eikö? Buffatkaan eivät enää vedä.
Pedakoominen vapaus on open työn hienoja puolia, avoimen toimintakulttuurin ohella, mutta yllättikö jatkuva arvioiminen open ja jatkuva näyttäminen opisk… korjaan asiakkaan? Tässäkö kohtaa se meni pieleen jo kauan ennen ammatillista koulutusta?
Siinäpä se – taisi mennä avautumisen puolelle. Ehkä syksy onkin ollut raskas – jaksaa jaksaa. Reilun viikon loppurypistys ja Joulun viettoon. Vielä kerran kaikille tahoille Kiitokset menneestä vuodesta ja tuoreesta syyslukukaudesta Hyvää Joulua & Uutta Vuotta -toivotusten kera. Kiitti 14T ja 15T 😉 Jatketaan ensi vuoden puolella, (anniskelun) hulluna vuotena 2017.
Kuvat © Ari Manninen