Kultaiset baarivälineet ovat nyt kuuminta hottia
Euroopan parhaiksi mainitut baarimessut järjestettiin jälleen Berliinissä 9.- 10.10. Messut ovat paitsi suuret, myös ammatillisesti todella hyödylliset. Ei välttämättä niinkään esillä olevien tuotteiden vuoksi vaan enemmänkin harvinaisen nimekkään puhujakaartin ansiosta. Tässä pieni raportti tämän vuoden Bar Convent Berlinistä.
Gaz Regan oli yksi messujen pidetyimpiä puhujia
TUOTTEET
Tästä osastosta on todella vähän mielenkiintoista sanottavaa. Tällä hetkellä kovimmassa kurssissa baarimaailmassa ovat ginit, joita edelleen tupsahtelee markkinoille kuin sieniä sateella. Omasta mielestäni kolme parasta tuttavuutta ginien saralla olivat Sipsmith, Death’s Door ja Gin Mare.
Amerikkalainen Death’s Door on hyvä esimerkki kolmen mausteen ginistä, joka on hyvällä tislaustaidolla saatu erittäin mielenkiintoiseksi
Ginien lisäksi messuilta löytyi täysin uutena tuttavuutena Piemontelainen vermuttifirma, Vermouth Mancino, jonka tuotteet löivät ällikällä. Erityisesti Vermouth Bianco oli todella loistavaa, mutta myös Rosso oli täysin poikkeuksellinen. Negroni, joka sisälsi Gin Marea, Mancino Rossoa ja tietysti Camparia, oli yksi parhaista mitä olen koskaan maistanut.
Giancarlo Mancino on baarimestari, joka kehittää poikkeuksellisia vermutteja
Viimeinen mielenkiintoinen uutuus oli Maker’s Mark Mint Julep, joka on mintulla maustettu ja runsaalla sokerilla makeutettu bourbon, josta Julepin tekeminen on äärimmäisen helppoa. Olen skeptinen aina, kun puhutaan RTS (Ready-to-serve) tuotteista, mutta tässä Maker’s Mark oli onnistunut. Minttu on vieläpä aromina yksi vaikeimpia toteuttaa raikkaasti ja aidon makuisesti, mutta jotenkin se vaan toimi.
PUHUJAT
Jos messujen tuoteosasto oli kiinnostavuuden suhteen keskinkertainen niin samaa ei todellakaan voi sanoa messujen puhujaosastosta. Paikalle oli haalittu useita kansainvälisiä huippunimiä, kuten cocktailhistorioitsijat Jared Brown & Anistatia Miller, Tanquerayn Global Brand Ambassador Angus Winchester, nykyisin omaa ravintolakonsulttifirmaa pyörittävä Philip Duff, rommilähettiläs Ian Burrell, Employees Only -baarin ravintoloitsija Dushan Zaric ja ympäri maailmaa kiertävä baarimaailman legenda Gary ”Gaz” Regan.
Brown & Miller pitivät kaksi todella kiinnostavaa luentoa, joista ensimmäisen päivän aloitti luento tämän hetken cocktailrenessanssista ja kuinka tähän on tultu. He osoittivat historiallisten faktojen avulla tärkeän pointin ns. Pimeiden Aikojen, eli 60-, 70- ja 80-lukujen tärkeydestä sille, että voimme tänä päivänä olla siellä, missä olemme. Jared Brown muistutti myös, että useat noiden aikojen reseptit ovat hyviä, drinkit on vaan pilattu käyttämällä huonoja raaka-aineita. Baarimaailmassa onkin jo nähtävissä viitteitä siitä, että seuraava kova juttu voisi olla 70- ja 80-lukujen reseptiikkojen herättäminen henkiin parhailla mahdollisilla raaka-aineilla ja moderneilla twisteilla varustettuna.
Pariskunnan toinen luento käsitteli Kuuban asemaa cocktailien maailmassa erityisesti 20- ja 30-luvuilta eteenpäin. Omaan tapaansa Miller & Brown pudottelivat historiallisia pommeja, kuten esimerkiksi todisteita siitä, että Mojitoa ei tehty alunperin Bacardista ja toisaalta todisteita siitä, että kuuba on todennäköisesti vaikuttanut eniten maailmassa cocktailien kehittymiseen ja baarimestareiden tietotaitoon kieltolain aikana.
Mielestäni messujen parhaan luennon piti kuitenkin Dushan Zaric, joka oli onnistunut luomaan kaavan, jolla mikä tahansa ravintola, yritys tai yksilö menestyy. Kaava oli yksinkertainen: Raha on seurausta siitä, että tehdään asioita oikein. Jotta voi tehdä oikein, täytyy ihan ensin pystyä vastaamaan kysymykseen: ”miksi?” ja vasta sen jälkeen etsiä vastaukset kysymyksiin: ”mitä?” ja ”miten?”. Idea on peräisin amerikkalaiselta Simon Sinekiltä, joka on kirjoittanut kirjan: ”Start With Why”. Filosofiaa on mahdotonta selittää tässä täydellisesti, mutta perusidea piilee siinä, että harvan ravintolan jokainen työntekijä pystyy vastaamaan kysymykseen: ”Miksi tämä ravintola on olemassa?” ja ”Miksi tämä ravintola on sellainen kuin se on?” ja ”Miksi te teette tätä?” Jos työntekijät eivät pysty vastaamaan tällaisiin kysymyksiin, kuinka asiakkaat siihen pystyisivät? Ja miksi mennä ravintolaan, jonka olemassaololle tai olemisen muodolle ei ole mitään syytä?
Kun omistaja tietää vastaukset kaikkiin kysymyksiin, jotka alkavat: ”miksi…?”, pitää huolen, että jokainen esimies tietää ne myös ja pitää huolen, että esimiehet jakavat tiedon myös joka ikiselle työntekijälle, syntyy automaattisesti kuin perhe, jolla on yhteinen syy tehdä sitä mitä tekevät, yhteinen päämäärä. Silloin myös asiakkaille tulee selväksi vastaus kysymykseen: ”miksi?”. Zaric osui mielestäni oikeaan sanoessaan, että syvällä aivojen alkukantaisimmassa, limbisessä osassa, joka ohjaa käyttäytymistä, tunteita ja motivaatioita, ihmiset eivät halua ostaa tuotetta, vaan vastauksen kysymykseen: ”miksi?”
Dushan Zaric: Mielettömän filosofian ja näkemyksen omaava mestari, joka on myös todella hyvä tyyppi