Pintahiivaa vai pohjahiivaa – mitä sen on väliä. Olutta kuin olutta ja mielellään ilman vaahtoa etteivät isot miehet ala itkeä. Noinko se vieläkin menee? Miksi se menee noin? Miksi oluen juojien edelleen pitää kärsiä muinaisten ”tippainsinöörien” kehittämistä vaahdottomista oluthanoista? Sellaisia ne insinöörit on – huonoa olutta tehokkuuteen panostaen. Miksi tuntuu, että laadukasta oikein tarjoiltua aitoa ja alkuperäistä, herkulliselta näyttävää, olutta on niin vaikea saada ravintolasta? Miksi kaikki on IPAAAAAAA? Vieraana ”kaljaa juova ja matkusteleva” Anikó Lehtinen Sinebrychoffilta ja luvassa faktaa mm. oluttrendeistä ja asiakaskäyttäytymisestä olueen liittyen, rautaisella ja intohimoisella näkemyksellä maustettuna.
Olut ja siihen liittyvillä turmiollisilla asioilla hurskastelu on poliittista historiaa parhaimmillaan, mutta eihän suomalainen juo enää kuten aikanaan kieltolain ja nuhteettomien talonpoikien aikakaudella. Suomen väestöstä on alkoholiin liittyen 10% ns. suurkuluttajia, 10% riskikuluttajia jotka keikkuvat rajan molemmin puolin, 10% raittiita ja 70% niitä tavallisia normikuluttajia. Miten on mahdollista, että tuo 20% käyttäytyminen määrittelee 70% käyttäytymisen tässä sääntöjen ja säädöksien luvatussa maassa!? Ravintolat ovat ”turmion pesiä” ja olut kaiken pahan alku – noinko se on? HÄ? Haastattelututkimuksethan sen totuuden kertovat esim. alkoholin kulutukseen liittyen?
Suomalainen olut on lähijuomaa parhaimmillaan, vaikka humala (tässäkin tapauksessa) tuleekin ulkomailta. Mitä suuomalainen muuten juo? TOP4: 1. hanavesi, 2. kahvi, 3. maitotuotteet ja 4. olut.
Reilusta 2 litrasta vettä 1 litra olutta – suomalainen panimoteollisuus tietää mitä tekee. Keski-Euroopassa tuohon yhteen litraan olutta tarvitaan jopa 10 litraa vettä.
Miksi kaikki on IPAA? Yritetäänkö tehdä hyvää ja tasalaatuista olutta, mutta siinä ei onnistuta? IPA-kirjainyhdistelmän ominaispiirteille peitämme sitten oluen virheet. Lopputuloksena taas yksi samanlainen persoonaton ”talon makuinen” IPA-olut, hauskalla etiketillä, jonon jatkoksi. Tykkäätkö edes IPAsta vai onko kyseinen olutbrändi yksinkertaisesti niin vahva, että on pakko opetella tykkäämään siitä ja juomaan ”mustaherukan lehtiä” naama irvessä. Miksi?
Katkero- ja aromihumalointi, vai kuivahumalointi, vai vasta jälkeen – onko sen väliä? Mitä se olut oikein on ja mikä siinä maistuu? Kauhea tsäkä on käynyt kun yksikään asiakas ei ole koskaan tuota kysymystä esittänyt, kaikkien näiden vuosien aikana kun olen ”kaljatolppaan” nojaillut ja nappia painanut.
Olut-cocktailit!!?
”Haluaisin kokeilla jotain olutta, mutta en tykkää lagerista” – mitä myyt? Miksi joku ei tykkää lager-oluesta? Mitä ovat hinnoitteluun vaikuttavat kirjoittamattomat lain alaisuudet? Kuinka laittaa tuote (olut) esille?
Hiivoilla pelaaminen on yksi seuraavista oluttrendeistä. Mitä muuta? Wieniläistyyliset oluet, pakkausten merkitys, tarjoilun merkityksen korostuminen vaatimustason kasvaessa, oluen ja ruoan yhdistäminen… Miksi tuhota asiakkaan ilo kaatamalla olut väärin väärään lasiin, lopputuloksena ”surkean näköinen pilalle mennyt sima” – sitä kuuluisaa ammatillista laiskuutta vai yksinkertaisesti vaan osaamattomuutta. Mitäpä tuosta, sehän on vaan bisseä. ”Mitä sulle?”
Jos et vielä tiennyt, niin olut on peruselämys, jonka täydellisestä toteutuksesta ollaan valmiita maksamaan – tunnetko asiakkaidesi ostokriteerit? Mitä ihmiset haluavat ravintolalta ja mistä he maksavat? Itse ainakin haluan hyvää olutta ja olen siihen valmis avoimen lompakon ja yhden pysähdyksen taktiikalla.
Kiitos Anikó ja Sinebrychoff – aina yhtä mukavaa ja niin monta olutta 🙂 Jatketaan!
…Olut on hyvää hampaille ja kohtuullisesti kulutettuna terveellistä 😉
Kuvat © Ari Manninen